lyyra

Äitini Aino Hedwig (os. Takala) Uusisalmi nuorena (n.21v.)
ja hänen saavutuksensa (4 lyyraa ).
Paljolti hänen ansiotaan oli, että jokainen meistä lapsukaisista kävi Kittilän Yhteiskoulun jatkaen sitten
opintojaan kukin lukuhalujensa ja uutteruutensa mukaan.


  Tule sisään ja näe maailmani KOTITIELLÄ, Uusisalmentie 6:ssa!

Vanhatien varressa on vasemmalla Kusti- isäni tekemä valkoinen Reinola ja oikealla myös hänen
tekemänsä punainen Vakkela. Reino ja Vakke olivat isäni veljiä.

On huhtikuuta, ja puissa ei ole juuri vielä vihreää.




Tämän kuvan otin tänään juhannuksena 2008. Vakkelan yläpuolella olevan
sateenkaaren päässä jossakin lienee ehkä talon tekijä Kusti.






 


Beada ja Augusti Uusisalmen perikuntaa kuvassa vuonna 1932:
Heidän lapsistaan eivät tuolloin vielä ole naimisissa Kusti (isäni), Mari, Valtteri  ja Ida. Mari ei ole kuvassa. 

Aikuiset lueteltuna vasemmalta oikealle:
Reino ja Sannu (os. Alapieti) Uusisalmi, Kalle ja Helli (os. Uusisalmi) Alatalo, Augusti Uusisalmi (äiji), Valtteri Uusisalmi, Ida Uusisalmi, Kusti Uusisalmi (isäni), Beada Uusisalmi (os. Ala ,ämmi), Sofia Uusisalmi (os. Alapieti), Eelis Uusisalmi , Tyyne Vanhasalmi (os . Uusisalmi) ja Johannes Vanhasalmi.

Lapset lueteltuina alhaalta ylöspäin:
Rauha Alatalo, Margit Uusisalmi, Lauri Uusisalmi, Aarno Uusisalmi, Eero Uusisalmi, Paavo Uusisalmi ja Ilona Vanhasalmi.

  Kuvassa olevista ovat elossa vielä: 
Margit Suhonen( os. Uusisalmi), Lauri Uusisalmi ja Ilona Koivula( os. Vanhasalmi. )

   Beada kuoli 1945, Augusti 1947. Osa  heidän pojistaan kuoli lähellä 50 ikävuottaan. Tyttäret elivät vanhoiksi. Tragiikkaakaan ei puuttunut. Pojista Eero ja Yrjö kuolivat 1915 ja 1918 orastavassa nuoruudessaan. He olivat yhdessä hakemassa lampaita Kotivaarassa kesälaitumelta syksyllä 1915.  Eero kulki edellä ja Yrjö perässä  haulikko selässä tai kädessä,  ja hän kaatui. Ase laukesi ja surmasi 14-vuotiaan Eeron. Voi hyvin kuvitella myös, että Yrjöllä oli ase kädessä ampumavalmiina metsälintuja täynnä olevassa  vaarassa. Mutta se ei ole muuttanut onnettomuutta sen murheellisemmaksi silloin aikoinaan. Yrjön kohtaloksi tuli sitten kuolla 3 vuotta myöhemmin espanjantautiin (jokin kuumetauti)  nuoruuden kukoistuksessaan.
On kerrottu myös, että nuori Yrjö oli niin järkyttynyt onnettomuudesta, että hän jäi metsään murehtimaan ja häntä piti kauan hakea ennen kuin hänet sitten löydettiin kuolleen Eeron läheltä.
Tässä hämärässä kuvassa ovat veljekset Yrjö ja Reino sotaväkiaikoinaan vähän ennen Yrjön kuolemaa 1918.



Muistan evakosta tulon jälkeen ja myöhemminkin haalistuneen Yrjön kuvan, joka oli säilynyt
kai jossakin niittyladossa. Kuvassa oli vaalea nuorukainen ulkonäöltään Iidan ja isäni väliltä.
..Rikkoutuneet puukehykset, joiden keskeltä katselivat ilmeeltään surullisenoloiset  kasvot. Olihan Eeron tapaturmaisesta kuolemasta kulunut vasta kolmisen vuotta.
Kuva haalistui lisää pikkuaitassa vuosien kuluessa kadoten sitten lopullisesti ihan kuin itsestään. Niin on aika kadonnut siitäkin liki sata vuotta tähän päivään.



Rautainen muistopysti veljeksille Eero ja Yrjö on pystytetty Yrjön kuoleman jälkeen v. 1918.
 Siinä lukee; Talollisen pojat Eero Antero Uusisalmi s.28.5.1901, k.30.9.1915.
                                          Yrjö August Uusisalmi s.15.10.1899, k.10.10.1918.

Salmilaisia

Thomas Salmi. synt.11.7.1834. puoliso v.1886 Helena Juhontr os. Korteniemi s.5.5.1850. ( Juho August Uusisalmen setä ja Juho Tuomas Uusisalmen  "tupa-Jussi" ) isä. 

.

5. Helena Juhontytär KORTENIEMI was born 05-05-1850 in Kittilä, and died 22-03-1926 in Kittilä. She was the daughter of 10. Juho Mikonpoika KORTENIEMI and 11. Riitta Maria SUIKKI.
Children of Helena Juhontytär KORTENIEMI and Tuomas UUSISALMI are:
2. i. Juho Tuomas UUSISALMI was born 19-12-1887 in Kittilä, and died 16-07-1971 in Kittilä. He married Elviira VIUHKOLA 07-11-1914 in Kittilä. She was born 20-06-1893 in Kittilä.
ii. Sofia Emilia UUSISALMI was born 16-05-1890 in Kittilä, and died 15-10-1918 in Kittilä. She married Simo Pietari PUTAALA 09-04-1916 in Kittilä. He was born 29-01-1876 in Muhos.

 

 Elli Carlson os. Uusisalmi (serkkuni) kuoli  syksyllä 2011 78- vuotiaana. Kuvassa hän on ruotsalaisen miehensä ja tyttärensä Lisan kanssa. Lisa on Ellin 1. avioliitosta..Elli oli Eelis ja Sofia Uusisalmen tytär synt. 1933..Hän eli viimeksi Alaskassa, ja hänellä on myös poika ruotsalaisen miehensä kanssa, ja pojalla on vaimo ja 2 lasta.

 

Juho-Pekka


Mikäs tuolla pellon laidassa näkyy? Keskellä tarkastajat metsänhoitaja Juho Uusisalmi ja Pekka Kärpänen, laidoilla maanviljelijät Heikki ja Jukka Munukka....Juho on veljeni poika..Peltovalvontoja tehdään vielä Mäntsälänkin alueella. Viime v...iikolla viranomaiset vierailivat Nummisissa Heikki ja Jukka Munukan tilalla. Pellot käytiin maastossa tarkasti läpi, samoin paperit kotona.

ELY-keskuksen suorittamat peltotarkastukset alkoivat juhannusviikolla. Koko Uudenmaan alueella käydään läpi yhteensä 222 tilaa, eli 5,5 prosenttia kaikista tiloista. Tarkastukset alkavat Uudenmaan osalta olla jo loppusuoralla. Lohkokirjanpitoa tarkastetaan kuitenkin myös erikseen.
Näytä lisää
  30.7.2012 08:31

 



Kittilän vanha työväentalo, joka oli Reinon suunnittelema ja piirtämä, ja jonka rakentamisessa hän oli itse mukana töitä johtaen ja tehden.
  Rakennus oli myöhemmin suojeluskunnan talona, kun oikeisto otti sen haltuunsa senaikaisen politiikan mukaisesti, jolloin Reino itsekin osallistumisestaan SKP:n
työhön ja ajamalla tinkimättömästi työläisten ja talonpoikain etuja sai 1½ vuoden kuritushuonetuomion ja joutui sodan aikana turvasäilöön.
     Muistan, kuinka pikkupoikana näin Kittilässä ensimmäisen kerran " elävät kuvat", kun käytiin suojeluskunnantalolla näyttämässä seinään ripustettua valkeaa lakanaa vasten.
Eiväthän ne kyllä mitenkään eläneet, vaan olivat pääasiassa maisemakuvia ja sen sellaisia.

   Saksalaiset polttivat talon syksyllä 1944. Sodan jälkeen, kun palattiin Ruotsista evakosta, savupiiput vain törröttivät pystyssä. Talon rauniot tontteineen palautuivat jälleen vasemmiston haltuun muuttuneen politiikan mukaisesti. Muistan kuinka silloin poikasina olimme katsomassa, kuinka eräs poromies ( Frimannin  Väinö ) heitti suopungin piippujen nokkaan ja ne kiskottiin miesporukalla nurin. Sen jälkeen ei tontille rakennuttu uutta työväentaloa, vaan se rakennettiin toiseen paikkaan, ja sieltä minulla onkin sitten nostalgisia muistoja tansseineen ja iltamineen vihreässä nuoruudessani.

  Pojista vanhimmasta Reinosta on  mainittava, että hän oli poliittisena vankina sota-aikana vasemmistolaisuutensa takia ja valittiin eduskuntaan 1945 senaikaisen vasemmiston edustajana. Muutos oli kai liian suuri , eikä hän kestänyt sitä , vaan kuoli toisen vaimonsa viereen Helsingissä heti edustajauransa alussa.
     Hän oli kansanomainen, käsistään taitava sekä käytännön- että teorianmies, johon luotettiin yhteisissä asioissa niin metsäkämpillä kuin kunnallisessa toiminnassa. Tämä voimavaroiltaan vahva mies jäi täten lukemattomaksi lehdeksi heikompiosaisten puolustajana valtakunnallisella tasolla.

Setäni Reinon elämäntarinaa Jaakko Ylitalon kertomana.

Seppeleen


Isäni oli mukana Talvisodassa 30.11.1939- 13.3.1940 ja jatkosodassa 25.6.1941- 19.9. 1944. Lapin sotaan 28.9.1944 -25.4.1945 hän ei enää vanhempana miehenä joutunut.
Kuvan alla on luettelo rintamapaikoista, joissa hän joutui olemaan mukana. Se on julkaistu Kittilän veteraanimatrikkelissa.
Meidän oli lähdettävä Ruotsiin evakkoon syyskuun 15. päivän jälkeen 1944 kesken perunannoston ennen isän kotiuttamista rintamalta.










Kusti oli lentoväessä 20- luvulla.



Reino Uusisalmi
Kansanedustajana 06.04.1945 - 14.06.1945

 

Täydellinen nimi: Uusisalmi, Edvard Reinhold (Reino Edvard)
Ammatti / Arvo: pienviljelijä, muurari, kirvesmies
Syntymäaika ja -paikka: 12.07.1898 Kittilä
Kuolinaika ja -paikka: 14.06.1945 Helsinki
Koulutus: kansakoulu , kiertävä maamieskoulu, , käsityökoulu
Työura / Elämäkertatietoja: pienviljelijä, muurari ja kirvesmies Kittilässä , vankilassa poliittisista syistä 1930-1931, 1940-1944
Vanhemmat: maanviljelijä Aukusti Uusisalmi, Beata Ala
Puoliso: Susanna Kustaava Alapieti 1922 -
Vaalipiiri:
  • Lapin läänin vaalipiiri 06.04.1945 - 14.06.1945
 
Eduskuntatoiminta
Jäsenyydet eduskunnan toimielimissä:
  • Kulkulaitosvaliokunta
Eduskuntaryhmät:
  • Suomen kansan demokraattisen liiton eduskuntaryhmä 06.04.1945 - 14.06.1945
Kansanedustajana: 06.04.1945 - 14.06.1945
Seuraaja: Karppinen, Elsa /Skdl




Sivuja sodanjälkeisessä työväenlehdessä, jossa setäni Reino Uusisalmen elämäntarinaa on esillä myös keskitysleirien karmaisevien kuvausten ohella.

 


roope


 
roope
 
roope

 

roope

roope




 Tämä kuva Kaisi -tädin ryytimaa- aidan vierellä on ehkä vuodelta 1943. Siinä
ovat vasemmalta lukien sisarukset Liisa ja Ilona sekä sisareni Sisko ja Tytti.
Kaisi -täti oikealta nimeltään Catharina Uusisalmi oli äijin sisar, synt. 1864.
Hän kuoli kotonaan Salmessa evakosta tulon jälkeen ja eli hyvin vanhaksi.
Kaisi -täti oli siis kuvassa olevien serkusten isotäti.




 Serkukset Ilona, Tytti ja Margit ovat tässä evakossa Avaträskissä. Ehkäpä
he ovat iältään 14-, 12- ja 17- vuotiaita.




 Tässä ovat Kaisi- täti ja Mari Friman ( os.Uusisalmi ) Evakossa Avaträskissä.
He ovat serkusten tätejä molemmat, nim. isotäti ja täti.
Ja tietystikin Kaisi- täti on Mari- tädin täti, sehän on selvää...:D

Kumpikin puuttuu Uusisalmen sukukuvasta.




 Evakossa Doroteassa keväällä 1945; Vesa, Aino, Eila- serkku, Sisko, Tytti ja Unto.




Rippikuva 40- luvun lopulla. Maankuulu rovasti A. E. Auno seisoo edessä. Sisareni Tytti on Aunon pään kohdalta toinen oikealle, Rantasen Mirkku hänen vasemmalla puolellaan. Tunnen kyllä kaikki muutkin suurin piirtein, koska he ovat vain joitakin vuosia minua vanhempia.
Esim. ylhäällä oikealta ovat pojat Matti Karusaari, Lauri Junttila, Arvi Välimaa, Urpo Mantovaara ja Helge Karila.




Tässä alhaalla on vanha hautauskuva joskus 1930- luvulta. Kuvan keskeltä tunnistan Vanhasalmen Hanneksen ja isäni Kustin seisomassa rinnakkain ensimmäisen arkun kohdalla.
Keitä lienevät 3 vainajaa arkuissaan? Kuva on vanhan kappelin edustalta, ja selin kuvaan ovat kai lukkari Ilmari Junttila ja rovasti A. Merikallio ?.

Nyt selvisi sekin, keitä olivat vainajat, sillä sain tänään ( 11.6.06 ) Ilmari Junttilan pojalta
Juhani Junttilalta seuraavan sähköpostiviestin;

----"Sivuillasi oli kuva Kittilän hautausmaalta vanhan ruumishuoneen nurkalta hautajaisista. Isäni oli kuvassa selin. Tässä kuvassa on menossa, minun saamieni tietojeni mukaan, Kyrön murhan uhrien hautajaiset.
Kesällä 1976 kiersin vaimoni Kirstin (Kittin) kanssa Kittilän ennen sotia rakennettuja taloja inventoimassa. Sinä kesänä Kerttu Silfvastin kanssa tutkittiin paljon vanhoja kuvia ja tämä oli yksi niistä.
Kuvassa oleva vanha ruumishuonekin löytyi Kittilästä vielä silloin. Ei tosin kuvan paikalta."----



 Alla oleva oli tämän päivän Kittilälehdessä ( 1. 8. 07. ), jossa esiteltiin erikoisia hautamuistomerkkejä Kittilän hautausmaalla.
 Olen kuullut murhenäytelmän tapahtumat monet kerrat vanhemmiltani heidän vielä 
eläessään.
Isäni oli syntynyt 1906, ja ylemmässä kuvassa hän on kai jotain kolmissakymmenissä.
 Joten eiköhän oikea tapahtumavuosi voisi olla vaikkapa syntymävuoteni 1935 paikkeilla?
Joten merkitseekö tämä sitä, että uhrit ovat olleet haudattuna Raattamaan 30 vuotta ja siirretty
sitten Kittilän hautausmaalle?
Apua murhaajan taltuttamaksi hakenut kiertokoulun opettaja oli kittiläläinen Lampela.
Tiedän sen, koska äitini oli Lampelan perheessä nuorena tyttönä kotiapulaisena 20- luvulla,
ja hänelle tapahtuma oli siten tuttu.
 Tapahtumaa on kerrottu nimellä Kyrön murhat, koska Raattama kuului Kyröön.

Pekka Nykänen kertoo;
valokuvia Kittilästä.

14. päivänä joulukuuta 1905 tulivat  äitini äidin äiti Eeva Kyrö (1851-1905) ja miehensä Juho Erkki Kyrö (1848-1905)  murhatuksi Kittilän Raattaman kylässä. Lisäksi kuoli heidän poikansa Juho Herman Kyrö (1885-1905).





Tätini Marin mies Toivo Friman valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran 1948 Reinon kuoleman jälkeen, ja hän ehti olla useamman kauden kansanedustajana.
Hän oli myös poliittisena vankina Reinon kanssa samoina aikoina.
Heidän alhaalla olevista kuvistaan selviää myös kummankin eduskunta- ja vankilahistoria.







Meidän perhekuva on otettu joskus vuonna 1938. Sisko ei ole vielä syntynyt( 1940 ).
Tytti, Kusti, Vesa, Aino ja Unto.


Tässä ovat Frimannilaiset Avaträskissä evakossa talvella 1945.
Vasemmalta Akseli Friman ( Toivon isä ), Maija ( Toivon äiti ), Kaisi -täti ( äijin sisar ), Mari
 ja Toivo Friman.
Lapset alhaalla vas. Reima, Arvo, Jorma ja Eila.






Vielä tällainenkin kuva hiihtoretkeltä Aakenustunturilta v. 1953. Siinä Frimannin Reima ja veljeni Unto odottavat kai jotakin autoa. Vaikka ei sitä juuri autoa tarvittu, kun hiihdettiin hankikeleillä Kittilästä asti Yli Isonvaaran suoraan Aakenukselle.



Joo, Aakenustunturilta ollaan tulossa Frimannnin Reiman kanssa, ja paluukyytiä odotellaan v.1953. Huomaa sen ajan hiihtovarustus! Päässä on "pystykorva", laatikkokamera Kodak roikkuu rinnalla, jalassa on "sinnihousut"  ja koulupusakka on päällä reissussakin. Suksisauvat olivat omatekoiset, rottinkia ja irtosompia sai ostaa Osuuskaupasta ja sukset olivat koivupuiset "rotanloukkuineen".
Hiihdettiin kymmeniä kilometrejä päivässä silloinkin jo ilman latuja pitkin tuntureita.






                        ┌†┐



Reinon kuolinilmoitus ja muistokirjoitus oli syksyllä 1945 senaikaisessa työväenlehdessä, ja jäljennän sen tähän kokonaisuudessaan kuvaamaan senaikaista mielialaa ja tunnelmia.

                Reino Uusisalmi 

                  kuollut.

 Yllättävänä saapui tämän kuun 14. pv :n aamulla tieto, että toverimme, Reino Uusisalmi, oli edellisenä yönä kuollut. Tuo tuntui uskomattomalta, sillä olihan hän edellisenä iltana vielä ryhmänsä kokouksessa suunnitellut seuraavan sunnuntain tehtäviä. Ja kuitenkin tuo oli totta. Köyhälle kansalle niin lämpimästi sykkinyt sydän oli lakannut sykkimästä.
         Toveri Uusisalmi oli Lapin poikia, syntynyt Kittilässä 12.7.1898. Täällä Lapin karussa ympäristössä, sen valtavien korpien ja tiettömien taivalten kohdussa, oli hän kasvanut  ja miehuuskautensa toiminut. Tuo karu ympäristö oli kasvattanut sitkeän, peräänantamattoman sisun painua aloittamaansa latua eteenpäin.
       Tiettömille, satakilometrisille taipaleille, pohjolan talviseen hämärään lähtiessä, tuota sitkeyttä tarvittiin. Sitä tarvittiin jokapäiväisen elämän kamppailussa. Karu Pohjola ei ole hellien lapsiaan kohdellut. Sen vähävaraisen talonpojan on nirsosti antimiaan jakava karu maa ja epäedulliset ilmastosuhteet aina ajaneet palkkatyöstä lisäelantoa hankkimaan.
       Niin joutui myös Reino, talonpoikaiskodistaan huolimatta, lähtemään saloilta metsätöistä leipäänsä hankkimaan. Täällä, kämpältä toiselle kierrellessään, tukkiyhtiöille työvoimaansa kaupatessaan, riiston alla eläessään, alkoi hänelle valjeta yhteiskunnallinen vääryys ja sen nurinkurisuus.
       Tämä se oli, joka johdatti Reinonkin työläisten ja talonpoikain yhteiseen joukkotyöhön, elinehtojen puolesta käytävään kamppailuun. Tämä ja toisena sysääjänä ympäristö, proletaarisesti tervehenkinen ympäristö, siinä ne tekijät, mitkä hänet taistelun tielle veivät.
       On erikoisen merkittävää todeta Reinon syntymä- ja kasvupaikan, Kittilän, kehittyneisyys tässä suhteessa. Kun esim. Rovaniemellä ja sen ympäristössä tuulahti kulkijaa vastaan pikkuporvarillinen henki, tuntuu perin ihmeelliseltä tämän 159 km:n päässä olevan syrjäkylän proletaarinen valistuneisuus. Reinosta tuli yksi Lapin puoluetoiminnan keskeisimpiä tovereita. Hänen ja Kittilän tovereiden uupumattoman työn tuloksena muodostui Kittilästä Lapin puoluetyön tukipaikka.

        Mutta Reinon harrastukset eivät rajoittuneet yksin edellä kuvattuun. Käytännön miehenä hänellä oli myös harrastuksia sen eri aloilla. Olipa hänen käsissään mikä raaka-aine hyvänsä, aina siitä muovautui käyttökelpoista. Niinpä saksalaisten tuhoama komea Kittilän työväentalo oli hänen suunnittelemansa ja piirtämänsä, ja hän myös valvoi ja oli itse mukana sen rakentamisessa.
        Taitavana muurarina, kirvesmiehenä, puuseppänä ja ties minä kaikkena, hän oli saanut itselleen paikkakuntansa vastustajienkin arvonannon.
        Tinkimättömällä taistelullaan työläisten ja talonpoikien etujen ajajana hän oli saavuttanut myös näiden luottamuksen. Osallistumisestaan SKP: n työhön hän sai v. 1930 1½ vuoden kuritushuone tuomion. Samasta syystä hän myös talvisodan ja nyt päättyneen sodan aikana joutui turvasäilöön.
         Luottamus, minkä hän oli toiminnallaan hankkinut työläisten ja talonpoikain keskuudessa, oli se tae, mihinkä pohjautuen Lapin vähävarainen väestö antoi hänelle valtakirjan viime valtiollisissa vaaleissa etujensa ajamiseksi, ja hänet valittiin eduskuntaan syksyllä 1945. Tuota luottamusta hän ei pettänytkään. 
         Me, hänen puolue- ja ryhmätoverinsa, tunnemme syvää surua hänen äkillisestä poistumisestaan keskuudestamme. Mutta Lapin väestö tuntee menetyksen varmaan vieläkin katkerammin.
         Reino Uusisalmen, toverimme ja taistelijan, muisto velvoittaa meitä muistamaan Lapin vähävaraisen väestön ahdinkoa. Se velvoittaa meitä tekemään parhaamme sen hyväksi. Pohjolan työläisten ja talonpoikien jälleenrakennuksen tukemisen ja sen onnelliseen ratkaisuun saattamisen-  siinä hänen testamenttinsa, ja se vekseli, joka meidän on lunastettava uupumattomalla, peräänantamattomalla työllä ja taistelulla.   
   
                
 

      Äiji, isä ja siitä eteenpäin:

Äiji oli minun aikanani jo ikämies eikä juuri osallistunut enää niin kovin paljoa fyysisesti
raskaampiin töihin talonpidossa, mutta hän oli aina kaikessa mukana ja taustalla määräävänä " hallinnollisella " puolella. Tätä hän oli elämänsä loppuun asti. Sanottiin, että hän kuoli " suolisolmuun "muistaakseni Rovaniemelle vietynä,  ja hänen miltei viimeiset sanansa olivat tyttäriensä ( Helli ja Tyyne ) muistelemina olleet: " Työ oli minun oikea ja ainoa iloni. " Siinä oli vanhanaikaisen, ison talon isännän ohjenuora ja henkinen testamentti jälkipolville, jotka sitä tuskin kovin kirjaimellisesti ovat elämässään aina noudattaneet.
Isä Kusti oli äijin vanhuusaikana ja aikaisemminkin jonkinlainen varaisäntä kai käytännöntöiden toteuttamisessa. Salmessa oli ollut 30-luvun alussa kiertävä puuseppäkurssi, johon isä ja Vakkekin miltei poikasena osallistuivat. Taitoa tuli täten lisää käsistään osaavalle miehelle, ja kaikenlaiset puuseppä- ja kirvesmiestyöt onnistuivat Kustilta. Senaikaisia huonekaluja on vieläkin käytössä; Salmen iso pirtin "soututooli" eli keinutuoli on minun kunnostamana sisarellani. Siinä on jaloilla poljettavalla sorvilla tehdyt pilput ja muut osat. Se oli jo ennen evakkoon lähtöä Salmen isossa pirtissä lasten leikeissä aikamoisessa käytössä. Siinä oli  tavallisesti kaksi yhtäaikaa; toinen seisoi tuolin etupuolella ja toinen takana, ja vauhti oli kova. Kaksi ( 30-40 )- luvuilla tehtyä päästä vedettävää sänkyä olen myös kunnostanut, mutta ne ovat hiukan liian lyhyitä nykyään." Komuutin " ( ikää   n. 70 vuotta ) olen korjaillut sisarelleni.

 Isä 25- vuotiaana.



 





Tässä lojuu isäni tekemä vene Särestön törmällä. Anton kai taustalla "häärää" askareissaan.
Ajankohta on 90-lukua Reidarin kuoleman jälkeen.
Anton on myös jo kadonnut lopullisesti viimeisen törmän taa, ja jo kuvassa rapistunut venekin on varmaan siirretty pois maisemasta nykyisen museon pihapiiristä.

 

 Olen kertonut toisaalla Kustin monista muista kättentöistä. Kaksi sukulaistaloa on lisäksi hänen tekemiään ( Aholan Ossi apurina); Reinola ja Vakkela.
            Niin sitten vain pysähtyi sodat läpikäyneen, yritteliään miehen sydän kauniina alkukesän päivänä vuonna 1953 liian varhain 6 vuotta äijin kuolemasta. Muistan, kuinka kuolemaa seuraavana aamuna äitini itki: " Kun näin kaunis kesäkin on juuri tulossa. "

Muistan hyvin, sillä oli vapunpäivä, ja me olimme olleet marssilla ja vappujuhlilla työväentalolla. Äiti oli jo ihmetellyt, miksi isä ei ollut tullut mukaan kuten joka kerta aikaisemmin. Me nuoret emme nyt olleet kai niinkään huolissamme, koska nuoruus antaa määrättyjä vapauksia olla murehtimatta joka asiasta.
Mutta sitten kotiin tultuamme totuus paljastui kaunistelemattomana. Veljeni ja meitä vanhempi serkkumme löysivät isän joen toiselta puolelta kuolleena rantatörmältä. Hän oli tuupertunut männynkarahkan viereen, ja oikea käsi oli puristuneena puunrunkoon aivan kuin olisi yrittänyt nousta vielä pystyyn.
 Naapuruston pojilla oli siellä ollut sahti (kilju), jota oli käynyt siellä ryypiskelemässä isompikin porukka pitkin päivää ja serkkumme ja isä myös. Ja hän juuri tiesi hakea isää sieltä veljeni kanssa.
Jäät olivat juuri lähtemässä Ounasjoesta, joten kuolleen tuominen yli joen oli hankalaa, ja sen lisäksi piti kantaa jokitörmää pitkin melkein kilometrin verran. Vaikka kantamassa oli riskejä miehiä, he sanoivat taakan olleen painavan. Isäni oli pieni mies, mutta hän oli suhteellisen painava ja kaikki lihaksisto oli ruumiillisen työn kovettamaa. Hänet vietiin lähellä olevan sairaalan kellariin, jossa kävimme veljeni kanssa häntä katsomassa seuraavana päivänä. Hän näytti siinä ruumiinpesupöydällä niin pieneltä ja vanhalta ( 46 v ). Hän oli silloin yli 20 vuotta nuorempi kuin minä nyt.
Otimme hänen vaatteensa ja kenkänsä mukaan lähtiessämme; ruskearaitainen pusero, pussihousut, kippurakärkiset nahkasaappaat, koirannahasta tekemänsä karvalakki ja flanelliset alusvaatteet. Seuraavana päivänä äidin ollessa poissa kotoa poltimme veljeni kanssa kaikki ne Aronojalla. Nuotion tuhkan seasta löytyi myöhemmin mm. rautainen puunkaatokiila, jonka otin talteen. Tuo yli 50 vuotta vanha, yhä nokinen ja joskus aikoinaan metsätyömiehen puunkaadossa tarpeellinen apuväline löytyy nykyään piha-aitan hyllyltä jokseenkin unohdettuna.

        Olin itse silloin 17-vuotias ja vuotta vanhemman veljeni kanssa Kittilän Yhteiskoulun kuudennella luokalla. Vanhempi sisareni oli ensimmäistä vuottaan yliopistossa ja nuorempi yhteiskoulun alaluokilla. Tästä alkoi monenlaisten vaikeuksien - ja puutteenkin aika. Sen kummemmin kehumatta voin sanoa kuitenkin, että läpäisin luokkani joka vuosi tämänkin jälkeen enkä ole koskaan kesällä mitään ehtoja lukenut. Myöhemmät tekemiseni ja tekemättä jättämiseni olen kertoillut toisaalla.
    Jos joku nyt sattuu näille sivuilleni, ihmettelee varmaan, miksi näin avoimesti muistelen monille jokseenkin tuntematonta elämäntarinaani.  En tiedä kyllä sitä itsekään, mutta eihän tässä nyt mitään voi menettääkään, ja monenlaista vanhaa asiaa tulee samalla muististani tallennettua.
    

                
┌†┐






Alla on hämärä kuva menneisyydestä isän hautaamisesta keväällä 1953. Arkkua ovat kantamassa edessä veljeni Unto ja minä, seuraavina Aarno ja Valtteri ja sitten takimmaisina  Kalle ja Rikku ( äidin veljiä ).



     Olimme varttuneet Salmen isossa talossa. Oli laajat pihamaat, niityt, järvi- ja jokirannat ja metsät. Se oli meidän kotiympäristöämme ja maisemaamme. Oli avaraa ja turvallista. Frimannilaiset asuivat samassa kartanossa ja olivat myöskin Salmilaisia. Hyvin varhaisessa vaiheessa tuli kuitenkin tajuntaani, että myöskin ne isän sisarukset, jotka asuivat muualla, olivat osallisia tähän. Äiji oli pula-aikana 1892 lunastanut Uusisalmen tilan kai nimellisellä kaupalla vanhemmiltaan 20-vuotiaana  ja suunnitteli samanlaista toimenpidettä poikansa Kustin tai hänen poikiensa ( Unto ja minä ) hyväksi. Minulla on tästä jonkinlainen muistikuva.
Isä kuitenkin sopuisana miehenä arvasi, mitä tästä seuraisi perikunnan piirissä eikä alkanut tähän.
   Ja niin Uusisalmen tila jakautui 8:n sisaruksen kesken, ja heistä siihen aikaan parhaimmissa rahavaroissa ollut Helli lunasti jo kuolleiden Eeliksen ja Reinon lasten osuuksia kai aika alhaiseen hintaan niissä olosuhteissa. Kauppias Valtterin maaomaisuus joutui myös hänelle, kun hän "pelasti" Vaken maksamalla hänen konkurssivelkansa ja jättämällä ainoastaan tontin ja siinä olevan isäni rakentaman Vakentalon vanhemmalle pojalle. Vaken velat eivät kai olleet myöskään mitkään päätähuimaavat.
   Nykyään talon ja tontin omistaa syystä tai toisesta vanhemman pojan Haukiputaalla asuva hammaslääkäritytär, ja talossa elelee  Vaken nuorempi aikamiespoika jokseenkin "hulvattomia" päiviään..
On vielä mainittava, että isäni antoi kyseisen tienlaitatontin Vakelle, kun tämä perusti kauppansa 40-luvun lopulla.
Hellin jo suuri perikunta omistaa nykyään yli puolet tilasta.
Me saimme isän osuuden ja testamenttina suurimman osan vanhaa kartanoa, josta äidin kuolemanjälkeisen jaon tapahduttua on minulle tullut alkuperäisen tilan kantatontti rakennuksineen, Siinä on kyllä riittävästi kokoa ja samalla ruohonleikkuuta ja heinäntekoa vaikkapa fyysistä kuntoa ajatellen.
 Ala-Kittilässäkin on vielä muutama harva isompi maatila ja nekin perikuntien omistuksessa pääosin, ja niistä on metsät "parturoitu" suurin piirtein niin, että vain teiden varsille on jätetty vielä puita näkösuojaksi hakkuualueille. Entiset pitkät heinäsarat ovat suureksi osaksi ns. " hiiriniittyjä ", joilta joku lampaankasvattaja ja poromiehet tekevät rehua eläimilleen jättäen maisem
aa rumentavia valkoisia muoviin käärittyjä heinärullia teiden varsille. Maatilataloutta ei juurikaan ole enää Kittilän kirkolla, vaikkakin kyllä on suuri alan monipuolinen oppilaitos, johon pitää hankkia oppilaita lisää Virosta ja Venäjältä sen pystyssä pitämiseksi.
 Kunnan väkiluku on laskenut vuosi vuodelta, nuoria koulutettuja ihmisiä lähtee työpaikan saamiseksi etelämmäksi Suomea. Turismiin satsataan Levi -ja Kätkätunturin liepeillä olevassa Sirkankylässä nimenomaan ja monen mielestä liiaksikin, ja vanhat elämisen keinot näillä leveysasteilla ovat jääneet ja unohtuneet.
Onko nykyinen elinkeinorakenne liian yksipuolinen näille kairoille ja selkosille? Aika tulee näyttämään, miten käy. Sen ratas pyörii kuitenkin vääjäämätöntä vauhtia eteenpäin, ja on jokseenkin turhaa lähteä ennustelemaan kovin tulevaisuutta.


 Tämä 9 vuotta myöhemmin oleva kirjoitus Lapin Kansassa antaa kuvan nykyisistä Kittilän näkymistä;

Lapin Kansan pääkirjoitus 14.3.2009.
Tunturi-Lappi on selviytyjä

Tunturi-Lappi on saanut yllättävän hyvää mainetta

valtakunnallisestikin. Matkailuun ja siihen liittyvään

rakentamiseen nojaava seutukunta on kamppaillut

taantumaa vastaan tuloksellisesti.

Monelle voi olla yllätys, että Suomessa on juuri nyt vain yksi seutukunta, missä on parempi taloustilanne kuin vuosi sitten. Tämä selviytyjä löytyy kaiken lisäksi Lapista. Kolarin, Kittilän, Muonion ja Enontekiön muodostama Tunturi-Lappi on ainakin toistaiseksi kestänyt taantuman hyvin.

Seutukunnan pelastaja on edullinen elinkeinorakenne, johon laman koura ei ainakaan vielä ole pahemmin pystynyt. Alueen vahva matkailuelinkeino ja siihen liittyvä rakentaminen ovat olleet niitä valtteja, joilla eteenpäin on edelleen menty. Myös Kittilän kultakaivoksen vaikutuksilla on suuri merkitys.

Koko Lappi on sekin toistaiseksi vahvoilla moniin muihin alueisiin verrattuna. Pohjoisen elinkeinorakenne tukeutuu pitkälle palveluihin ja tällä sektorilla ei pudotus ole ollut yhtä rajua kuin esimerkiksi vientiteollisuudessa. Lähitulevaisuus näyttää, miten jatkossa selvitään.

Kun teollisuus ja rakentaminen ovat kokeneet kovia uudessa taloustilanteessa, on Lapissa eniten vaikutuksia näkynyt Kemi-Tornion seudulla sekä Rovaniemen alueella.

Alueelliset talousnäkymät -raportista saadut tiedot ovat joka tapauksessa Lapin kannalta vielä vähintään siedettäviä. Kuten tunnettua, tulevaisuutta on kuitenkin vaikea ennustaa. Oikeansuuntaisilla ratkaisuilla voidaan laman kouran kosketusta kuitenkin edelleen lievittää.

Hyvin merkittävää koko Lapin ja varsinkin matkailupaikkakuntien kannalta on, miten matkailuluvut jatkossa kehittyvät. Toistaiseksi vieraita on riittänyt ja viime tiedot kertovat, että taantuma ei ainakaan vielä ole kovin paljon hillinnyt matkustushaluja. Muun muassa ensi kesän kaukomatkat ovat käyneet hyvin kaupaksi.

Optimisti voi ajatella niinkin, että jos ulkomaan matkojen menekki hiipuu, porskuttaa kotimaan matkailu edelleen. Suuri merkitys on tietenkin sillä, miten ensi syksyä, joulusesonkia ja myös kevättä pystytään myymään ulkomaalaisille vieraille.

Matkailukeskukset ovat investoineet viime aikoina rajusti, mutta vauhti varmasti tasaantuu lähiaikoina. Matkailuyrittäjille kuluva kausi on ollut vielä kohtuullisen hyvä, mutta ensi kesän ja talven osalta on syytä odottaa jonkinasteista hiljentymistä.

Matkailun ohella kaivosteollisuudella on nykyisin ja varsinkin tulevaisuudessa Lapille suuri merkitys. Kittilän kaivos tuottaa kultaharkkoja ja sen tulevaisuuden näkymiä parantaa kullan korkea hinta, jota lama ei ainakaan paina alas.

Sodankylän Kevitsan kaivoshanke myöhästyy alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta siitäkin odotetaan merkittävää sampoa Keski-Lappiin. Kun siihen lisätään Sokli ja muut Lapissa vireillä olevat hankkeet, voi kaivannaisteollisuudesta odottaa merkittävää tukijalkaa koko maakunnalle.

Jos Lapissa onnistutaan pitämään vielä huoli alueen pk-yrityksistä, on hyvät mahdollisuudet selvitä maailmanlaajuisesta taantumasta suuremmitta vaurioitta. Pieni ja keskisuuri yritystoiminta on kuitenkin maakunnan kannalta tärkeässä roolissa, johon hyvinvointi ja työllisyys nojaavat.

Matkailuelinkeinossa on viimeistään kevätsesongin päättyessä pyrittävä jatkamaan oikeansuuntaista kehitystyötä, jotta vieraita jatkossa riittää. Kun sen lisäksi pidetään huolta pk-yrityksistä, ja kaivoshankkeet etenevät, on hyvä syy uskoa maakunnan tulevaisuuteen.


 

 

Kittilän Suurikuusikon kultakaivos

Agnico Eagle Mines Ltd on rakentanut Kittilän Suurikuusikkoon Euroopan suurimman kultakaivoksen. Kaivoksen rakentamista aloitettaessa kultavarantojen arveltiin riittävän neljäksitoista vuodeksi. Myöhemmät kairaukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kyseessä on suurempi esiintymä.

Malmia louhitaan Kittilässä noin miljoona tonnia vuodessa. Tonnista malmia saadaan noin 5,2 grammaa kultaa. Vuosituotannoksi on arvioitu noin 5000 kg. Malmin louhinta on aloitettu keväällä 2008 ja kaivoksen rikastamon toiminta on alkanut syksyllä 2008.



Biokaasulaitos kiinnostaa Kittilän karjankasvattajaa

Ympäristö: biojäte, lanta ja kuloheinikot energiaksi

Antti Sallinen

Lapin Kansa 31.3.2009.

Kittilä

Ympäristökysymykset ja energia ovat asioita, jotka ovat herättäneet myös kittiläläisen karjatilan Levifood Oy:n pohtimaan biokaasuvoimalan kehittämistä. Yhtiön toimitusjohtajan Pentti Ylinamman mielestä asia on noussut pohtimisen arvoinen etenkin nyt, kun tunturikeskukset etsivät paikkaa biojätteen jatkosijoitukselle.

Ongelma on yhteinen. Ylinampa kertoo, että asiasta on keskusteltu Levifoodin hallituksessa. Asia kiinnostaa niin paljon, että vielä tänä vuonna tehdään ratkaisuja viedäänkö hanketta eteenpäin vai jätetäänkö se muhimaan. Asia olisi hyvä käydä läpi nyt, kun siihen on kiinnitetty huomiota matkailukeskuksissa ja jätehuollosta vastaavissa yrityksissä.

Entisen maatalousoppilaitoksen suojissa toimivan Levifoodin lihakarjamäärä on noin 450 yksikköä. Nykyisille perustamiskustannuksille hyödynnettävä lantamäärä on vielä liian pieni. Jos laitoksessa voitaisiin hyödyntää Levin ja mahdollisesti Ylläksen biojäte, muuttuisivat luvut edullisemmiksi.

Matkailukeskusten biojäte on kuitenkin kausiluontoista. Muina aikoina voitaisiin ilmeisesti kerätä biojätteen korvikkeeksi esimerkiksi kulopeltojen heinää.

- Kyse olisi merkittävästä imagosta matkailulle, jos pystyttäisiin osoittamaan, että alueen biojäte hyödynnetään paikallisesti ympäristöystävällisesti. Tuntuvia kuljetuskustannuksia ei syntyisi.

- Kulopeltojen niittämisellä puolestaan olisi merkittävää maisema-arvoa ja ympäristön tilaa parantavaa merkitystä. Nurmimassaakin sieltä riittäisi, laskee Ylinampa.

Ylinampa toteaa, että Levifoodin pihapiiri on jo niin laaja, että se pystyisi käyttämään merkittävän osan tuotettavasta energiasta lämmitykseen.

Tuki tarpeen

Biokaasulaitosten kehittely on murrosvaiheessa. Siksi etenkin pohjoisen oloissa asian kehittely vaatisi tukea ja taloudellista ymmärtämystä kansallisella tasolla kuin EU:ssa. Tarve olisi suorasta tuesta ja verotuksellisista käytännöistä, jotta laitoksen tuotanto saataisiin kattamaan kustannukset tai ainakin pysymään tasapainossa.

- Saksassa sähkölaitokset ovat sitoutuneet ostamaan biokaasulaitosten ylijäämäsähkön määrättyyn hintaan. Näin tulisi tapahtua myös Suomessa laitosten kannattavuuden turvaamiseksi, katsoo Ylinampa

Kittilän kunnan tekninen johtaja Lauri Kurula kertoo, että Kittilällä oli aikoinaan biovoimalahanke 90-luvulla. Silloin hanke hautautui byrokratiaan, liian monen ministeriön alaisuuteen.

Kurulan mukaan asiat voisivat nyt olla kypsempiä tekniikan kehittymisen sekä ympäristöpolitiikan myönteisemmän kehityksen vuoksi. Lappi on saanut valtionavustuksen ensimmäisen biokaasulaitoksensa rakentamiseen Tervolaan.

Mikä?

Biokaasulaitos

Raaka-aineena käytetään esimerkiksi lehmän lantaa, biojätettä sekä nurmea.

Laitos tuottaa biokaasua, joka on käytettävissä sähkön ja lämmön tuottamiseen. Siitä voidaan jalostaa myös ajoneuvojen polttoainetta.

Jäännöstä voidaan käyttää lannoitteena.


                                                                



Vinttikamarissa 14.11.2004.

Valtterin vanhempi poika Rainer kuoli Sodankylässä 31.10.04 taxiautoon ollessaan palaamassa kotiinsa. Hän oli nukkunut matkan aikana, ja kun taksinkuljettaja yritti herättää  häntä perillä, hän oli kuollut.
Hän oli asunut äitinsä synnynsijoilla jo useita vuosia jäätyään eläkkeelle Kemin kaupungin tiemestarin virasta. Hän oli kuollessaan vasta 59-vuotias.
Muistan kuinka vuonna 1947 Anja ja Valtteri tulivat Kittilään Rainerin kanssa hänen ollessaan 2-vuotias. He asettuivat asumaan tänne meidän vinttikamariin ja pitivät tätä asuntonaan 2-3 vuotta.
Sodan jälkeen oli puutetta asunnoista ja oli tyydyttävä vaatimattomiinkin oloihin. Kantelin Raikkua silloin lukemattomia kertoja olkapäilläni tänne jyrkkiä yläkerran rappuja pitkin.
Anja sanoikin usein, että taasko se Raikku ratsastaa Vesalla. Minä olin häntä 10 vuotta vanhempi ja jo riski olevinani.
Ja niin nytkin olin kantamassa Raikkua viimeisen kerran 11.11. Saattojoukko ei ollut suuren suuri; tytär kolmine tyttärineen, poika, veli, muutama sukulainen - ja naapuri Kittilästä.
Sellaista on elämänmeno ja siihen on tyytyminen.

Kuvassa on toisen pojan Aarre Kuisma Augustin kastetilaisuus kesällä 1954.
Sen toimitti itse maan – ja mikseipä maailmankin kuulu rovasti
A. E .Auno..
Kuvassa vas. Edestä Anja, Aarre, Tytti ja Päkki- Lauri,
takana vas. Raikku, Aarno- serkku, Frimannin Akseli, Raappanan Olga ja Vakke.



Raikku n. 6- vuotiaana



          ┌†┐




Aarre Kuisma Augustin syntymästä on kulunut vajaat 55 vuotta.
Hän menehtyi toverinsa kodissa 3.4.2009. Aamulla hän löysi Aarren
hengettömänä kai vuoteesta herättyään itse. Rasittunut sydän oli
pysähtynyt. Kuolema oli tavallaan " helppo ".
Vainaja haudattiin pakollisen ruumiin avauksen jälkeen Kittilässä 24.4 2009.
Saattajajoukko käsitti n.15 henkeä lähisukulaisia ja tuttavia.



Sisällä kappelissa suorittaa pappi  ruumiinsiunauksen.
Kuvassa selin ovat näkyvissä vasemmalta Eila, minä, Tytti ja Tiina.



Kuvassa Rainer- veljen tytär Tiina pitää puhetta haudalla. 



Muistolaatta, jonka Tiina myöhemmin toimitti haudalle, ei ollut
suuri, mutta kuitenkin;

"Heittäkää varoen
arkulle multaa.
Siellä on Aarre,
siellä on kultaa."




Emäntä vinttaa vettä navetan ränniin vanhalla kartanolla. Heiniä on haettu
ulkoniityltä ja häkki tyhjennetty karjalatoon. Talvipäivän hämärää..



 

 





  Äidin syntymäkoti vanha Ollila, jonka saksalaiset polttivat myös syksyllä 1944.Se oli kyllä ollut sitä ennen jo asumattomana pitkät ajat.



Juhani Junttilan albumista. ( Iso kuva )

 

 





  Kuvassa on äitini syntymäkodin Ollilan piharakennuksia kirkon läheltä kuvattuna Leville päin ja hieman alempana on Ollilanojan silta. Etäämpänä keskellä metsän takana on kruununvoudin virkatalo, ja etualalla oikealle kääntyvä tie johtaa silloiselle Lastenkodille (nykyinen Vanhainkoti).


kirkkoon


Tässä samaa kuvaa kuvaa kirkon seutuvilta ja siitä etelään.
 ( 1930 -luvulta kai )

 



 

Äitini Aino Hedwig  (os. Takala) Uusisalmen elämäntarinaa :
 Hän syntyi Judita ( os. Rovanen )  ja Oskari Takalan 8-lapsiseen perheeseen kolmanneksi nuorimpana. Joidenkin tietojen mukaan Judita olisi ollut Kyröjen sukua, mutta nimi on kai ollut Rovanen. Oskari toimi haudankaivajana ja oli samalla pappilassa arentaatturina. Perhe asui pappilan yhteydessä, ja toimi velvoitti samalla osallistumaan pappilassa tapahtuviin jokapäiväisiin töihin. Vanhimmat pojat ( varsinkin Joonas ) avustivat haudan kaivussa, ja koko perhe oli mukana  muissa töissä niin kauan kuin eli Juditan ja Oskarin taloudessa.  Arenttaaturi sai ilman kaikki pappilasta saatavat luontaistuotteet ja mitä nyt jokapäiväisessä elämässä tarvittiin sekä lisäksi jonkinlaista palkkaa .Joonas toimi myöhemmin haudankaivuun lisäksi suntionakin , ja hänen poikaansa Aaroa pyydettiin isänsä jälkeen samaan tehtävään ,mutta hänellä oli jo muita suunnitelmia.  Hänkin kyllä oli monet kerrat kellonsoittajana nuoruudessaan . Erikoisin muisto  Joonaksella  oli, kun hän palasi ennen joulua 1944 rintamalta ja asui polttamatta jääneessä Pekkalan talossa usean muun rintamaveteraanin kanssa.
 Kuvassa Joonas on vaimonsa Liljan ja vanhimpien lastensa Lainan ja Aaron kanssa 40- luvulla kotitalonsa portailla.

Joonass

12.1.2014; Aaro Takala (87 v) soitti minulle tänään vaimonsa Airan (os.Alatalo) kuoleman johdosta ja ilmoitti, että siunaustilaisuus on Kittilän kappelissa 17.1. klo 12:00 ja sen jälkeen muistohetki pappilan rakennuksessa.
 Aaro muisteli minulle, että vanha Ollila on ollut Daniel Rantatalon talon kohdalla tien toisella puolen, ja että hänen isoisänsä Oskari Takala oli rakentanut oman talonsa Olilanojan varteen. Ja siinä ovat syntyneet esim äitini Aino Uusisalmi (os. Takala) ja Joonas sekä muut äitini sisarukset.
 Aaro kertoi muistavansa Oskarin, joka oli tummahko, pystyryhtinen ja keskimittainen mies. Oskarista ei ole kuvaa olemassa, mutta hänen vaimostaan Juditasta on kyllä.
 Aaro kertoi lisäksi, että heidän lapsistaan Mooses oli ollut kasvattilapsena vanhassa Ollilassa isoenonsa Hannu Wilhelm ja puolisonsa Birgitta (?) Ollilan talossa, koska heillä ei ollut omia jälkeläisiä.

 Jouluaattona 1944 kipusi Vuollon Akseli Takalan Hanneksen kanssa kanssa ylös kirkon kellostapuliin, ja kellonääni kumahteli silloin joulurauhaa erityisen juhlallisesti sodanjälkeisessä poltetussa ja melkein autiossa kirkonkylässä .



 

 




Kirkko raunioiden keskellä jouluna 1944.

 

 

 





Ensi tammikuussa ( v. 2005) 90 v täyttävä Akseli kirjoitti kellotornin luukkuun muistoksi tapahtumasta jälkipolvillekin viestin: ”Soitimme joulukelloja jouluna 1944 klo 7, Akseli Vuollo, Hannes Takala:” Viesti on yhä näkyvissä kellotornissa.
Kirkkoa saksalaiset eivät myöskään olleet polttaneet liekö jonkinlaisesta kunnioituksesta sitä kohtaan.


    Pappilan maat olivat joskus kuuluneet Ollila-Takalan suvun maihin. Maiden rajoja oli joskus "oijottu" siten, että pappila oli saanut Ollila-Takalan maita ja jälkimmäinen taas vastaavasti pappilan maita. Tästäkin on kyllä yritetty joskus käydä käräjiä mutta tuloksetta.
       Muistan, kuinka joskus äitiänikin kutsuttiin nuorempana Ollilan Ainoksi. Ollila on ollut kai kirkonkylän vanhin uudistila aikoinaan. Kuvaavana siltä ajalta on tosi tarina, kuinka joku pappi oli kesken saarnan huutanut vihaisesti saarnastuolista nähtyään ikkunasta ulos:" Ollilan lampaat ovat taas pappilan pellossa ! Menkää ja ajakaa ne hiiteen sieltä! " Ollila oli aikoinaan suuri tila, ja erikoisen paljon siinä pidettiin lampaita. (Yrjö Niemelä: Ounasjoen maa.)
   Äidin syntymäkoti on sijainnut Ollilanojan eteläpuolella nykyisen metsänhoitajantalon paikkeilla. Minulla on hämärä kuva harmaasta hirsirakennuksesta ennen evakkoon lähtöä.( 1944 ). 


 Nykyisin paikalla asuvista( Ollila-Takala )-suvun jälkeläisistä on sukua lähimpänä Taneli Rantatalo, jonka isoisä oli Ollilan poikia, mutta joka muutti nimensä  Rantataloksi muutettuaan aikoinaan Jeesiöjärvelle.  Takala-nimi on alkanut esiintyä suvussa sen jälkeen,  kun Oskarin isä Fredrik(" Feeti") Lakso on tullut vävyksi Ollilaan. Feetin hautapaikka löytyy vielä hautausmaalta Juditan ja Oskarin hautakiven lähettyviltä, josta joku jälkipolven edustaja on "ahneuksissaan" kai varannut itselleen monta hautapaikkaa nimiinsä.  Äiti oli kyllä maksanut itselleen paikan toisaalta isän vierestä kirkkoherranvirastoon jo kai isän kuoleman jälkeen eikä olisi siten halunnutkaan vanhempiensa viereen.


Pöntsön Jussa oli noita ja suuri tietäjä. Alla on myöskin Jussan hautajaiskuva Pöntsössä 40- luvulla. Arkun ympärillä on sukua, myöskin Aino ja Kusti.

                  
┌†┐



  Äidinäiti oli Pöntsön Rovasia kuten aikaisemmin tuli jo mainituksi. Ja hänen veljensä oli kuuluisa Pöntsön Jussa, oikea velho, jonka muistan minäkin hyvin , ja hän osasi tietämän mukaan noitua. Hän oli samalla kaikkien luonnonelävien ystävä, ja pikkulinnut istuivat hänen olkapäillään. Yleensä suvussa on oltu hyvin luonto- ja eläinystävällisiä. En tiedä, onko se nyt ollut juuri Jussa tai hänen  sukuunsa kuuluva, jolla  on ollut liki 30-vuotias "varsa". Se on ollut vanha hevonen, jota ei ole juuri käytetty työssä eikä ole raskittu lopettaakaan, ja se on kuollut sitten  vanhuuteen. " Varsaa" ei päästetty juuri ulos navetasta, jossa eleli lehmien kanssa kai sulassa sovussa. Ja siitä ei ainakaan ollut juoksijaksi, koska sen kaviot olivat kasvaneet hyvin pitkiksi.

Semmoinen tarina on myös ollut, että navetta, jossa eläimiä pidettiin, on vähitellen täyttynyt niin lannasta, että niitä on ollut vaikea saada enää ulos. 
Ja silloin on ollut pakko tehdä uusi navetta tai siirtää se viereen uuteen paikkaan.
Mutta kai ne silloiset Pöntsön navetat ovat olleet vain paremminkin pieniä hirsikopperoita..

Pöntsön Jussalla oli ollut joskus karvapeski hartioillaan  kesälläkin  ties mistä syystä, mutta olihan hän muutenkin sangen omaperäinen luojan luoma. 
  Vanha polvi muistaa Pöntsön yhä Rovasena. Paikka löytyy jo 1700-luvun kartoista, ja nimi säilyi ainakin virallisissa papereissa sotaan asti. Pöntsö- nimen keksijät lienevät olleet sirkankyläläisiä, jotka vähän naureskelivat Rovasen kylän väelle, kun se kävi naapurikylässä ostamassa välttämättömiä ruokatarvikkeitaan. Varsinkin Oskari ja Miina Rovasen vaatteissa oli paikka paikan päällä, eikä lapsettoman pariskunnan järjenjuoksukaan ainakaan sirkkalaisten mielestä ollut kehuttava. Naapurikylän väki alkoi kutsua rovaslaisia  pöntsöiksi joskus 1900- luvun alkupuolella. Syy nimeen saattoi olla myös Oskarin nilkuttavassa kävelytyylissä.
 -Ukko kävellä pöntsöttää, sanoivat sirkkalaiset. Pöntsöläiset kalastivat, metsästivät ja näkivät joskus kai nälkääkin. Sapuskaksi kelpasivat niin hatturaukat ( suokukko ) kuin risukalatkin 
( huonommukset kalat ).
            Jossakin vaiheessa Judita palasi  takaisin Pöntsön rauhaan Ollilasta ja otti nuorimmat vielä naimattomat poikansa Rikun ( Richard ) ja Kallen mukaansa .Pojat olivat vilkkaita,  ja heidän oli vaikea lähteä Kittilästä metsään . Näin äiti on minulle muistellut.  Mutta poikien onnistui löytää vaimot, jotka asettuivat heidän kanssaan Pöntsöön asumaan, ja he  perustivat sinne perheensä. Judita antoi heille siellä olevan  maa-, metsä- ja kiinteistöomaisuutensa  entisajan tyyliin kokonaan.
  On kerrottu, että eräs aikaisempi sukuun kuuluva isäntä oli onnistunut houkutella Rovaniemen silloisesta   kirkonkylästä hevosella rahtia ajaessaan naisenpuolen ensin reenjalaksille  ja sitten mukaansa samalla luvaten, että kaikkea on kyllä perillä. Ja hänestä tulikin myöhemmin oiva emäntä Empsalle. Hän oli nimeltään Saimi ja oli muualta tulleena mielestään kylän "hienompaa väkeä". Hän muisti aina 1950- luvulle asti muistuttaa, jos joku erehtyi kutsumaan Rovasen kylää Pöntsöksi.
 -Kyllä oikea nimi on Rovasen kylä.
     Myöhemmin Rikkukin kyllä muutti perheineen takaisin Kittilään 1950-luvun lopulla ja rakensi talon vanhimman poikansa avustamana vaimonsa Ainon syntymäkodin maille Anttilaan. Nykyään Rikun ja Ainon kuoltua Pöntsön talo on heidän perikuntansa lomailu- ja "rentoutumispaikkana". Kallen talo meni aikoinaan myyntiin hänen poikansa kehnosti menneen yritysuran  takia. Nykyään paikalla on etelämpää tulleiden ostajien kaksi huvilaa. Ennen niin perinnerikas ja erikoislaatuinen Pöntsö tunnetaan enää  lähinnä vain naapurikylästä Veitservasasta sinne muuttaneen maankuulun siirtolaissukujuuria omaavan kuvaamataiteilijan tornitalosta, joka on rakennettu lähelle paikkaa, missä on ennen muinoin ollut Kulpin Ransin ja Piatan kestikievari. Se olikin aikoinaan nähtävyys, joskaan sen emäntä Beata Kulppi ei jäänyt siitä jälkeen. Rovasen kievarista tuli tietystikin Pöntsön kievari, ja kerrotaan että tuuli puhalteli esteettä rakennuksen nurkista sisään, mikä nyt ei kylläkään ollut siihen aikaan niitä maailman suurimpia kummallisuuksia.

Niin, onhan vielä mainittava, että Jussan veljenpoika Aarnes asui mökissään tienlaidassa kuolemaansa 70-luvulle asti. Hän oli yksinäinen vanhapoika, jonka elämää sulostuttivat kyllä välillä etelämpää tulleet naisen puolet kumpikin ajallaan.
Ensin oli Vappu-niminen naisenpuoli, josta kyllä huomasi, että elämää oli koettu kai rikkaasti.
Hän oli muuten Aarneksen kanssa eläessään toimelias ihminen. Ja hän oli kyllä puolta nuorempi avokumppaniaan, mutta se ei haitannut yhdessäeloa.
Eikä Aarneksen elämä kyllä huonommaksi siitä muuttunut, mutta nainen katosi aikoinaan levottoman veren vetämänä jonnekin etelään.
Sitten myöhemmin ilmestyi toinen "elämän suloistuttaja", edellistä kyllä vanhempi eikä niin "korea". Hän oli Aarneksen kanssa tämän kuolemaan asti ja katosi sitten yhtä salaperäisesti kuin oli ilmestynytkin.
Kuvassa Aarnes toisen puolisonsa Iidan kanssa ja Erkki- poro. ( Reijo Raekallion kuva- albumi) 




Muistan kuinka olimme sisareni kanssa Pöntsössä Aarneksen vielä eläessä hilloja keräämässä "rikkulaisten" kanssa.
Silloin Aarnes pyysi meiltä nimet johonkin jakopaperiin, ja nuorina ja tietämättöminä me allekirjoitimme ne. 
Siinä meni kai viimeinen omistusoikeutemme äitimme suvun perintömaihin.

Myöhemmin Tikkanen- niminen rajamies, joka oli naimisissa serkkumme Kertun kanssa, asui  pääasiassa kesäisin Aarneksen luona vaimoineen eläkkeelle päästyään vähän aikaa.
Ja tätä kautta  Aarneksen rakennukset Pöntsö- järven rantaan asti ulottuvine tontteineen siirtyivät Aarneksen kuoleman jälkeen testamentin kautta Kerttu ja Sakari Tikkaselle, ja Tikkasen kuoltua suurelle perikunnalle, joka nyt ei ole enää kovin läheistä sukua. Metsät myös jäivät kaukaisille sukulaisille.






 Muinainen  kestikievari ja Pöntsön alkuperäisiä asukkaita; Pöntsön Oskari ja Miina. ( Kuvat: S.Paulaharju 1920,  Museovirasto




 Pöntsön ja Rauhalan välinen tie 1920- luvulla. ( Kuva Samuli Paulaharju ).
Muinoin kulkijat ovat kaivertaneet nimensä honkaan.



 Kuvassa entisen Pöntsön kaunottaria nuoruuden hehkeydessään. Vas. Maija-Liisa Baas 
( nyk. Takalo ) ja Lempi Kulppi ( nyk. Lehtiniemi ) v. 1943 Rovaniemen markkinoilla. 
( Lasse Kallon kuva- albumi.)






 Äidin nuorin veli Takalan Kalle istuskelee 40- luvulla Pöntsössä kai liiterin takana.
Kuvassa on Kallen talo, joka on nykyään etelästä tulleen ihmisen omistuksessa takausvelasta aiheutuvasta pakkohuutokaupasta johtuen.


( Vuosisadan alun pienipiirteistä, etelän mäkitupatyyppistä rakennusperinnettä edustaa hyvin Muoniontien varrella olevan Pöntsön kylän punaiset rakennukset. Alue muodostaakin yhtenäisyydessään ja pienimuotoisuudessaan viehättävän kokonaisuuden, joka on kokonaisuutena säilyttämisen arvoinen. -Kallentalo- ).




  Enoni Mooses oli komea mies ja jo syntyjään vähän niin kuin "herraskainen". Vanhassa kuvassa vasemmalta ovat Manto- Neekko, Mooses, Takalon Eelis alias Vörri ja eno Joonas. "Monkista" piti tulla suurtilallinen Hannu Vilhelm Ollilan perijä, koska Vilhelm ( Ville ) ja hänen vaimonsa olivat lapsettomia. Ville oli Mooseksen isoeno. Mutta niin vain kävi monestakin syystä, että Mooses eli loppuelämästään suurimman osan Pöntsössä veljensä Rikun talossa talonväen kanssa yhdessä tehden enimmäkseen metsätöitä elannokseen. Viimeiset vuotensa hän oli Kittilän vanhainkodissa ("Ökinällä").

 Vielä on mainittava eräs persoonallinen pariskunta Pöntsöstä nim. Kosken (niskan) Aapo Maija puolisoineen. He asuivat vähän ylempänä itse kylästä Pöntsövaaran rinteessä mökissään pienessä pihapiirissään. Heillä oli elikoita ainakin yksi lehmä ja sitä varten tietysti "navetta" myöskin. Lehmästä sai maitoa jopa sen verran, että siitä liikeni myydä osan meijerille. Serkkuni Aarno haki maidon meijerin autolla kylän taloista ja Aapolta ja Maijalta myöskin. Siihen aikaan oli maidon säilytys vähän niin ja näin, kun ei ollut mitään "kylmiöitä", eikä maitoautokaan kai joka päivä ehtinyt käydä kylässä.
 Kaivoissa ja maakellareissa maitoa säilytettiin, jos meijeriauto sattui "viivähtämään". Kosken pariskunnalla oli jonkinlainen hede lähettyvillä, ja vaarasta ylempää valui siihen vettä lisää. Siinä maitotonkka oli aina odottamassa, kun Aarno pääsi "hopallaan" lähettyville.
 Kylässä kyllä oli tieto, että joskus piti pariskunnan käyttää luonnon elävää apuna, ettei maito pääsisi happanemaan ei niinkään kylmässä säilössä.
 Aarno pääsi sen itsekin todistamaan, kun hän oli "aikataulusta" vähän myöhässä.
Oli lisäksi kelirikkoaika mökkitielläkin, ja niinpä hän lähti kävelemään mökille päin hiljakseen yllättääkseen Aapon itse "teossa". Hän oli nimittäin juuri nostamassa jollakin kauhalla elävää sammakkoa  maitotonkasta tulijaa huomaamatta.
 Aarno rykäisi, ja sammakko pääsi siinä samassa vapaaksi pihasammalikkoon. Sitten sitä oltiin vain niin kuin mitään ei oltaisi huomattukaan. Tavanomaiset sanottavat vaihdettiin, ja maitotonkka kannettiin kaksin autolle.
 Eihän liikkuvassa vedessäkään ötökät elä eipä kai sitten maidossakaan.





 Pöntsöstä muutama kilometri pohjoiseen Muonioon päin mentäessä on kallioiden välissä kirkasvetinen ja syvä pikkujärvi Ruoppakönngäs. Serkukset ovat vasemmalta minä, Tytti, Eeva, Matti ja Mikko. Vuosi on 1953. Eeva ja Mikko ovat Kallen lapsia ja Matti Rikun jälkipolvea.


   

 Tässä myös kuva Pöntsön valoisilta, kesäisiltä päiviltä silloin joskus;
Rikku- eno ja minä olemme siinä vuonna 1953 aljujen ( hanhien ja huuhkajan ) 
seurassa Maija-Liisan aitta taustana.


 Rikun tytär Marjatta ylioppilaana 1970- luvulla. Hän on nykyään Levi -hotellin ravintolapäällikkönä. 
Marjatta kertoo olleensa 5-vuotias, kun rikkulaiset muuttivat Kittilään eikä kai muista 
juuri paljoa lapsuudestaan Pöntsössä.




 Kuvassa äitini on keskimmäisenä 20- luvulla, jolloin hän lähti maailmalle onneaan etsimään.

aino

Äitini on tässä passikuvassa kai 50 -luvulla, jolloin hän oli vielä mukana sisarieni kanssa ulkomaan reissuilla..




 Kuvassa oikealla äitiäni muutamaa vuotta vanhempi sisar Mirjami, joka oli myöhemmin naimisissa Heikki Tiukuvaaran kanssa. "Mirkko" ja Heikki asuivat Sätkenässä ja olivat lapsettomia. Siellä käytiin usein vieraisilla kesäisin polkupyörillä ja talvella hevoskyydillä. Mirkko oli äidilleni hyvin läheinen, mutta hän kuoli suhteellisen nuorena jo 50- luvun lopulla.
 Alempana ovat Mirkko ja Heikki heinänteossa kotonaan Sätkenässä.





Tuskinpa vanhemmat sisarukset Juditan ja Oskarin pesueesta olisivat silloin aikoinaan lähteneetkään Pöntsöön , koska suurin osa heistä alkoi olla jo naimisissa. Äiti teki aikoinaan oman rohkean  ratkaisunsa eikä ole liioin saanut mitään vanhempiensa omaisuudesta Pöntsöstä eikä Kittilästä.
    Hän on kertonut, kuinka hän nuoruuden pelkäämättömyydellä lähti jo hyvin varhain ( 16-17 vuotias) Ouluun Hildur- tätinsä luo, joka asui Kajaanintien varressa ja oli naimisissa puuseppämestari Tauriaisen kanssa. Sitten äiti oli palvelijana Oulussa herrasperheissä usean vuoden ajan ja palasi Kittilään joskus 1930-luvun alussa ja meni naimisiin Kustin kanssa.
  Kuvassa ovat Tauriaiset kesäpäivänä pihallaan Oulussa 50- luvulla. 




  
   Äiti kertoili tarinoita Oulun ajoiltaan. Esim. että Oulussa oli paljon villikissoja ja niitä täytyi aina pelätä. Ne kasvoivat mielikuvituksessani leopardin kokoisiksi. Kerroin Aholan pojille, ja he nauroivat vain, ja minä tietysti suutuin.

Alla olevassa kuvassa lapsuuteni naapurinpojat  Kittilän kesäkirkkomarkkinoilla 1953:
Tauno Ahola ( edessä ), Rauno Lompolo ( vas. ), Paavo Ahola ( oik. ) ja Aaro Markuksela
( takana )   



 Tässä kuvassa olemme Raunon kanssa Porokoanmaassa Ounasjoen rannalla joskus
vuonna 1953. Ostimme veljeni kanssa silloin Kodak- laatikkokameran, joka oli varmuudella
aina mukana. Raunohan on äijin sisaren Fannyn tyttärenpoika ja siis minun 2. serkku.
Hän on 2 vuotta minua vanhempi ja elää nykyään jälkeläisineen Ruotsissa.




  Äiti oli nuorena kaunis ja iloinen ihminen , ja hänellä oli hyvä lauluääni . Ja hän eli silloin  sananmukaisesti laulun sanoin, että "aina laulaen työtäs tee"...
     Ja sitä hän kyllä joutui tekemäänkin Salmessa varsinkin ämmin ja äijin vanhetessa. Koko ajan hän hoiti esim. karjan ja huolehti 4-lapsisesta perheestään Kustin kanssa .
   Äitini poikkesi sekä ulkoisesti että luonteeltaan Salmen tyttäristä, isäni sisarista, joiden voi  sanoa olleen harmaavarpusia, kun äiti oli kai  lähinnä peipponen. Tästä johtuen oli  varsinkin  alussa kai jonkinlaista kateuttakin häntä kohtaan, mutta oli sitten myöhemmin muuttuva kuitenkin hyväksymiseksi äidin peräänantamattoman luonteen vaikutuksesta. On kuitenkin sanottava, että yksi tädeistäni oli luonteeltaan hyväsydäminen ihminen ja poikkesi muista juuri tästä syystä, ja se tuli esille varsinkin isämme kuoleman jälkeen.
   Ja isäni sisarethan hajaantuivat sitten tahoilleen naimisiin mentyään.


  

 Äiti oli hyvä ompelija, ja hän oli jo nuorena käynyt Kittilässä ompelukurssit, ,jotka pidettiin Nikulan talossa. 
 Kuvassa ylhäällä on myös Nikulan naisia lapsineen ompelukurssilla 20- luvulla. Äiti ompeli meille lapsille sodan jälkeen enimmäkseen kaikki vaatteet. Muistan, kuinka veljeni ja minä lähdimme Frimannin Reiman kanssa Rovaniemen kauppalaan ensimmäistä kertaa tutustumaan. Päällä oli äidin tekemä puku , mutta jalassa minulla olivat  valkeat sandaalit. Toisilla oli myös samanmalliset sandaalit, mutta heillä ne sentään olivat joko siniset tai ruskeat. Koko reissu oli melkein pilalla, kun vertailin jalkineitani kauppalan" hienomman " väen vastaaviin. Puku oli kyllä mielestäni parhain, mitä minulla oli koskaan ollut, ja ensimmäinen pukuni se olikin.
   Äidin toinen täti Takalan Heta oli aikoinaan pitäjän kuulu ompelija, joten taito oli varmaan  myötäsyntyistä hänelle. Hetan sakset ovat vielä tallella Sisko-sisarellani, ja hellalla aikoinaan kuumennettava Hetan prässirauta on Tytillä. Vintinkomerossa on vielä tallella äidin ompelutarvikkeita, kaavoja ja malleja.

 Siellä on myös sama Singer- merkkinen ompelukone, joka säilyi evakkoajan vanhassa niittyladossa. Kuvasin sen eilen ( 15.8.07 ) hämärässä tilassa. 
Ompelukoneen takana on myös evakkolaatikko mukaan otettavia tavaroita varten. Niitä jaettiin  Kittilässä evakkoon lähtiessä syksyllä 1944.





      Monta kertaa elellessämme yhdessä ( 1970-1996) hän sanoi ,että kun pääsisi äkkiä pois eikä joutuisi sairastamaan ja kärsimään loppuelämässä. Toisin kuitenkin kävi. Äiti sairastui syksyllä 1984 tultuani Pohtimolammelta pylväsrekisterikurssilta.     
       



    Liikuntakyvytön hän oli suurin piirtein vuodesta 1985 kuolemaansa ( 11.1.1996) asti, jalat eivät kunnolla kantaneet.  Kotipalvelu ja kotisairaanhoito kävi, kun minä olin vielä työelämässä. Tytti oli kesälomat kotona, ja silloin kävi vain kotisairaanhoito . Ja kun hänkin pääsi eläkkeelle 1992, tilanne helpottui minunkin osalta. Mutta äiti oli kuitenkin vuodeosastollakin vuorohoidossa 4 vuotta ollen aina 2 viikkoa sitten välillä kotona. Minä kuljetin häntä pääasiassa yksin omalla autolla ja sitten hissillä sairaalaan yläkerroksiin asti . Kunto huononi koko ajan , mutta järki ei pimentynyt .
  Loppuajat hän oli vanhainkodissa, ja kävimme häntä vuorotellen päivittäin katsomassa.
Äiti nukahti 11.1.1996 illalla n. klo 23 rauhallisesti ikuisuuteen sairaalan vuoteessa. Täytyy sanoa, että olo oli tyhjä ja murheellinen mutta samalla jotenkin helpottunutkin hänen pitkän sairausaikansa jälkeen. Hän olisi täyttänyt 89 v kahden viikon kuluttua.




 Kuvassa on äidin syntymäpäivä 06.02.87 hänen täyttäessään 80 vuotta. Vasemmalta Tyyne
( tätini ), päivänsankari, Sisko, Aino, ( Rikku -enon vaimo ) ja setäni Valtteri.




           

                Löysin isän sodanaikaisen ruskean ja ajan rypistämän rintamalauluvihkosen joskus  vuosilta  1943-44  vintinkomeron kätköistä.  Vaikka hän nyt ei mikään laulumies ollutkaan, se oli kai hänen sota-ajanmuistojaan. Siinä on enimmäkseen Reino Hirvisepän ( Palle) senaikaisia kiihkoisänmaallisia sotalauluja, mutta joukossa on eräs hyvinkin tunnettu toisentyylinen tuote. Muistan äitini silloin aikoinaan usein sitä  hyräilleen ja laulaneen isän ollessa siellä jossakin (rintamalla). Jäljennän sen tähän, koska se sopii mielestäni hyvin asian yhteyteen, ja pidän sitä itsekin erittäin kauniina ja tunnelmallisena:


                  Kodin kynttilät.
   

  Illan rauha kun maan syliins` sulkee,
  varjot puistojen kun hämärtyy,
  aatos aikaan taas menneeseen kulkee,
  kotiin kaukaiseen kaipuuni käy.
  Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
  unelmissain mä siell´ olla saan.
  Kodin kynttilät lämpöisin liekein,
  teitä unhoita en milloinkaan.

  Nyt oon vanha ja ikkunan luona
  istun katsellen yön tähtihin,
  taasen nään lapsuusaikani armaan,
  niinkuin ennen taas käyn kotihin.
  Illoin kynttilät siellä kun syttyy,
  unelmissain mä siell´ olla saan.
  Kodin kynttilät lämpöisin liekein,
  teitä unhoita en milloinkaan.






 Tässä ollaan lähdössä hiihtolomalta 90- luvulla. Vas. Sisko, Petri, Jorma ja Raimo.



Lapin Kansassa Pekan kirjoitus v.1979.



 Pekka kelkkailee hiihtolomalla samoihin aikoihin.
Hän luki aikoinaan metsänhoitajaksi ja on nykyään ylitarkastajana maatalousministeriössä.

 



Äidin (mummonsa) hautajaisissa tammikuussa 1996
Pekka ( Raijan ja Unton poika) , Petri ja Jorma (Siskon ja Raimon poikia)




Tässä on lähisuku haudalla tammikuussa 1996.
Vasemmalta; Raimo, Petri, Jorma, Sisko, Unto, Vesa, Tytti, Raija ja Pekka.





rippi

Jorman rippikuva Mäntsälässä keväällä 1996. Raimo -isä ja veli Petri ovat myös kuvassa kirkon lähettyvillä.



Sonia 4-vuotiaana juhannuksena 2003 kulleroiden keskellä.







Kuvissa Jorma ja Sonia ovat hyvänä mustikkakesänä 2009 kotiympäristöni pihapiirissä.



Sisareni Sisko Palovaara jäi eläkkeelle tammikuun viimeisenä päivänä 2005 Kelan Mäntsälän vakuutuspiirin johtajan virasta.
Mäntsälän Sanomat kirjoitti; Kansaneläkelaitoksen julkisuuskuva lienee asiallisen jäykähkö, mutta Kelan Mäntsälän vakuutuspiirin johtajan Sisko Palovaaran eläkkeellepääsyjuhlassa viime torstaina jäykkyys katosi nopeasti.

Päivänsankari kuunteli kaikki onnittelijoiden kauniit sanat, kiitti ja sitten halattiin. Jos onnittelijalla oli juuret Lapissa kuten kittiläläisellä Sisko Palovaaralla, oli rutistus vielä muiden saamaa tiukempi.

”Tulin Kelaan vuonna 1970 ratkaisijaksi keskushallintoon Helsinkiin. Siellä olin viisi vuotta, sitten viisi vuotta Ranualla toimiston johtajana. 1980 tulin Mäntsälään paikallisjohtajaksi, viimeiset neljä- viisi vuotta olen ollut vakuutuspiirin johtaja” , kertoo valtiotieteen maisteri Palovaara työhistoriaansa.

” Varmaan vielä tulee ikävä, mutta toisaalta aikansa kutakin.” Sisko Palovaara aikoo lukea ja liikkua enemmän nyt, kun työ ei enää vie kaikkea aikaa.




Sisko ja Raimo Tallinnan Vanhassa kaupungissa syyskesällä 2005. Minä olin myös mukana matkalla, ja silloin oli juuri se kova myrsky merellä ( 14.9 ). Pienet alukset eivät lähteneet vaan pysyivät satamassa, ja minä olin tulomatkalla Helsinkiin merisairaana.



Vähän joulun 2005 jälkeen Tytti ja Musti kahden pimeän raossa kaamospihalla. Olen juuri tullut Mustin kanssa Väliauttosta lenkiltä, ja puita ja kattoja painaa jo tykkylumikuorma.




-""Anna itsellesi aikaa, sillä surulla ei ole aikarajaa"".-

Ja Raimo kuoli sitten hukkumalla 8.7.2006 Mäntsälässä.






Raimo on kuvassa 2000 -luvun alussa..

raimo

Sisko ja Raimo hääkuvassa 1960 -luvulla.

sisko


Raija ja Unto ovat myös hääkuvassa 1950 -luvulla.



Tytti joskus 1950- luvulla.



Vesa kännykamerakuvassa 2006.
Itse otin kuvankin vinttikamarissa.



Tässä on vanhempi kuvaversio minusta. Olin
Köpenhaminassa vuonna 1966. Olin siellä
 Knutsens trädgård : lla töissä päästyäni
Lepaan yliop.pohjaisesta puutarhurikoulusta
v.1965...ja sätkä huulilla, heh

Koopenhamina


Siskon ja Raimon vanhempi poika Petri Aino -äidin hautajaisissa tammikuussa 1996.

petri

Tytti ja Sisko Aino -äidin hautajaisissa tammikuussa 1996.

tytti

Sisko, Tytti ja Sonia ( Petrin tyttö  )Tytin luona 6.8.13.

koti

Alhaalla on erikoinen kuva vuodelta 1955 kesäkuussa hotelli Pohjanhovin edessä.
Ruusut ovat vielä rinnassa ylioppilasjuhlien jälkeen. Veljeni ja minun välissä
on Rivinojan Jukan "morsian". Jukka oli Pohjolansanomien päätoimittajan poika,
joka jostakin syystä ei oikein menestynyt Kemin kouluissa ja kävi 2 lukioluokkaa
Kittilässä ja tuli siis yhtäaikaa meidän kanssa ylioppilaaksi Kittilässä. Jukka otti 
tämän kuvan, koskapa ei kai halunnut tulla kuvaan "morsiamensa" kanssa. Nainen
oli Jukkaa vanhempi ja piiritti häntä taukoamatta Kittilässäkin, jossa toimi koulun 
asuntolan hoitajana.
Unto oli menossa kesätöihin sanomalehti Kansantahtoon. Ja niinhän siinä kävi, että
Jukka katosi Unton mukana myös kotiinsa Kemiin, ja minä jäin hänen morsiamensa  
kanssa Rovaniemelle. No illalla käytiin hänen kanssaan katsomassa joku elokuva, 
ja aamulla minäkin sitten palailin Kittilään.
 Sen verran olen kuullut Jukasta, että hänestä tuli opettaja. Hän on kuuleman mukaan jo kuollut, mutta "morsvärkistä" en tiedä mitään.



Harhaa... (visa) 29.06.01 15:00

Olet ehkä puhunut..
Muistanko? Ehkä en..
Ehkäpä ne ovat ylisanoja,
joita on helppoa lausua
suvisena hetkenä,
jolloin pajulinnun laulu
herkistää ihmismielen
valkeassa yössä
 ja jolloin joelta usva nousee..
On ehkä näin helppoa
sanoa kauniita sanoja,
Sinä tuntematon kaukaa
ja nyt kuitenkin lähellä.
Muistan, kuinka joskus joku
on tällaista voinut sanoa..
Mutta enpä tiedä,
ei kai näin voi olla.
Tiedän, että Sinä olet siinä.
Näen myös, kuinka joenusva
hakeutuu törmäntakaiselle
juhannuskukkaniitylle,
ja keltaiset lumpeet
kelluvat tyvenessä poukamassa.
Onhan pohjoisen kesäaika .   
      

 
 Kaukainen esi- isäni;






Paavo Riihitammela

Sukukirja: Poikela, Äärelä ja Sen sata sivusukua, 1999 esittelee sukuja Lapin läänin alueelta
"--Kittilän suurista suvuista mukana mm: Hanhivaara-Rajala-Raudus-Lakso-Seurujärvi, Sirkan suvut. Alakylä-Kaukonen-Molkojärvi kylien sukuja: Palovaara-Jäneslampi-Vierelä-Mokko-Ylitalo, Nikkinen, Raudus, Eira, Kiistala-Majava, Tepasto, Hetta,
Salmi-Salmijärvi ja nimen perusteella ihmetystäkin herättänyt Ryssän suku, joka esiintyy juuri Nikkinen-Kujala-Salmi-Ala-sukujen yhteydessä. Tornbergin pappis-suku. Mukaan tulee runsaasti sivusukuja, jotka kuuluvat suoraan mukaan. Kirjassa on paljon sukuja, jotka liittyvät näihin sukuihin avioliittojen kautta. Vaikka sukua ei mainita tässä, niin se voi olla mukana kuitenkin.--"

  •   ALLA OLEVAT TIEDOT OVAT KORJAUSTIETOJA, JOTKA OVAT KORJATTU UUTTA MAHDOLLISTA 2. PAINATUSTA VARTEN. KANNATTAA ILMOITTAA MINULLE VIRHEET JOS EI TÄSSÄ MAINITA JA MUUTENKIN JOS JONKUN TIETO ON PUUTTELLINEN. Otan kaikkiin sukuihin kuuluvilta lisätietoja ja täydennyksiä omiin tietoihin ja kuviakin.

  • Korjauksia on tehty sen mukaan kun olette ilmoittaneet tai olen huomannut itse. 
    Seuraavia korjauksia on tehty 24.10.2005 mennessä:


    -  Nilivaara Erik Elias korjattu Erik Elisa Nilivaaraksi (Jaakko Jokela ilmoitteli, kiitos)
    -  Uusikartanon sukuun lisätty puuttuva perhe (Taulu 169)
    -  Puljujärven sukutiedoissa korjattu nimitietoja sekä lisätty perhetieto (Taulu 147,149,178)
    -  Puljujärven suvun (Taulusta n:o 141) poistettu lapsi sekä muut tiedot (Poistettu Taulussa esiintyvän ihmisen vaatimuksesta)
    -  Särestöniemen suvussa, Mäkitalon lapset korjattu oikeille vanhemmille (Taulu 40)
    -  Paakin suvun lapsitiedot korjattu nykypäivään ja lisätty puuttuva sisarustieto (Taulut 59-60)
    -  Kankaan sukuun korjattu tieto (Taulu 501)
    -  Paakin sukuun avioitunut Heleena Josefiina Paakin os Tammelan kuva lisätty mukaan (Taulu 59)
    -  Marttilan sukutietoihin lisätty puuttuvat tiedot sekä uusi kuva tulee mukaan vuodelta 1975 ( Taulu 67-69)
    -  Nikkisen sukuun lisätty puuttuva Hetasen sukuun avioutunut sisarustieto, joka puuttui.(Taulu 544)
    -  Nivan sukuun korjaus avioliittotietoihin (Taulu 543)
    -  Muutamissa perhetiedoissa puuttui taulun numero kun pyydettiin siirry Tauluun n:o.Lisätty numerot
    -  Salmen sukuun tulee täydennys Uusisalmen sukuhaarasta, Vesa Uusisalmi ilmoittanut jo tiedot.
    -  Hanhivaaran sukutauluun lisätty Behm suku (Taulu 469), sekä (Taulu 472 lisätty tietoja)
    Särestöniemen sukutaulussa virheitä; Taulu 37 korjattu 


    Paavo Riihitammela on tutkimuksillaan tuonut selkoa myös oman sukuni (Salmi- Uusisalmi)-
    vaiheisiin..

    Jos edellä mainituista suvuista joku tietää jotain mielenkiintoista, voi ottaa yhteyttä Paavo Riihitammelaan;

       
     
      Paavo Riihitammela, Kirkkonummi
     

     
    http://personal.inet.fi/koti/riihitps/

    janeslampi.palovaara@pp.inet.fi


    ALLA OLEVAT TIEDOT OVAT KORJAUSTIETOJA, JOTKA OVAT KORJATTU UUTTA MAHDOLLISTA 2. PAINATUSTA VARTEN. KANNATTAA ILMOITTAA MINULLE VIRHEET JOS EI TÄSSÄ MAINITA JA MUUTENKIN JOS JONKUN TIETO ON PUUTTELLINEN. Otan kaikkiin sukuihin kuuluvilta lisätietoja ja täydennyksiä omiin tietoihin ja kuviakin.











    Catharina Uusisalmi ( Kaisi-täti ) oli naimaton ja eli ikänsä Salmen talossa.

    Maria Karoliina Uusisalmi. Syntynyt 6.12.1868. Kuollut 27.5.1942.Puoliso 24.10.1902 Olli Edvard Juho Danielinp Alapieti (1871-1937) Kittilässä. Heillä tyttäret Liina ja Taimi sekä poika  Eemi Alapieti (metsäteknikko)..Liina ja Feelis Aholalla lapset Toini s.1930, Tauno s. 1934,Erkki s.1941, Anja s. 1943 ja Irja s.194x. He ovat kaikki kuolleet paitsi Irja, mutta jälkeläisiä on  monessa polvessa.
    Taimi (alakansakoulun opettaja) ja Toivo Hietaniemellä 4 poikaa (opettajia kaikki) Jaakko, Juho, Juhani ja xxx, jälkeläisiä monessa polvessa. Taimi ja Toivo kuolleet..Eemi myös kuollut, mutta jälkeläisiä on..Eemin poika kuoli joku vuosi sitten ja oli korkeasti oppinut peräti jonkun alan tohtori..

    Fanny Johanna Uusisalmi. Syntynyt 5.2.1875. Kuollut 6.4.1953.-Puoliso Kalle Lompolo 14.10.1900. Syntynyt 24.11.1877.
    Lapsia Mari, Kaarlo, Senja ja Katri, joista 2 jälk. kuuromykkiä.
    Marilla lapsia Lilli, Rauno ja Elma..synt. 192x, 1933, 1936. Kaikilla näillä jälkeläisiä useassa polvessa. Rauno ja Elma elävät Ruotsissa, Lilli Kemissä.
    Kaarlo oli naimaton..

    Emil ja puoliso Fiija Uusisalmi. Poika Huuko, joka meni Ruotsiin puolisonsa Eevan kanssa. Heillä poika Eero (kuollut), jolla poika Peter, joka naimisissa ja jälkeläisiä..

    Aina Emilia ( Ikäheimonen )..
    Sisaruksista Emma (= Aino Emilia ) meni naimisiin Norvajärvelle Ikäheimosen kanssa.
    Kittilässä olevan pojan tyttären kertoman mukaan Ikäheimonen oli alkujaan savolaista syntyperää.
    Jälkeläisiä monessa polvessa..





    Tässä on äijin ilmoitus Virallisessa Lehdessä hänen tultuaan 21 -vuotiaana isännäksi v.1892..







    Tämä kuolinsanoma oli oululaisessa KAIKU- lehdessä lauantaina marraskuun 1. p:nä 1879.
    Kyseessä on kai Augustin isoisä.






    Valokuvia ja muutakin Kittilästä, Via Pekka Nykäne

    lun ilmoituslehti 9.2.1887, Via Pekka Nykänen 

    Kittilän Lapista tammikuun 24 p:nä 1887
    Hiljalleen eleskelemme mekin täällä Lapin rajain sisällä asuvat. Aurinko, joka useat viikot on talviunestaan uinunut, alkaa taasen heristellä silmiänsä taivaan eteläisellä ranteella.

    Eteenpäin sitä kuitenkin mennään täälläkin. Viime marrask. 15 p:nä päätettiin kuntakokouksessa pyytää kuvernöörin toimenpitoa siihen, että Hoffman'in rohtojen myynti täkäläisessä apteekissa saisi tapahtua ainoastaan lääkärin määräyksestä ja että hallitus maksaisi apteekkarille vuosittain siitä, sillä pienessä apteekkiliikkeessä tulisi sellainen kielto tuottamaan tuntuvan vahingon.

    Ja koska apteekkioikeutta haettavaksi julistaessa ei ilmoitettu mitään rajoitusta rohtojen myöntämisessä täällä, enempi kuin muissakaan apteekeissa, niin olisi sula vääryys, jos Hoffman'in rohtojen myöntioikeus otettaisiin pois vastaavatta palkkiotta. Toiselta puolelta on se sekä tarpeellista että jokaisen kunnollisen seurakuntalaisen hartain toivo, että Hoffman'in rohtojen myönti kokonaan kiellettäisiin.

    Nykyään on kuvernööri vaatinut piirilääkärin ja apteekkarin lausuntoa asiassa. Luultavasti ovat molemmat puolustaneet kunnan pyyntöä. 

    Samassa kokouksessa päätettiin myöskin hakea vahvistusta Kittilän poliisijärjestyssäännölle. Niiden mukaan kielletään 10 markan sakon uhalla hevosella ajaminen juosten eli laukkaa Yli- ja Alakittilän kylän talojen välillä samoten ajaminen porolla, joka on talutettava, ja vaaditaan 5 markan sakon uhalla jokaista hevosella ja porolla ajajaa olemaan varustettu kuuluvalla kellolla eli tiuvulla markkina ja muina suurina kansan kokousaikoina.
    Järjestyksen rikkominen pitää heti, eli ennen kuin hevosensa eli poronsa takaisin saapi, maksaa sakot. Markkinan ajaksi otetaan 4 salapoliisia viinan kuljettajia ja myöjiä valvomaan.

    Viime markkinain toisena päivänä otti nimismies takavarikkoon 39 kannua viinaa, josta seurasi, että 2:na ja 3:na markkinap:nä oli paljon vähempi juopuneita kuin 1:nä markkinapäivänä.

    Muistettava on myöskin viime joulukuussa pidetyn kirkonkokouksen päätös, jonka mukaan jokainen ripillä käypä maksaa vuosittain 10 penniä jokaiselle kuuromykkälapselle, niin kauan kuin ne ovat kuuromykkäkoulussa. Pienessä seurakunnassamme on nykyään 3 alaikäistä kuuromykkää, joista yksi on Kuopion kuuromykkäkoulussa.

    Huhu kertoo Vaasan hovioikeuden vahvistaneen kuvernöörin päätöksen, jonka mukaan Inarin rakennuksen alla oleva kirkko tulee uudelleen huutokaupalla rakennettavaksi tarjottavaksi entisen urakkamiehen kustannuksella. Asiantuntijat ovat siitä hyvin kummissaan ja toivovat varmaan päätöksen senaatissa muuttuvan.

    Ikävällä kannalla on myöskin Ounasjoen maantien valmistus. Se maksaa jo hyvät summat valtiolle, vaan paljon enemmän se vielä tulee maksamaan, jos ei tielle oteta joku toimelias, ymmärtäväinen työn johtaja. Viime syksyn sanomalehdissä luettiin senaatin määränneen 30000 markkaa Ounasjoen maantien kuntoon panemiseksi. Mutta sitten ei ole siitä mitään kuulunut, kumma kyllä, sillä syystalvesta olisi saven ja someron veto tielle tullut melkein puolta halvemmaksi kuin kesällä.

    Vihdoin viimeinkin olemme saaneet tänne postitoimiston. Tuntuu siltä, kuin sen kautta Lapinmaa olisi yhtäkkiä siirretty joku 30 penikulmaa eteläänpäin.

    Pakkanen ei tällä erää hätyyttele täälläkään. Tänään, tammikuussa, on 3 pykälän lämmin ja räystäät vaan tipuskelevat.



    Marraskuun aurinko näyttäytyy vielä taivaanrannan takaa Kittilässä. 17.11. 2008 klo 12.oo painuakseen sitten kaamoksen
    hämärään..





    Uusisalmentie talvisena päivänä 6.12.2008





    Jos joku kuvissa olevista sukulaisista tykkää niinku "kyttyrää" tultuaan näin julkisesti näytille, voi hän siitä ilmoittaa minulle sähköpostin kautta, jos hän nyt ylipäätään eksyy näille omituisille sivun tapaisille. Kuvat ovat enimmäkseen vanhoja ja itse scannaamiani.

    vesa.uusisalmi@pp.inet.fi
    Vesan sähköposti


     

    Juhani Junttila

    Keräsin Kittilän kyläkuvia sieltä sun täältä, sinultakin,
    piJuhani Junttilaeneen blogiin ns. yhelle koolle.
    Ovat kaikki yhdessä pötkössä. En ole koskaan aikaisemmin
    mitään netissä julkaissut, mutta hauska kokeilu tämäkin.
    Olisi viksumpaa, jos sais kommentointipaikan jokaisen kuvan
    kohdalle. Nyt se on siellä loppupuolella ja siin'ä lu...kee:
    ei kommentteja? Klikkaa siitä. Kommentoi hyvä veli ny kuitenki,
     josko vain sulla rääpyä riittää.
    En ole vielä blogia julkisesti jakanut, mutta tässä sinulle osoite:

     http://mooses.blogit.fi/


    Blogissa on todella vanhoja kuvia Kittilästä ja muutakin vanhaa..




     

    Samuli Paulaharju v.1920;

     Kittilän väkeä.






    Kuvaharvinaisuus; Ämmi Beada Uusisalmi os. Ala n.20- vuotiaana v 1890.


    Niilo Alan tytär Carin avioituu Matti Juhonpoika Kokon kanssa ja
    Matin kuoltua hän avioituu Erik Salmen kanssa. 
    Matin lapsista Samuelista tulee Salmen talon isäntä ja on naimisissa
    Agneta Erikintytär Rauduksen kanssa. Heidän tyttäristään, 
    Brita, menee talon renkipojan Juho Mooseksenpoika Kallon kanssa.
    He saavat tilan Mantojärveltä ja talon nimeksi tulee Junttila.
    Niilon poika Pehr Ala avioituu Christina? Kanssa. Heillä on
    tytär, Carin. Kotivävyksi tulee Simon Juhonpoika Sirkka.
    Simon ja Carinin poika Olofista tulee Kittilässä Uusitalo
    nro 22 :n isäntä ja hänen puolisonsa on Anna Kaisa Juhontytär?. 
    Heidän tyttärensä Beata .

    Edellä on isoäitini Beada Uusisalmi (os. Ala) sukuhistoriaa
    Juhani Junttilan tutkimana Sodankylän -Kittilän kirkonkirjoista.
    Kävimme tätä keskustelua facebokissa viestittelemällä,
    ja se on ehkä vähän sekava, mutta Juhanin tiedot ovat kyllä
    paikkansapitäviä,
    ja hän on perillä tämänlaatuisesta tutkimuksesta. 


     


      seppol
      Seppo Lonnakko Sen verran voinen kertoa, voinet ehkä
      tietääkkin, että Pekka Alan/Ryssän 17.4.1759-1.12.1831
      pso oli Kristiina Poikela 1.2.1764-9.1.1858 Sodankylästä.
      Kristiinan isä oli Matti Poikela pso Susanna Mommo, syntyjään
      Rovaniemeltä, muuttivat Sodankylään 176
      3-64. Matti Poikelan
      isä oli Mikko Poikela/Sormunen ja Mikon isä oli Henrik
      Sormunen ja Henrikin isä oli myös Henrik ja hänen isänsä
      oli Hans Sormunen s. 1585 Kemin Ylipaakkolasta.
      Pekka Alan jälkeläisiä ovat mm. Martinin puukkotehtailija
      Janne Martin ja itsekkin olen suoraa alenevaa polvea
      Pekka Alasta. Pekka Niilonpojan isoäiti on merkitty kirkon
      kirkjoihin Cariniksi ja Lapin sukuihin. Kaiken kaikkiaan
      Alan sukuhan oli aluperin Ryssän alenevaa polvea eli
      Pietari Ryssähän s. 1630 tuli Kittilän Lapin kylään ja otti
      puolisokseen Lapin sukuja, samoin kuin hänen poikansa
      ja vielä pojan poikakin niin,että Niilo Alassa s. 1725 ei
      ollut kuin 1/8 "suomalaisuutta".
      Professori Vahtolan mukaan Ryssä sukunimenä esiintyy
      jo 1500-luvun verolähteissä Kemin seudulla. Hänen
      mukaansa nimi antaa suoraan viitteen kantajansa
      kansallisuudesta tai tuona aikana luultavammin
      hänen tai esi-isien kreikanuskoisuudesta.

      paavo

      Paavo Riihitammela Ryssä/Ryss sukuun liittyy aika paljon olettamuksia sen alkuperästä. Tuo Poikela on minun 1. sukukirjan pääsuku - äitini suku.
      Paavo Riihitammela Taulu 336.

      V. Matti Poikela (isä Mikko Poikela, Sormunen, taulu 314). Syntynyt 4.10.1723 Rovaniemi, tila Poikela. Kuollut 20.9.1787 Sodankylä, Yläkitinen, tila Poikela, Poikila 1 (Arpela). -Puoliso Susanna Mommo. Syntynyt 6.1.1738 Rovaniemi, Kemihaara. Kuollut 29.7.1804 Sodankylä, tila Poikela 1.Muuttivat Sodankylään noin v 1765.

      VI. Lapsia:

      Kristiina Poikela. Syntynyt 1.2.1764 Sodankylä, tila Poikela 1. Kuollut 9.1.1858 Kittilä, Alakittilä, tila Ala. Taulu 337. Muuttaa Kittilään piiaksi ja avioutuu siellä.
      Mikko Poikela. Syntynyt 27.5.1765 Sodankylä, tila Poikela 1. Kuollut 22.6.1771.
      Matti Poikela. Syntynyt 14.2.1767 Sodankylä, tila Poikela 1. -Puoliso Kristina Martin. Syntynyt 12.3.1777 Sodankylä.
      Anna Poikela. Syntynyt 20.10.1768 Sodankylä, tila Poikela 1. Kuollut 9.8.1840 Sodankylä. Taulu 345.
      Susanna Poikela. Syntynyt 4.10.1770 Sodankylä, tila Poikela l Arpela 1. Kuollut 3.1.1834 Sodankylä, tila Poikela l Arpela 1. Taulu 353.
      Margareta Poikela. Syntynyt 11.3.1772 Sodankylä. Kuollut 29.3.1837 Sodankylä. Taulu 453.
      Hans Halonen ent. Poikela. Syntynyt 18.3.1775 Sodankylä, Yläkitinen, tila Poikela 1. Kuollut 1846 Sodankylä, Kelujärvi, tila Halonen 3. Taulu 461.
      Mikko Poikela. Syntynyt 17.2.1777 Sodankylä, tila Poikela 1. -Puoliso Anna Magdalena Mathlin. Syntynyt 9.9.1783 Sodankylä.
      Henrik Poikela. Syntynyt 12.2.1779 Sodankylä, tila Poikela 1. Kuollut 18.3.1862 Sodankylä. Taulu 470.

      Taulu 337.

      VI. Kristiina Poikela (isä Matti Poikela, taulu 336). Syntynyt 1.2.1764 Sodankylä, tila Poikela 1. Kuollut 9.1.1858 Kittilä, Alakittilä, tila Ala. -Puoliso 11.3.1787 Kittilä, Alakittilä, tila Ala Pekka Ala. Syntynyt 17.4.1759 Kittilä. Kuollut 1.12.1831 Kittilä, Alakittilä.

      VII. Lapsia:

      Carin Ala. Syntynyt 3.5.1788 Kittilä, Alakittilä. Kuollut 8.1.1859 Kittilä, Alakittilä. Taulu 338.
      Pekka Ala. Syntynyt 1.1.1790 Kittilä, Alakittilä. Kuollut Kittilä, Alakittilä. Taulu 341.
      Nils Ala. Syntynyt 13.8.1792 Kittilä, Alakittilä.
      Anna Kristiina Ala. Syntynyt 23.10.1794 Kittilä, Alakittilä.
      Susanna Ala. Syntynyt 5.1.1797 Kittilä, Alakittilä.
      Juho Ala. Syntynyt 19.12.1804 Kittilä, Alakittilä.
      Brita Ala. Syntynyt 21.3.1807 Kittilä, Alakittilä. Taulu 342.
      Maria Ala. Syntynyt 2.1.1810 Kittilä, Alakittilä.

      Taulu 338.

      VII. Carin Ala (äiti Kristiina Poikela, taulu 337). Syntynyt 3.5.1788 Kittilä, Alakittilä. Kuollut 8.1.1859 Kittilä, Alakittilä. -Puoliso 11.7.1818 Kittilä, Alakittilä, tila Ala (vävyksi) Simon Ala (Sirkka). Syntynyt 11.12.1789 Kittilä.
      Simon tulee myös Sirkan suvusta .

      VIII. Lapsia:

      Simon Petter Ala. Syntynyt 30.10.1818 Kittilä, Alakittilä. Kuollut 10.2.1841 Kittilässä.
      Kaisa Kreta Ala. Syntynyt 3.3.1820 Kittilä, Alakittilä.
      Btita Stina Ala (Alapieti). Syntynyt 24.9.1821 Kittilä, Alakittilä. Taulu 339.
      Maria Ala. Syntynyt 11.8.1824 Kittilä, Alakittilä.
      Johan Daniel Ala. Syntynyt 16.10.1826 Kittilä, Alakittilä. Taulu 340.
      Henrik Ala. Syntynyt 31.1.1829 Kittilä, Alakittilä.
      Anna Magdalena Ala. Syntynyt 5.12.1834 Kittilä, Alakittilä. Kuollut 25.8.1835.
      Susanna Ala. Syntynyt 6.1.1837 Kittilä, Alakittilä.
      Olof Ala. Syntynyt 27.7.1839 Kittilä, Alakittilä.

       



    Harvinaisuus tämäkin; Beada ja Aukusti Uusisalmi nuoruuden kuvassa 1890- luvulla.
     ( isovanhempani ).

    Sini Siitonen; Tämä on se A3:stakin isompi valokuva seinällämme..

    Kuvassa isovanhempani Beada ja Aukusti Uusisalmi nuoruudessaan..



    Siinä on hämärä kuva ( Uusi )Salmen navetasta kai 30- luvulla.
    Kuvassa Helli Alatalo lapsineen.( Rauha ja Raili ).






    Lähettäjä: "Siitonen Sini" <sisiiton@ulapland.fi>
    Vastaanottaja: <vesa.uusisalmi@pp.inet.fi
     

    Hei Vesa

    Mitä kuuluu? Jaakko onkin käynyt jo luonasi muistojuhlan ja sukujuhlan asialla.
    Ajattelin, että sinua  kiinnostaa myös saada seuraavia raakileita muistojuhlan
    ohjelmasta, sukujuhlan ja sukukirjan ajatuksista sekä muuta sukuun liittyvää
    tietoa (jonka uskoisin kuitenkin olevan sinulle tuttua) :D

    Kyselisin, että olisitko kiinnostunut kertomaan muistojuhlassa Kittilästä, salmilaisista,
    mm. Reinosta ja Topista jne. sekä kirjoittamaan sukukirjaan? Olet kuitenkin tehnyt
    hirvittävästi töitä keräämällä tietoja Salmilaisista nettisivuillesi  hyvin mielenkiintoisessa
    muodossa ja toiseksi uskoisin, että hallitsisi kokonaiskuvan aikakaudesta, pitäjästä,
    henkilöistä jne ja osaisit tuoda ne esille persoonallisella kerrontatavallasi. Miltä kuulostaa?

    Lähetän kuitenkin liitteenä:
    - Jaakon laatiman muistojuhlan ohjelman runkoa (raakile siis)
    - Minun ja Jaakon laatimia sukukirjaa ja sukujuhlaa koskevia ajatuksia/suunnitelmia
    - Minun suunnittelemani kutsunraakiletta (johon kuvat mm. lainattu nettisivuiltasi "luvatta")
    - Minun laatimat täydennystä vaativat sukutaulut ja myyttistä sekä historian tietoa suvusta

    Kutsukortista raakileesta

    En pystynyt muokkaamaan sitä kovin hyvin omalla koneella. Esimerkiksi valokuvien
    tarkkuutta en pystynyt parantamaan omalla word-ohjelmalla, mutta Kittilän kunnassa
    tämä varmasti onnistuu. Joten kutsukortin laatua voi vielä parantaa.

    Ohessa yhdellä A4 on siis kaksi kutsukorttia samassa ja tulosteet tulevat kaksipuolisena.

    HUOM.
    Koska word-ohjelmani ei suostunut kääntämään tekstiä ylös alaisin (valokuvia kylläkin)
    tulostuksessa tulee muistaa kääntää paperi ennenkuin tulostaa sivun toisen puolen,
    jos haluat nähdä kutsukortin  oikeassa muodossa. Muutoin kutsukortti tulostuu kaksipuoleisena
    niin, että teksti kutsukortin sisällä on väärin päin.
    Pystyn korjaamaan asettelut Kittilän kunnassa niin, että kutsukortti on helpommin tulostettavissa.

    Tulostuksen jälkeen kaksi korttia leikataan toisistaan irti ja taitellaan keskeltä kahtia,
    jolloin kutsukortista  tulee A6 kokoinen.

    Päälimmäisenä kutsussa tulisi siis lukea Toivo Frimanin & Edvard Reinhold Uusisalmen
    muistojuhla sekä  Salmen sukukokous 4.7.2010

    Kun kortti avataan ja sen sisällä on kutsun sisältävät tiedot (tarkennuksia?)
    ja taustalla siis Juho Aukustin päiväkirjaa, jossa mainitaan poika syntyneeksi
    12 päivä Edvard Reinhold, joka on mielestäni hyvin asiaan kuuluva ja sopiva kortin taustaksi.

    Lopuksi kutsun sisällä alhalla on Salmen puumerkki (viikate ja harava), joka symboloi
    mielestäni mukavasti meitä järjestäjiä (joten kutsu ei mielestäni tarvitse lähettäjien
    allekirjoituksia yms. vai?).

    Kutsukortin takana on Uusisalmen vanha sukukuva

    Muistojuhlasta

    Paikka ja aika ovat siis selvillä. Alan piahkoin selvittelemään tarjoilun yksityiskohdat,
    teknisten laitteiden saatavuutta ja apurahahakemusta kulttuuritoimelle.

    Sukujuhlasta ja sukukirjasta

    Lähetän sinulle kuitenkin ohessa sukutietoa ja sukutaulut (Lukkarisen Reijon teoksesta
    Kittilän vanhimmat suvut 1994 sekä näihin päiviin asti puutteellisia tietoja) sekä lopussa
    myös meidän sukua koskevia myyttisiä tarinoita...
    Saat hieman kuvaa millaista aineistoa minulla mahdollisesti olisi tarjottavana,
    vaikka uskoisin, että sinulla olisi paljon yksityiskohtaisempaa tietoa suvun myöheisemmistä
    vaiheista (jo nettisivujen perusteella).

    - Tarkoituksenani olisi käydä seurakunnassa tarkistamassa Juho Aukustin (Hellin isän)
    sisaret ja tiedot niistä seurakuntavirastossa. Ne puuttuvat raakaversio sukutaulusta,
    jotka tein kirjaa varten tiedostomuotoon ja lähetän nyt tämän viestin ohessa sinulle.

    Haen Kittilän kirjastosta muutamia lähdeteoksia, historian tietoa suvusta, joista jo
    sinulle mainitsinkin.
    Lähetän sinulle mainintaa jos löydän jotain erityistä. (Reijo Lukkarinen käyttänyt
    mm. Paulaharjun teoksia,
    Yrjö Niemelän Ounasjoen maa sekä Andersson, G. A. 1955. Tietoa Sodankylän ja
    Kittilän pitäjien aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista. Lapin Kansa Kirjapaino Oy.
    [tässä kirjassa kirkonkirjoista ja yms. pöytäkirjoista otettua
    vanhaa tietoa]),

    - Suurin projekti lienee aloittaa skannaamaan noita meidän suvun vanhoja valokuvia
    koneelle ja katsoa mitä puuttuu ja kuulostella, että keneltä muilta löytyy hyviä/puuttuvia kuvia.

    Tulen olemaan yhteydessä kulttuuritoimistoon, kun kulttuurisihteeri tulee lomalta ja alan
    pian muotoilemaan sitä tulevaa lehtijuttua.

    Terveisin Sini

    p.s Lähetän jossain vaiheessa kun ehdin, tarkemman hahmotelman viiristä




    Alapuolella Sinin osin vaillinaisia ja ehkä hiukan virheellisiäkin tutkimuksia
    ja tietämyksiä suvusta mutta kylläkin mainioita myyttejä menneiltä ajoilta..
    Mutta kukapa näistä sukuasioista voi 100%:n varmuudella puhua.
    25.4.10 Vesa Uusisalmi..




    Salmen suku

     

    "Kittilän lapinsukuja olivat Päiviöt, Torajaiset, Suikit, Vasarat, Riimit, Pokat, Kitit, Vuollit, Logjet,
    Niklaavut ja Nikoteemukset. Kittilä nimi ensimmäisen kerran esiintyy lapinvoudin veroluettelossa
    vuonna 1553 nimellä Kijckele. Kittilän noidista mahtavin kertomusten mukaan oli vanha Päiviö,
    jota lappalaiset kutsuivat peivaksi. Hänellä oli asuinkenttä Kuivasalmessa järven koillisrannalla.
    Länsipuolella järveä hänellä oli seita, jota muutkin lappalaiset kävivät palvomassa. Vanha Päiviö
    eli 1500-luvun alkupuoliskolla. Lappiin tehtyjen hävitysretkien aikoina Päiviö koetti taistella myöskin
    pirkkalaisten sorrolta ja nylkemiseltä. Päiviön lapsista mainitaan pojat Vuolleb (Olli), Issak (Iisakki)
    ja Johanas (Juho), sekä tytöt Kitti (Kristiina), Kreta (Kreeta) ja Inkeri. Päiviöllä mainitaan olevan
    myöskin  palvelushenkilökuntaa 30 renkiä ja useampia piikoja. Päiviön pojisa Johanas perusti
    asuinkentän Rauduskylään Raudusjärven rannalle ja Vuolleb asettui Aakenusjokisuulle Ollilan törmälle.
    Pojista Issak jäi isänsä asuinpaikalle Kuivasalmelle. Päiviön tyttäristä Kitti avioitui suomalaisen
    [savolainen] Paavo Yletyisen kanssa ja asuivat myös Aakenusjokisuulla Ollilan törmällä.
    Tyttäristä Inkeri taas avioitui suomalaisen savolaissyntyisen Väänäsen kanssa asettuivat asumaan
    Riikonkosken alapuolella olevalle Nälkämuotkalle". (Lukkarinen 1994, 6)

    "Salmen suku on lähtöisin Paavo Niilonpoika Yletyisen suvusta. Paavo Yletyisen aviopuoliso
    oli Päiviön tytär Kristina. Paavo Niilonpoika Yletyisen ajanjakso ajoittuu vuosille 1610-1660.
    Salmen talo sijaitsi Alakittilässä, josta myöhemmin jaettiin talot Vanha-Salmi ja Uusi-Salmi.
    Alkuperäinen talo sijaitsi nykyisen Terveyskeskuksen paikalta etelään.
    Salmijärven talo oli saanut nimensä Terveyskeskuksen paikan rannasta sijaitsevasta Salmijärvestä.
     Sallmen talo oli taas Hossankylässä Sirkassa Levitunturin juurella. Hossalla asui tuolloin myös
    Alakangas niminen suku. Sallmen talossa asui kaksi isäntää ja Alakankaalla yksi isäntä.
    Vanhalla salmen talolla oli niitty- ja metsästysalueet Aakenus-joesta etelään Hangasselkään saakka.
    Erik Salmen oli nähtävästi Paavo Yletyisen tyttären poika, josta Salmen suku on alkanut".

    Salmen suvun ensimmäinen kanta esi-isä oli Erkki Salmen Alakittilässä. Hänen aviopuolisonaan
    oli Karina lapin sukua ja asuivat Salmen tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1700-1730.
    Heillä oli viisi lasta, joista vanhin poika Matti jatkaa tilan pitoa. Toinen lapsista poika Erkki muuttaa
    Sirkkaan ja perustaa Salmen tilan Hossalle.

    Salmin suku tulee Salmen suvun toisesta polvesta, sukuhaara ensimmäisestä ja perheen toisesta
    lapsesta Juho Matinpoika Salmesta. Hänen aviopuolisonaan oli Margetta ja asuivat Salmin tilalla.
    Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1750-1780. (Lukkarinen 1994, 137)

    1. Perhe

    Paavo Niilonpoika Yletyinen 1610-1660 (hävisi Kittilästä muutaman vuoden jälkeen)

    pso Kristina Päiviöntytär (mennyt uudelleen avioon, ottanut sukunimekseen Ryssä?)

    1. Aili Pekantytär/Britantytär Ryssä 1650-1744

    pso Eric Jääskö Ericsson (Erkki Jääskeläisen poika) 1635-1742 (karkulainen etelästä)

    TÄMÄ EPÄVARMAA TIETOA!!!!

    1. Perhe

    Erik Salmen (Paavo Yletyisen tyttären poika) 1670-1739

    Charin (lapinsukuinen) os. 1765-1740

    Asuivat Kirkonkylässä, tila Salmen

    1. Matts (pso Anna) 1700-1757
    2. Erik (pso Margetha) Palo 1704
    3. Aili (Pso Lars Larsson Torniosta) 1710
    4. Charin (muutti Norjaan) 1715
    5. Brita (pso Pudas) 21.2.1722

    1. Perhe

    Erik Eriksson Palo ent. Salmen 1704

    Margeta os. 1704

    Asuivat Kirkonkylässä, tila Salmen/Palo

    1. Brita (pso Abram Kallo) 26.1.1730
    2. Erik (muutti jonnekin v. 1758) 3.7.1731
    3. Carin (pso Nils Alakangas) 15.6.1733
    4. Johan (kuoli pienenä) 30.11.1736-1736
    5. Nils (pso Malin) Salmijärvi 21.12.1739
    6. Anders (pso Brita) Palo 10.6.1743
    7. Johan (pso Brita) Salmen 25.2.1744
    8. Claes (pso Carin) Salmen 20.11.1746
    9. Jakob (naimaton) 22.10.1748
    10. Margeta (pso Johan Niemelä) 16.10.1751

    1. Perhe

    Anders Eriksson Takalo ent. Palo/Salmen 10.6.1743

    Brita os. Ala 16.2.1747

    vihitty 22.5.1772

    Asuivat Kirkonkylässä, tila Takalo n:o 26, 1/8

    1. Anders (pso Maria) Salmi 1.2.1774
    2. Erik (pso Elsa) Salmi 30.11.1775
    3. Nils (pso Elisa Välitalo) 22.12.1777-8.2.1857
    4. Carin 5.2.1780
    5. Brita Christina (kuoli pienenä) 1782-1782
    6. Johan (pso Brita) Ryssä 16.9.1784
    7. Pehr 27.06.1787
    8. Abram (kuoli pienenä) 4.2.1792-1792

    1. Perhe

    Anders Andersson Salmi 1.2.1774

    Maria os. (Kolarista) 5.1.1775-1856

    Asuivat Kirkonkylällä, tila Salmi n:o 7

    1. Anders (pso Magdalena) 30.9.1799
    2. Maria (muutti jonnekin) 27.9.1801
    3. Johan (pso Greta) 5.5.1804
    4. Henrik (naimaton) 7.3.1811
    5. Erik (kuoli nuorena) 20.10.1816-18.8.1825

    1. Perhe

    Anders Andersson Salmi 30.9.1799-1863

    Magdalena os. Torvinen 15.12.1802

    Asuivat Kirkonkylässä, tila Salmi n:o /, 5/64

    1. Anders (pso Maria Magdalena) 9.4.1826
    2. Maria Magdalena 1.1.1830
    3. Thomas (omisti tilan Salmela n:o 27) 11.7.1834
    4. Eva Kaisa 15.1.1839
    5. Elsa Carolina 23.3.1842
    6. Brita Stina 16.11.1844
    7. Sophia Johanna 6.4.1846
    8. Margareta Christina 21.7.1849

    1. Perhe

    Anders Andersson Uusisalmi ent. Salmi 9.4.1826-22.1.1904

    pso Maria Magdalena Pekantytär Syväjärvi 1.1.1840-10.2.1920

    1. Juho Aukusti Antinpoika (pso Beata os. Ala) 5.10.1871-5.6.1947
    2. Caroliina (pso Alapieti?) Aholan Liinan äiti
    3. Fanni?

    1. Perhe

    Juho Aukusti, Antinpoika Uusisalmi 5.10.1871 – 5.6.1947

    pso. Beata os Ala 4.8.1870-8.11.1945

    Asuivat Kirkonkylällä, tila Uusisalmi n:o 22

    1. Edvard Reinhold 12.7.1898 (pso Susanna Kustaava os. Alapieti 3.4.1898) -14.06..1945
      Täydellinen nimi: Uusisalmi, Edvard Reinhold (Reino Edvard)
      Ammatti / Arvo: pienviljelijä, muurari, kirvesmies
      Syntymäaika ja -paikka: 12.07.1898 Kittilä
      Kuolinaika ja -paikka: 14.06.1945 Helsinki
      Koulutus: kansakoulu , kiertävä maamieskoulu, , käsityökoulu
      Työura / Elämäkertatietoja: pienviljelijä, muurari ja kirvesmies Kittilässä , vankilassa poliittisista syistä 1930-1931, 1940-1944
      Vanhemmat: maanviljelijä Aukusti Uusisalmi, Beata Ala
      Puoliso: Susanna Kustaava Alapieti 1922 -
      Vaalipiiri:
      • Lapin läänin vaalipiiri 06.04.1945 - 14.06.1945
    2. Yrjö Augusti 15.10.1899-16.10.1918 (kuoli nuorena espanjantautiin)
    3. Eero Antero 28.5.1901-30.9.1915 (kuoli nuorena Kotivaarassa vahingonlaukaukseen)
    4. Eelis Aleksanteri 12.3.1903-16.5.1955 (kuoli mielisairaalassa)(pso Sofia Emilia os. Alapieti 3.4.1890-2.6.1936 kuoli väkivaltaisesti)
    5. Hellin Matilda 15.3.1905-26.12.1985 (pso Kaarle Abiel Alatalo 31.8.1902-26.5.1966)
    6. Kustaa Aadolf 7.11.1907-1.5.1953 (pso Aino Hedvig 6.2.1907-11.1.1996)
    7. Tyyne Eveliina 24.12.1907-
         
         
       (pso Johannes Vilhelm Vanhasalmi 30.1.1894-28.9.1979)
    8. Anna Maria 30.9.1909-4.2.1990 (pso Toivo Akseli Friman 4.7.1910-16.3.1987)
    9. Väinö Valtteri 30.5.1911 (pso Anja Sofia os. Hyvälä 15.6.1926)
    10. Iita Susanna 1.10.1917-1.10.1988

      1. Perhe

    Edvard Reinhold Uusisalmi 12.7.1898

    pso Susanna Kustaava os. Alapieti 3.4.1898

    1. Aarno Viktor 25.7.1924 (pso Sirkka os. Kaukonen 8.7.1929
    2. Margit xx.x.1928, täytti hiljattain 85 vuotta ja elää Tampereella.

    7.1.2 Perhe

    Leander

    Margit os. Uusisalmi ent. Leander nyk.Suhonen

    1. Reino
    2. Marja-Liisa, heillä kummallakin jälkeläisiä

      1. Perhe

    Eelis Aleksanteri Uusisalmi 12.3.1903-16.5.1955

    pso Sofia Emilia os. Alapieti 3.4.1890-2.6.1936

    1. Lauri Daniel 7.12.1926
    2. Paavo 1.4.1930-11.7.1934
    3. Eero Antero 24.11.1931
    4. Elli Johanna 6.6.1933 (muutti Yhdysvaltoihin)
    5. Eino 14.2.1934-15.2.1935

      1. Perhe

    Kaarle Abiel Alatalo 31.8.1902-26.5.1966

    pso Hellin Matilda os. Uusisalmi 15.3.1905-26.12.1985

    1. Ritva Anelma 2.12.1940 (pso Veli Juhani Kaukonen 26.1.1943)
    2. Raili Sisko 28.8.1935 (pso Lauri Eelis Bäck 21.3.1937)
    3. Rauha Birgitta 30.12.1927 (pso Veikko Vilhelm Säärelä 29.1.1925)

          1. Perhe

    Veli Juhani Kaukonen 26.1.1943

    pso Ritva Anelma os. Alatalo 2.12.1940

    1. Minna Johanna 6.11.1970
    2. Tuomas Juhani 19.10.1975

          1. Perhe

    Lauri Eelis Bäck 21.3.1937

    pso Raili Sisko os. Alatalo 28.8.1935

    1. Eija Anitta nyk. Annu Matilda 30.7.1957 (pso Juha Kalervo Kalliaisenaho 20.4.1957)
    2. Esa Petteri 26.5.1963 (pso Eira Daniel os. Ollikainen 20.2.1970)
    3. Ville Juhani 14.2.1968 (pso Katja )

    7.5.2.1 Perhe

    Juha Kalervo Kalliaisenaho 20.4.1957

    pso Eija Anitta nyk. Annu Matilda os. Bäck 30.7.1957

    1. Mika Petteri 22.4.1977
    2. Joni Paulus 10.9.1981

    7.5.2.2 Perhe

    Esa Petteri Bäck 26.5.1963

    pso Eira Daniel os. Ollikainen 20.2.1970

    1. Eelis Matti Juhani 16.8.2001

    7.5.2.3 Perhe

    Ville Juhani Bäck 14.2.1968

    pso Katja

    1. Konsta 1.7.2004
    2. Veikka Ville 21.2.2006

          1. Perhe

    Veikko Vilhelm Säärelä 29.1.1925

    pso Rauha Birgitta os. Alatalo

    1. Tuija Sirpa Tuulikki Alatalo 21.1.1953 (pso Harri Johannes Siitonen 27.10.1955)
    2. Riitta Orvokki 2.6.1957 (pso. Taito Laitala)
    3. Leila Esteri 16.5.1963 (pso Harri Tapani Kieleväinen 6.12.1960)

    7.5.3.1 Perhe

    Harri Johannes Siitonen 27.10.1955

    pso Tuija Sirpa Tuulikki os. Alatalo 21.1.1953

    1. Piia Susanna 5.9.1978
    2. Sini Johanna 17.2.1982
    3. Kalle Johannes 20.4.1993

    7.5.3.1.1 Perhe

    Kari Juhani Takalo 14.1.1977

    pso Piia Susanna os. Siitonen 5.9.1978

    1. Petja Anders Juhani 11.6.2004

    7.5.3.2 Perhe

    Taisto Laitala

    pso Riitta Orvokki os. Säärelä 2.6.1957

    1. Nina

    7.5.3.2.1 Perhe

    Kimmo Kangas 6.12.1976

    pso Nina os. Säärelä 28.7.1977

    1. Iida
    2. Roope

    7.5.3.3 Perhe

    Harri Tapani Kieleväinen 6.12.1960

    pso Leila Esteri 16.5.1963

    1. Johanna Karoliina 5.3.1991

      1. Perhe

    Kustaa Aadolf Uusisalmi 7.11.1906-1.5.1953

    pso Aino Hedvig 6.2.1907-11.1.1996

    1. Irja Tytti 3.6.1932- 4.10.2013
    2. Unto Veijo 24.4.1934 (pso Raija os. Kemppinen)
    3. Vesa Kustaa 6.7.1935- ajallaan
    4. Sisko Terttu 7.8.1940 pso Raimo Palovaara 27.07 1940 Kurtakko -08.07.2006 Mäntsälä

    7.6.2 Perhe

    Unto Veijo Uusisalmi 24.4.1934

    pso Raija os. Kemppinen

    1. Juho Pekka 14.2.1961

    7.6.4 Perhe

    Raimo Palovaara

    pso Sisko Terttu 7.8.1940

    1. Petri 19.11.1966
    2. Jorma 31.8.1981

    7.6.4.1 Perhe

    Petri Palovaara 19.11.1966

    pso ( ex) Vuokko os. Huttunen
    nyk.avo.pso Minna Henriksson

    1. Sonia 22.2.1999

          

                7.6.4.2 Perhe

    Jorma Palovaara 31.8.1981

    pso Suvi os.Vihavainen

       1.Suville ja Jormalle syntyi 18.12.13 klo 4:40 poika, yhdeksän
    pisteen tyyppi..


     

     

      1. Perhe

    Johannes Vilhelm Vanhasalmi 30.1.1894-28.9.1979

    pso Tyyne Eveliina os. Uusisalmi 24.12.1907

    1. Ilona (pso Kalle) Koivula
    2. Liisa (pso )

    7.7.2 Perhe

    Ilona

    1. Kari
    2. Pirjo
    3. Hannu

      1. Perhe

    Toivo Akseli Friman 4.7.1910-16.3.1987

    pso Anna Maria os. Uusisalmi 30.9.1909-4.2.1990

    1. Reima Akseli 4.8.1936-13.12.2011
    2. Arvo Augusti 3.3.1938-xx.xx.2012 (pso Saara Sinikka os. Rajanen 5.5.1940)
    3. Jorma Johannes 12.4.1941 (pso Helmi Maria os. Juujärvi 20.3.1946)
    4. Lahja Anneli 30.12.1945 (pso Eero Väinö Puttonen 5.6.1947)
    5. Risto Taneli 6.3.1949 (pso.ex Onerva Kyllikki os. Rahkola)
    6. Eila 1939 pso Yrjö Takalo 1937

    7.8.1 Perhe

    Reima Akseli Friman 4.8.1936-13.12.2011

    pso Suoma Iines os. Vaara 24.4.1935

    1. Leena Marjatta 10.11.1960 (pso Manfred Wagner)
    2. Eero Juhani 14.9.1965
    3. Olli Tapio 6.12.1967

          1. Perhe

    Manfred Wagner

    ex.pso Leena Marjatta os. Friman 10.11.1960

    1. Miriam Marja Karoliina 17.8.1980
    2. Tina Mari-Jaana 30.12.1985

          1. Perhe

    Arvo Augusti Friman 3.3.1938

    pso Saara Sinikka os. Rajanen 5.5.1940

    1. Niina Ilona 5.1.1967
    2. Mari Johanna 24.9.1970 (pso Ossi Markku Heino 23.11.1969)
    3. Sanna Katariina 28.8.1972

          1. Perhe

    Jorma Johannes Friman 12.4.1941

    pso Helmi Maria os. Juujärvi 20.3.1946

    1. Kalle Ilmari 12.3.1969 (pso Sonja os. Kyllönen 7.9.1973)
    2. Ville Johannes 31.8.1980
    3. Jaana Maria

          1. Perhe

    Eero Väinö Puttonen 5.6.1947

    pso Lahja Anneli os Friman 30.12.1945

    1. Hanne Marjut 30.9.1976
    2. Matti Juhani 22.5.1980

          1. Perhe

    Risto Taneli Friman 6.3.1949

    pso.ex Onerva Kyllikki os. Rahkola

    1. Tytti Tuulikki 22.8.1974 (pso Mäkinen)

          1. Perhe

    Yrjö Takala

    pso Eila os. Friman

    1. Kaija (pso Petteri Pääkkö)
    2. Jukka-poika
    3. Paula (pso Yrttiaho)

            1. Perhe

    Petteri Pääkkö

    pso Kaija os. Takala

    1.

      1. Perhe

    Väinö Valtteri Uusisalmi 30.5.1911

    pso Anja Sofia os. Hyvälä 15.6.1926

    1. Aarre Kuisma Augusti xx.xx.1954-03.03.2009
    2. Rainer (ex.pso Lahja) xx.xx.1945-xx.xx.2005

    7.9.2 Perhe

    Rainer Uusisalmi

    Pso.ex Lahja

    1. Tiina, jolla 3 tytärtä

     

      1. Perhe

    Iita Susanna 1.10.1917-1.10.1988

    1. Jaakko Olavi 10.1.1942
    2. Eero
    3. Armas

     

     

    Rauhalan suku tulee Salmen suvun neljännestä polvesta, sukuhaara ensimmäisestä
    ja perheen ensimmäisestä lapsesta Juho Erkinpoika Salmista. Hänen aviopuolisonaan
    oli Ingrid ja asuivat Rauhalan tilalla.
    Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1815-1860. Rauhalan suku ei kuitenkaan tästä
    jatku perillisten kuoltua nuorena. Tila on siirtynyt Matti Matinpoika Rauhalalle.

    Hietalahden suku tulee Salmen suvun neljännestä polvesta, sukuhaara ensimmäisestä
    ja perheen kolmannesta lapsesta Samueli Erkinpoika Salmista. Hänen aviopuolisonaan
    oli Angneta ja asuivat Hietalahden tilalla.
    Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1800-1840.

    Hietasen suku tulee Salmen suvun viidennestä polvesta, sukuhaara ensimmäisestä ja
    perheen seitsemännestä lapsesta Samueli Samuelinpoika Hietalahdesta. Hänen
    aviopuolisonaan oli Maria ja asuivat Hietasen tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu
    vuosille 1840-1880.

    Kokon suku tulee Salmen suvun viidennestä polvesta, sukuhaara ensimmäisestä ja
    perheen kahdeksannesta lapsesta Mikko Samuelinpoika Hietalahdesta. Hänen
    aviopuolisonaan oli Riitta Raudus ja asuivat Kokon tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille
    1850-1880. (Lukkarinen 1994, 137)

    Alan suku tulee Salmen suvun neljännestä polvesta, sukuhaara ensimmäisestä ja perheen
    neljännestä lapsesta Matti Erkinpoika Salmista. Hänen aviopuolisonaan oli Riitta Stiina Ala
    ja asuivat Alan tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1810-1840.

    Palon suku tulee Salmen suvun ensimmäisestä polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen
    toisesta lapsesta Erkki Erkinpoika Salmesta. Hänen aviopuolisonaan oli Margetta
    ja asuivat Palon tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1730-1770.

    Salmijärven suku tulee Salmen suvun toisesta polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen
    viidennestä lapsesta Niilo Erkinpoika Palosta. Hänen aviopuolisonaan oli Malin ja asuivat
    Salmijärven tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1760-1790. Perheessä oli vain tyttäriä,
    joten suku ei jatku tästä. Tilan pitoa jatkaa Simo Petteri Taskinen.

    Takalon suku tulee Salmen suvun toisesta polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen kuudennesta
    lapsesta Antti Erkinpoika Palosta. Hänen aviopuolisonaan oli Riitta Ala ja asuivat Takalon tilalla.
     Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1770-1800.

    Lepolan suku tulee Salmen suvun neljännestä polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen
    kolmannesta lapsesta Juho Antinpoika Salmista. Hänen aviopuolisonaan oli Margetta Pulli
    ja asuivat Lepolan tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1830-1860.

    Helppikankaan suku tulee Salmen suvun viidennestä polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen
    ensimmäisestä lapsesta Juho Aappo Juhonpoika Lepolasta. Hänen aviopuolisonaan oli Anna Stiina
    Sodankylästä ja asuivat Helppikankaan tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1855-1856.

    Ahvenjärven suku tulee Salmen suvun neljännestä polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen
    kolmannesta lapsesta Niilo Erkinpoika Salmesta. Hänen aviopuolisonaan oli Riitta ja asuivat
    Ahvenjärven tilalla. He muuttivat kuitenkin Sodankylään vuonna 1856.
    Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1840-1856.

    Pullin suku tulee Salmen suvun neljännestä polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen viidennestä
    lapsesta Juho Erkinpoika Salmista. Hänen aviopuolisonaan oli Kaisa Kreetta ja asuivat Pullin tilalla.
    Heidän tilanpito ajoittuu vuosille 1860-1890.

    Ryssän suku tulee Salmen suvun kolmannesta polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen
    kuudennesta lapsesta Juho Antinpoika Takalosta. Hänen aviopuolisonaan Riitta ja asuivat
    Ryssän tilalla. Heidän tilanpito ajoittuu vuosille 1820-1850. Ryssän suku ei kuitenkaan jatku
     tämän pitemmälle. Heidän poika Juho muuttaa sukunimekseen Palo.

    Hossan suku tulee Salmen suvun viidennestä polvesta, sukuhaara toisesta ja perheen ensimmäisestä
    lapsesta Juho Aapo Juho Petterinpoika Salmesta. Hänen aviopuolisonaan oli Susanna Stiina ja
    asuivat Hossan tilalla. Heidän tilan pito ajoittuu vuosille 1850-1880. (Lukkarinen 1994, 138)

    MYYTTEJÄ

    Päiviö

    Kittilän Kuivasalmenjärven koillisrannalla, Päiviönkentällä muinoin asuneen
    Päiviön kerrotaan olleen Kittilän sydänmaiden ensimmäinen asukas. Päiviö oli myös
    hirmuinen lovinoita, joka saattoi laskea sivakkapuolella Kellostapulinkin vaaran huipulta,
    huomaavan jyrkästä ja korkeasta syöksyrinteestä alas Ounasjoelle ilman että edes hänen
     päälaelleen asettamansa rasvakuppi olisi pudonnut tai läikkynyt yli laidan.

    Inariin mentäessä Nilivaarassa kerrotaan sijainneen Päiviön, Lapin maan suurimman
    noidan, Päiviön kenttä. Samoihin aikoihin Inarin suurnoita lauloi mailleen kaikki
    porot Kittilästä. Poikineen Päiviö matkasi Levitunturille, Taalovaaran otsalle ja lauloi
    itsensä loveen. Poikansa hän käski herättämään hänet, kun porot saapuisivat. Laulusta
    ovat jääneet muistiin ainoastaan alku sanat: "Inarainen reimasääri Veipä viljan meidän maasta,
     Kitkat, katkat Kittilästä […] Kynnen kitke, sarven kaiske" Lauloi Päiviö vielä, kun poroja
    alkoi tulla Ruomanseljästä joen yli Levitunturin kohdalla. Päiviö arvasi viimeisenä tulevan
    valkean vaatimen oleva Inarin noita muuttuneena poroksi ja taistelulla pakotti noidan jakamaan
    sovinnolla porot.

    1600-luvulla eläneen Päiviön kerrotaan uineen haukena Tukholmaan
    parantamaan sairastunutta kuningasta. Kuninkaan parannuttua Päiviö lähti paluumatkalle ja ui
    takaisin siian hahmossa. Perillä hän joutui vahingossa poikansa nuottaan, mutta juuri kun
    siian muodossa ollutta Päiviötä alettiin suomustaa, hän hyppäsi veteen palaten kotiin.
    Kerran Ruotsin kuninkaan tytär sairastui, mutta kaikki maan parhaat tohtoritkaan eivät
    löytäneet parannuskeinoa ja eivätkä antaneet toivoa paremmasta. Lapin noita ja suuri
    tietäjä Päiviö kuuli kuninkaan tyttären sairastumisesta ja matkusti kuninkaan linnaan.
    Hänellä oli mukanaan kallisarvoista urosmajan hajurauhasista saatua tehokasta ainetta,
    jolla saattoi taltuttaa jopa myrskyn. Päiviö pyysi saada käydä katsomassa sairasta.
    Toivonsa menettäneitä kuninkaan väki antoi luvan. Päiviö meni ja hieroi majavahoidolla
    sairasta kuninkaan tytär ja niin alkoi kuoleva tytär toipua.

    Lapin kuuluisa noita Päiviö tunnettiin
    hirmuisena noitana, joka surmasi monet kerrat katalat vihavenäläiset noitakonstein. Kerran
    sattui Kittilän Kuivasalmen koillisrannoille, Päiviön asumuksille vihavenäläisiä, jotka ottivat
    Päiviön rengin vangiksi ja veivät mukanaan. Tuolloin renki pyysi Päiviötä apuun:
    - Heitä, Isäntä rakas, parilla sanalla perääni! - Mene vain jalkoihisi! Vastasi Päiviö.
    Kun viholliset viimein pääsivät erämaihin, Päiviö loitsi ketun vihollisten edelle juoksemaan.
    Koko joukolla vihavenäläiset lähtivät kettua ajattamaan ja jättivät yhden miehen vain
    vartioimaan vankia. Vihollisten mentyä juoksi heti metsästä poro, joka sukelsi rengin haarojen
    alta vieden hänet selässään kotiin Päiviön asumuksille. Ketunajajat väsyivät lopulta ja
    eksyivät korpiin. Loukisenjokeen purkavan Kuivasalmenjärven luoteispäässä järven rannalla
    lähellä Seitaniemeä, hiukan pohjoisempana kerrotaan Päiviön asuneen. Täällä asuessaan

    Päiviö teki usein kolttosia häneen törmänneisiin vihavenäläisiin. Kerran sattui Päiviö näkemään
    venäläisten tulevan Könkäänkosken alapuolelta kohti Rastin kylää. Päiviö ampui nuolen
    venäläisten perään herättääkseen niiden huomion aikomuksenaan tarjoutua heille oppaaksi
    ja viedä sitten venäläiset pois omilta seuduiltaan. Venäläiset päättelivät heti talon olevan
    lähellä nähdessään nuolen lentävän ja pohtivat, mistä nuoli oli tullut, kun Päiviö astui näkyviin.
    Venäläiset pyysivät heti Päiviön oppaakseen, mutta noita oli hieman ensin estelevinään.
    Varovaisuuden vuoksi venäläiset sitoivat hänet köydellä ja viimein Päiviö suostui pyyntöön.
    Päiviö ohjasi venäläiset Kapsajoelle, jossa he kahlasivat yli putouksen, joka sai siitä
    nimekseen Soankaalaman nimen. Samaan aikaan loitsuvoimansa avulla lähetti Päiviö tiedon,
    mitä oli tekeillä, kotiinsa Kuivasalmen rannalle. Sieltä velimies lähti apuun valkeana hirvaana
    juoksemaan. Matkan uuvuttamien ja nälkäisten venäläisten nähdessä hirvaan, he tahtoivat
    sen paistikseen. Päiviö lupasi heti ampua hirvaan ja venäläiset päästäisivät hänet köysistä.
    Silloin Päiviö hyppäsikin hirvaan selkään ja pakeni. Ilman opasta jääneet venäläiset eksyivät
    metsään ja kauan siellä harhailtuaan he saapuivat viimein erään vuoman laitaan.

    Vuomalla venäläisten korviin alkoi kantautua sellaista naskamisen ääntä, jota juokseva poro
    joskus koparoistaan päästää. Eräs heistä huusi toiselle: - Mikä naskaa noin? Silloin salavihkaa
    venäläisiä seurannut Päiviö vastasi metsästä karjaisten: - Suo se naskaa kulkiessa.
    Samassa Päiviön nuoli lensi kaataen yhden venäläisistä. Päiviö veljineen surmasi lähes
    kaikki venäläiset ja vuoma sai nimekseen Naskamavuoma. Kuululla peuranpyytäjällä
    ja mahtavalla noidalla Päiviöllä oli kaksi poikaa, Vuolab ja Sarra, joista isä totesi:
    - Sarrasta sankari paisuu, vaikkei minun vertaisen, mutta Vuolab – sellainen rääpäle vetelä.
    1700-luvun alkupuolella kotinsa jättäneestä ja Inarin Muddusjärvelle muuttaneesta
    Vuolabista kasvoi kuitenkin Ruijaa myöten kuulu saamenkansan sankari,
    joka antoi itsensä kastaa kristinuskoon luopuen lapinjumalista ja äkäisenä reistasi
    seitoja hävittää.

    Kittilän noidista mahtavin oli Päiviö, shamaani, jonka tehtävä oli kyläläisten
    apua pyytäessä mm.parantaa sairauksia, selvittää salaisuuksia, olla yhteyksissä tuonpuoleiseen,
    vainajiin ja eläinten kantaisiin ja jopa tarvittaessa vahingoittaa tai kostaa. Noita saattoi
    rummuttaa itsensä rummullaan loveen, tainnostilaan, jossa noidan henki saattoi matkata
    monien eläinten muodossa. Kerran sattui niin, että lohi lakkasi nousemasta Kittilän jokiin,
    vaikka se aikaisempina kesinä oli suurina joukkoina kalat kohonnut kaukaisimpiinkin
    joen kolkkiin. Päiviö päätti ottaa asiasta selvää. Niin noita rummutti itsensä rummullaan
    loveen ja kätkeytyi säynäjän suolenmutkaan ja ui joen uomaa pitkin tutkimaan,
    miksi lohi ei enää noussut. Laskettuaan aina Kemijoen suulle asti noidalle selvisi, että joen
    varteen oli ilmestynyt uutta kansaa, joka oli seivästänyt koskipaikat täyteen pyydyksiä niin,
    että nousevat lohet jäivät satimiin. Silloin vihoissaan Päiviö särki kaikki kalapadot pirstaleiksi
    ja ui sitten takaisin kotiinsa. Niin pääsi Päiviönkin vesiin taas lohi nousemaan.

    Kittilän mahtavalle noidalle, Päiviölle vihoissaan oleva Kittilän Lonnakon Hairaka- noita näki
    tilaisuuden tulleen. Kun Päiviö itse lähti lohennoutomatkalle ja päätti Haikara lähteä tappamaan
    Päiviön emännän sillä aikaa. Päiviön emäntä tervasi venettä rannassa, kun Haikara tuli muka kuivia
    kaloja ostamaan. Noitamiehen vaimo arvasi Haikaran aikomukset ja osasi olla varuillaan alkaessaan
    mittaamaan kaloja noidan kanssa. Haikara nuuhkaisi kaloja ja moitti ilkeästi liian kuiviksi:
    - Kun kuivaa, se on kuivaa. Johon emäntä vain vastasi äreästi: - Kun on tuoretta, se tuoretta.
    Haikara alkoi katsella vahvaa keppiään kavalasti ja silloin noidan emäntä karjaisi: - Musta metto,
    nosta sie päätä! Sanojen voimasta Haikara lensi keskelle järveä jään läpi, josta virta hänet kuljetti
    Loukisjokea alas Ounasjokeen. Ounasjoesta aina Kuusajoen suulle asti, jossa noita tarrasi kuin
    märkä raasu keskellä jokea sijaitsevaan suureen Haikarankiveen. Siinä roikkui kunnes kesätulva
    tuli ja työnsi Haikaraisen Molkojoen suun alapuolelle, Haikarankariin, johon ukko jäi virumaan.
    Vasta syksyn pimeänä yönä kalamiehet löysivät äijän raadon, toivat rantanuotiolleen ja arvelivat
    kamalan löydön olevan Lapin noitaraasu hauen suolen soikkelossa ja kolmannessa koikelossa.
    Sieltä hauen mustan unimaksan alta noita heräsikin, kun kalamiehet päästivät noidan sanoillaan
    lovesta, tainnostilasta, jonne noita oli mennyt selvitäkseen matkastaan. Haikara pyysi miehiä
    saattamaan hänet Hepokalliolle, jossa häntä kyyti odottaisi. Kun noita sinne kannettiin, hän lauloikin
    komean hevosen itselleen, jonka selkään hyppäsi ja karauttaa laukkasi pois.

    Toisen kertomuksen Päiviön kuultua Kristin opista hän meni joutsenen muodossa kauppalaivaan
    ja sieltä Ruotsiin, jossa anoi Kristin oppia. Kun Päiviö ja hänen lapsensa kastettiin, hänen tyttärensä
    tulivat tästä niin heikoiksi ja huonoiksi, että Haikara niminen kalanpyytäjä oli pystynyt laulamaan Päiviön
    akan kuoliaaksi riitautuessaan hänen kanssaan kalanpyynnissä. Päiviön tultua kotiin tämä oli laulanut
    heti itsensä kolmesti loveen ja pelastanut vaimonsa tuonelta. Haikaran ollessa Loukisella
    taas, akka oli huutanut hänelle: - Sullepa kuivat kapa-kalat, mulle veden tuoreet. – Tuoretta mikä
     tuoretta, Haikara vastasi. Päiviön akka tahtoi kuitenkin kostaa Haikaralle ja niin kuusi neljännestä
    Kittilän kirkolta, Kuusen korvan niskassa kalastajan vene osui kiveen ja Haikara hukkui. Kiveä
    kutsutaan edelleen Haikaran kallioksi.

    Kun kristinusko oli saapunut Kemiin asti jo, Päiviö lähti sitä katsomaan ja kuulemaan,
    minkälaista se on. Huilasi hauen suolen soikelossa, kolmannessa koikelossa Kemiin asti. Päiviö
    oli kuullut huhuja uudesta opista ja sen mahtavasta jumalasta, joka uskalsi ruveta tappelemaan
    lappalaisten suuria ikiaikaisia jumalia vastaan ja hävittämään lappalaisten pyhiä paikkoja.
    Päiviö matkasi kalana taipaleensa Keminjoen suulle ja aluksi soti uutta uskoa vastaan.
    Mutta vanhana väsyessään antoi uuden Kristinjumalan papin kastaa itsensä Sodankylässä
    ja menetti siinä kaupassa vanhat noitavoimansa, eikä kyennyt laulamaan loveenkaan enää.
    Muistellessaan kadotettua kykyään Päiviö valitti: - Minut risti rikkoi ja papinkaste painoi!

    Monien Kittilän vanhojen sukujen sanotaan perimätiedon mukaan lukeutuvan Päiviön
    jälkeläisiin mm. Hannula, Kariniemi ja Salmi. Perimätiedon mukaan Kittilä nimi olisi saanut
    nimensä Päiviön tyttärestä Kristiinasta eli Kitistä. Selitys on yksi mahdollinen monista muista,
    sillä paikat tai talojen nimet säilyttivät yleensä paikallisen suvun tai suvun jatkajan nimen jatkajan
    sukupuolesta huolimatta. Kristiina meni naimisiin Savosta lähtöisin olleen Paavo Niilonpoika
    Yletyisen kanssa, jolloin luonnollisesti heidän tai Kitin luokse mennessä mentiin Kittilään.

     

    Torajainen

    Monissa tarinoissa Torajainen esiintyy eri henkilönä kuin yhtä kuuluisa Päiviö, mutta toisten
    muistitietojen mukaan Torajainen olisi ainoastaan ollut Päiviön toisintonimi ja siten Torajainen
    ja Päiviö olisivat olleet sama henkilö.

    Levitunturien takana, Ounasjoen länsirannalla, Taalovaaran laidassa, synkässä metsässä,
    vanhalla nurmikentällä, sammaltuneilla kiviraunioilla on Torajaisenautio, Kittilän suuren
    tietäjän muinainen kota-asumuksen paikka. Aikoinaan kun Kittilässä ei vielä ollut poroja,
    Torajainen huomasi villipeurojen hävinneen Kittilän erämaista. Noita arveli Inarin noitien
    varastaneen ne omaan maahansa. Vanhana lovinoitana Torajainen päätti selvittää, mihin
    peurat olivat laulamalla itsensä louheen, tainnostilaan, ja lentää yli Lapin jänkien ja tunturien
    aina Inariin asti. Siellä Torajainen noitui:
    - Inarilainen, raihnajalka, vienyt viljat on meidän maasta. Kitka, Kitka, Kittilästä, ilman armoa
    anelematta, vääräsäären väkivalloin, sotahan nyt haastaa, ilman rauhaa rakentamatta!
    Sen sanottuaan Torajainen piiloutui pilkkukuonoisen vaatimen pikkukynnen alle, pyyhkäisi
    Ivalojoelle, kutsui kaikki Inarin peurat sinne. Torajaisen ohjaamana peuralauma tuli kuin
    pilvenä erämaiden halki aina Kittilän Ounasjoelle, Torajaisen asumuksille, asti. Mutta haltia
    olikin vienyt tiedon Inarin suurnoita, Tiernalle, joka raivostui huutaen: - Torajainen, suuri noita,
    vei kaiken viljan meidän maasta, kaikki saukot, kaikki ketut, kaikki kalatkin kaivosta,
    voi, voi, voi! Kiskoo, kiskoo, Kittiläläinen Inarin härkää, voimasäärtä, voi, voi, voi!

    Sitten Tierna lauloi itsensä loveen, valkoisen vaatimen takajalkaan ja lähti joukkoineen
    Torajaisen perään. Torajainen porolaumoineen tunturituulen vihellyksestä ja vonkumisesta
    huolimatta oli saapunut Ounasjoen törmälle, kun Tierna joukkoineen saavutti heidät
    Pälven ja Pokan välissä Kitisen joella. – Ammu valkkovaadinta! Komensi Torajainen
    jousineen törmällä seisovia poikiaan. – Ottakaa kiinni pilkkukuono! Huusi Tierna joukoilleen
    ja syöksyi jokeen jousimiehen nuolia pakoon. Inarin miehet saivat pilkkukuono –vaatimen kiinni
    ja Torajaisen oli tultava esiin sen pikkukynnen alta, mutta Torajainen sieppasi jousen pojaltaan
    ja ampui itse valkeaa vaadinta, niin että Tiernankin oli tultava piilostaan. Niin tappelivat
    suurnoidat, mutta kun kumpikaan ei toistaan voinut voittaa ja heidän täytyi jakaa vilja ja elo
    puoliksi molempiin maihin, kummallekin puolen rajaa. Torajaiselle jäänyt osa pysyi Kittilässä
    ja Tierna, Inarin iso noita, kuljetti omansa takaisin tunturien taakse. Tästä lähtien sekä Kittilässä
    että Inarissa oli taas peuroja, ja joista opittiin kesyttämään poroeloa. Kitisen törmällä
    peurojen polkema syvä kuru löytyy vieläkin sieltä Pokan ja Pälven välissä.

    Inarainen ja Torajainen tiesivät, millä tavalla tulla toisensa kanssa toimeen. Kerran olivat
    Inarainen ja Torajainen sattuneet kulkemaa samoja metsiä poroineen. Torajainen oli nähnyt,
    kuinka Inarainen tuli jäljessä valkkoporoa, joka meni akan edessä. Inaraisella oli
    poronkoivessa iso, melkein poron nilkkoihin ylettyvä nahkasuoppa, karvaisista poronkoivista
    tehty laukku, jossa hänellä oli tavarat ja eväät. Ensin Torajainen oli sivakkapuolella laskenut
    tunturin alas. Sitten noita oli kivilaakalla luistellut yli Ounasjoen ja hyökännyt ottamaan
    Inaraisen valkkoporon kiinni. Inaraisen akka oli lähtenyt pakenemaan ja pudottanut siinä
    samassa nahkasuopan. Torajainen huusi heti Inaraisen perään: - Jätä suoppa siihen.
    Päästäen molemmat, valkkoporon ja Inaraisen karkuun tyytyväisenä nahkasuopasta.
    Torajainen voitti loitsinnassa jopa Lapin kuuluisat lovinoidat Kuuvan (Kuwwa) ja Karkiaisnoidan.

    Inarin noidat varastivat kerran metsänriistan Kittilästä, mutta Torajainen palautti sen takaisin.
    Muuan lapinkielinen runo suomennettuna kertoo tapahtumasta. – Kuuluisa noita, Kuuva, Kuuva,
    Inarin petäjäjalka, kuljetti viljan meidän maasta, vei poikki ison joen, täytyi juoksuttaa
    yli ison enon, puuttoman tunturin poikki, Inarin maahan, kaiken viljan kuljetti.
    Kuuluisa Torajas noita, toi viljan takaisin, vei yli puiden latvojen, taivaan tähtien alla,
    Inarin maasta, puuttoman tunturin yli, ison joen poikki, veti viljan meidän maahan.
    Kitkan, katkan kittiläinen, loitsi urtomies, kun viljan ilmoitti meidän maahan. Molemmat noidat
    olivat laulaneet itsensä louheen. Torajainen oli saanut ensin laulaa yhtä mittaa loitsuja
    3 päivää ja olla lovessa toiset 3 päivää ennen kuin porolaumat Inarista olivat irtautuneet.
    Porot olivat alkaneet kulkeutua kuin köytenä Kittilään. Peuralauma tuli kuin pilvinä
    Ounasjoella Riikonkosken alta ja poikki Torajaisen valkamasta. Riistan hävittyä Inarin noita
    oli valittanut: - Kuulu noita Torajainen, vei viljan meidän maasta, Levituntureihin tuonne,
    Kittilään kiistelevi. Inarin noita oli tullut perästä peuravaamessa ja kun Torajainen
    oli sen ampunut, oli Inarin noita siihen kuollut. Jo kolmivuotiaan iässä kerrotaan Torajaisen pojan
    herättäneet louhessa makaavan isänsä sanoilla: Nouse ylös isä, Hauen suolen soikerosta,
    kolmannesta koukerosta.

     

    Karkias

    Kerran Ounasjoen varrella metsästysretkillään olleille ja toisensa kohdanneille Torajaiselle ja
    Karkias -noidalle syntyi ankara tappelu. Torajainen surmasi vastustajansa ja heitti lopuksi
    Karkiaksen ruumiin avantoon. Tekeytymällä hyvin pieneksi kynnen kokoiseksi Karkias ei
    hukkunutkaan, mutta hauki hänet nielaisi. Vihollisensa kuolleeksi uskoneelle Torajaiselle
    ilmoitti noidan oma suojelushenki, että Karkias eli vielä vedessä. Torajainen päätti virittää
    hauvinverkkonsa jokeen ja saikin Karkias noidan satimeen. Kolme vuotta Karkias asui
    eräässä Torajaisen huoneessa, mutta kerran villipeuran pyyntiretkeltään palattua Torajainen
    päättikin surmata Karkias- noidan. Torajainen laittoi Karkiaksen ruumiin ruumisarkkuun ja
    sijoitti arkun aittaan hyvään talteen. Viimein kolmen vuoden kuluttua Torajainen päätti kuljettaa
    Karkiaan ruumiin hautaan, mutta Karkias heräsikin eloon joikaten – Äläkää minua kuljettako!
    Karkias riuhtoi itsensä vapauteen ahtaasta ruumisarkusta ja kutsui poikansa avukseen näyttääkseen
    Torajaiselle hautaussaattueen edessä. Loitsutaitoihin jo perehtynyt poika lensi paikalle metson
    muodossa. Karkiasta harmitti, sillä hän ei halunnut kenenkään olevan häntä etevämpi noita, ja niin
    hän nuhteli poikaansa. Suuttuneena poika lähti lentämään tiehensä ja Karkias perään noutamaan
    poikaa sotkaksi muuttuneena. Niin syntyi sellainen kiista isän ja pojan välillä, että poika isän
    pyynnöistä huolimatta erkani isästään ikipäiviksi.
    Tästä vihastuneena Karkias yritti laulaa loitsien tuhota vihollisensa, Torajaisen, mutta tarina
    ei kerro, miten taistelu päättyi.

    Koskamoa vastapäätä, Karkeanimessä, järven ylipäässä, asusti kauhea lovinoita, Karkea-raukka,
    joka kalasteli Kelontekemästä etelään, Sotkajärvellä. Kun noita lähti kalanpyyntiin Sotkajärvelle,
    hänellä oli tapana soutaa Kelontekemän eteläpäähän ja käydä metsästä kolme pihlajan varpua.
    Niillä varvuilla Karkea-raukka sitten viittoi veneestä Kumputunturia kohden kutsuen tunturipojat
    avukseen: - Pitämään kukakin keulaan, kukakin hankaan ja kukakin kohdallaan! Pihlajan varvuilla
    noita osoitti, mistä kunkin apulaisen piti tarttua venettä kiinni ja noita itse piti kiinni peräkanasta.
    Näin viisisylinen vene souti jopa maata myöten. Joskus Karkea-raukka laittoi poikiaan juoksuunkin
    ja toisinaan noita sai hyssytellä poikia hidastamaan, ettei vanha vene hajoaisi. Tunturipojat
    kyydittivät noidan poikki palokumpujen, ylitse ison Sotkavuoman, aina Sotkajärvelle asti, jossa
    äijä viimein laski apurinsa pois ja alkoi kalastella. Kun noita oli saanut kalaa tarpeeksi, hän kutsui
    tunturipojat jälleen avukseen ja niin palattiin tuossa tuokiossa takaisin Kelontekemään.

     

    Konttinen ja Kontin Hannu

    Konttinen kuului suurnoidan jälkeläisiin, Salmen sukuun. Kerran tuli syksyllä, tuomiosunnuntaina,
    pappi, joka tunnettiin nimellä Punakorva, Kittilän Kaukosen kylään saarnaamaan. Punakorva
    tiedusteli Konttisen vaaria ja vaati päästä hänen puheilleen. Viimein miehet toivat Konttisen papin
    luokse. Siinä miehet kyselivät kuulumisia keskenään, kunnes pappi tokaisi: - On sattunut kummallinen
    vahinko. Muiden porot ovat löytyneet, mutta minun eivät. Eikä ole tietoa, mihin ne ovat hävinneet.
    Pitkän tuumiskelun jälkeen Konttinen tiesi kertoa, että kaikki porot löytyisivät järven rannalta,
    kauniin männikön eteläpuolelta, jossa kellokkaalla vaatimella on valkea vasa. Kerran saattui
    pappi ja Konttinen olemaan Sodankylän kirkolla, kun vallesmanni, Sodankylän nimismies, Matliini
    alkoi pilkata Konttisen mahtia: - Et anna minulle mitään, ei ahmaa, kettua tai karhuakaan? Konttinen
    siihen murahti: - Onko minun vallassani antaa? – Olet papillekin porot toimittanut, vallesmanni valitti,
    mutta Konttinen ei sanonut mitään. Meni aikaa ja Matliini sitten kerran palasi Kyläjärveltä kalasta
    Lintuselkää pitkin kirkonkylää kohti, kun häntä vastaan tuli suuri ruskea metsänotus, karhu.
    Vallesmanni juoksi metsään niin säikähtäneenä, että eksyi ja laukkoi sinne tänne metsässä
    kolme vuorokautta ennen kuin osui lehmäkarjan mukana Sattasen kylää. Myöhemmin vallesmanni
    arveli, että oli Konttis-vaari karhuna tullut vastaan, mutta ei ollut hänestä miestä pyytämään,
    eikä sitten toistamiseen pilkannut Konttista.

    Sodankylässä kesäkirkolla sattui tulipalo ja ihmiset olivat menneet tulta sammuttamaan. Pappilan
    rouva oli tuumannut Sodankylän kesäkirkolle myös saapuneelle Kittilän Sirkan mainiolle tietäjälle,
    Konttis-vaarille, että emmekö mekin mene katsomaan tulipaloa ja olivat lähteneet. Konttinen oli
    kävellyt tulen ympärillä ja lausunut: - Jeesus siunaa valkeaa. Ja siihen rajaa, minkä Konttinen oli
    kävellyt, loppui tuli, eikä edennyt edemmäksi. Lopuksi Konttinen oli tokaissut: - Valkias pitää siunata,
    ei kirota. Lauantai-iltana Konttinen ja Salmi menivät rippikirjoitukseen ja pappi oli tiedustellut,
    millä voimalla Konttisen vaari oli valkean sammuttanut? Konttinen oli tuumannut: -
    Ei siinä mitään voimaa ole. Isä, poika hallitkoon valkean. Eikä sille pappikaan mitään voinut,
    kirjoitti vain ukon.

    Yhdessä köpöttelivät Konttisen vaari ja Salmen äijä metsälläkin, makasivat nuotiolla yönsä
    ja taas painuivat salolle. Loppui kerran äijiltä ruoka, ja nälissään he asettuivat yötulille. Lähti
    siitä Konttisen vaari vielä etsimään, eikö mitään syötävää metsä antaisi, ja palasi pian takaisin
    mukanaan karhun sisuskalut, jotka kyllä riittivät sekä iltakeitoksi että aamuateriaksi. Seuraavana
    vuonna olivat äijät taas samoilla mailla eräretkellä ja kaatoivat suuren karhun. Mutta kun se
    nyljettiin ja avattiin, huomattiin, ettei sillä ollutkaan sisuskaluja: - Missä ovat sisuskalut ja kepposet?
    Ihmetteli Salmen äijä. – No, ekkö sie muista? Viime vuonnahan me täällä nälissämme ne jo
    syötiin, sanoi Konttisen vaari.

    Sirkankylässä, Luusuassa asunut lappalainen, Konttinen oli hieman vihoissaan Erkkilöiden kanssa,
    johon Konttisen sisarkin oli emäntänä ollut. Kerran keväällä Erkkilässä, kun lehmät laskettiin
    laitumille ja käärme sattuikin olemassa ojassa, isäntä oli lyönyt käärmettä pajuvitsalla ja komentanut:
    Mene tekemään sitä sinne, mistä olet lähetetty tänne tekemään! Ja niin oli käärme luikerrellut Luusuaan
    ja purrut lehmää kovasti.

    Suuren tietäjän Konttis-raukan pojan tuhkalappalaisen Kontin Hannun loihtiessa itsensä louheen,
    hän istui unimielissään mättäällä ja lauloi itsensä louheen: - Minun mieleni tekevi Norjaan. Nouse
    luontoni nyt louhikosta, haltijani havujen alta, joka minulle joutuin johdattaa, tien toisen toimittaa.
    Missä minun porohärkäni? Missä minun ohjashihnani? Missä minun ahkioni? Missä minun rasiani?
    Missä minun lakkini? Missä minun kintaani? Missä minun kirveeni? Missä minun suuri puukkoni?
    Silloin ukko näki jo hengen muodossa Norjanmeren aaltoilevan ja lauloi: - Meressä aaltoilee
    läikytellen. Ja jatkoi loitsua: Missä on suuri kalani, joka minut ottaa. Siellä Kontin Hannu kulki
    Norjan merellä, kunnes oma poika huomasi isänsä makavan louhessa ja sanoi: - Hauen suolen
    soikurassa, kolmannessa koikurassa. Jo heräsi isäntä ja tuumasi kauan maanneen ja ihmetteli vain
    mikset poika ollut aikaisemmin sanonut mitään.

    Lovinoidat Kontin Hannu ja Matti olivat kerran lähteneet muiden miesten kanssa peuroja ajamaan
    Sodankylän perukoilla. Kontin Hannu ei ruvennut kymmenkuntaa miestä seuraamaan, vaan tuli jäljestä.
    Kun muut pyytäjät sitten päivän jälkeen asettuivat nuotiolle nukkumaan, sotkivat he Hannun sivakat
    soseeseen, ettei mies pääsisi peuroja ajamaan. Aamulla toisten miesten lähtiessä peuroja pyytämään
    Hannun täytyi ruveta sulattamaan sivakat. Tyhjin käsin palasivat muut pyytömiehet nuotiolle takaisin
    juuri, kun Hannu oli saanut suksensa puhdistetuksi lähtökuntoon. Hannu lähti hiihtämään laulaen:
    - mene mäntysauva, viuhdo vittajuksut, vetele vaippahousut, puuroa ei syönyt kerralla.
    Niin äijä meni ja tappoi koko peuratokan jättäen toiset ilman.

    Kerran Kontin Hannu noitui itsensä peuravuongelon etujalkaan ja meni katsomaan, missä porot
    olivat, kun ei näkynyt. Porot olivat menneet Inariin ja Hannu lähti niitä hakemaan. Peura ontui Hannun
    painosta etujalassa. Kittiläläinen kiltipoika, Kontin Hannu toi viljan takaisin.




    Vesa Uusisalmi



    Korjaus lehtijuttuun alla.
    Reino ja Toivo olivat vangittuina kahteen otteeseen, kuten kuvista ilmenee alla.

     
      Kittilän historiaa ja Lapin työväenliikkeen alkutaipaleita
    esiin kansanedustajien kautta
       
     

    Menneisyys: Reino Uusisalmen ja

    Toivo Frimanin aikaa tutkitaan

     

    Antti Sallinen
    18.04.2010

    Kittilä

    Kittilässä on käynnistetty laaja Salmen sukuun sekä suvun kansanedustajiin liittyvä selvitys,
    joka valottaa Kittilän menneisyyttä sekä Lapin ay-liikkeen ja työväenliikkeen syntyjä syviä.
    Aineistoa keräävät kasvatustieteiden maisteri Sini Siitonen ja eläkkeelle siirtynyt maakuntaliiton
    edunvalvoja Jaakko Ylitalo.

    Tutkimuksessa käydään läpi lappalaisen kantaisä Päiviön alenevassa polvessa muodostuneen
    Salmen suvun vaiheita tähän päivään. Sukuun kuuluivat edesmenneet SKDL:n kansanedustajat
    Reino Uusisalmi
    ja Toivo Friman. Samoin selvitetään, onko Kittilän toisilla kansanedustajilla
    yhteyksiä sukuun.

    Siitonen ja Ylitalo selvittävät avautuvien arkistojen pohjalta vallinneita olosuhteita, tekoja,
    seuraamuksia ja vastakkaisasetteluja. Keskitetymmin poliittista historiaa puidaan viime vuosisadan
    alkupuolelta lähtien.

    Reino Uusisalmi valittiin eduskuntaan vuonna 1945 ja hän kuoli ensimmäisen vaalivuoden aikana.
    Toivo Friman oli kansanedustajana 1948 - 1962 ja 1966 - 1970.

    Molemmat toimivat 1920 - ja 1930 luvuilla työväenliikkeen aktiiveina ja kiersivät maakuntaa.
    He herättelivät myös ay-toimintaa savotoilla ja sahoilla. Molemmat joutuivat aktiivitoiminnastaan myös
    kärsimään vankilatuomioilla 30-luvulla.

    Kyseessä on hyvin laaja työ. Oman arkistotyönsä lisäksi tapahtumien ja taustojen selvittämiseksi
    tekijät ottavat vastaan tietoja ja muisteluksia tapahtumista ja tilaisuuksista olivat ne puolesta tai
    vastaan. Yhteyttä voi ottaa sini.siitonen@ulapland.fi tai jaakko.ylitalo@gmail.com.

    Tutkimuksissa pidetään kiireistä aikataulua, sillä ensi kesänä 4. heinäkuuta järjestetään
    Toivo Frimanin 100-vuotissyntymäpäivän merkeissä molempien kansanedustajien muistojuhla.

    Muistojuhlan jälkeen pidetään Salmen suvun kokous, jossa päätetään mahdollisesta kirjan
    kirjoittamisesta.Jaakko Ylitalo toteaa sukututkimuksen ja sukuhistorioiden kirjoittamista
    parhaimpana kotiseututyönä: - Mitä enemmän ihmiset tuntevat juuriaan, omaa kotiseutuaan ja sen
    historiaa, sitä enemmän he kiintyvät kotiseutuunsa ja sitä enemmän he ovat valmiit tekemään
    työtä kotiseutunsa puolesta.

    Salmen suku

    Suvun kantaisä on Päiviö-niminen lappalainen. Hänen tytär Kristina avioitui
    Paavo Niilonpoika Yletyisen kanssa ja he asettuivat asumaan Aakenusjokisuulle.

    Salmen suvusta lähtevät suvut: Uusisalmi, Vanhasalmi, Rauhala, Hietalahti,
    Hietanen, Kokko, Ala, Palo, Salmijärvi, Takalo, Lepola, Helppikangas, Ahvenjärvi,
    Pulli, Ryssä ja Hossa.

               Reino



             Topi



                Sini ja Jaska




    Kittilän kahta kansanedustajaa ja heidän toimintaansa muistellaan tänään 4.7.10
    Kittilän työväentalolla pidettävässä juhlassa. 
     Reino Uusisalmi valittiin eduskuntaan 1945.
    Kansanedustajuus jäi lyhyeksi hänen kuollessaan samana vuonna 47-vuotiaana.

     Toinen salmilaisiin kulunut kansanedustaja on Toivo Friman. Friman suoritti
    asevelvollisuuttaan Nivalan konikapinan aikana Oulussa. Hän sai kaksi vuotta
    kuritushuonetta SKP:n lentolehtisten levittämisestä varusmiehille, ja oli
    kuvanottohetkellä ilmeisesti kärsimässä rangaistustaan. Lentolehtisessä vedottiin
    asevelvollisiin, että he eivät käyttäisi aseita ns. pulamiehiä vastaan. Tästä alkoi
    Frimanin pitkä poliittinen ura kunnallisessa ja valtakunnan politiikassa.
    Toivo Friman oli kansanedustajana 1948- 62 ja 1966-70.
    Kunnallisneuvoksen arvonimen hän sai 1971.
     

     

     
    Ylitalo moittii: Poliittiset arvot ja periaatteet hukassa

    Antti Sallinen 6.7.10
    Kittilä

    Nuorten mielestä poliittiset puolueet eivät eroa toisistaan. Samaa mössöä kaikki.
    Salmen suvun sukuseuran puheenjohtaja Jaakko Ylitalo valittelee, että nämä
    arkipäivän väittämät ovat monilta osiltaan totta.
    - On totta, että puolueilla ovat arvot ja periaatteet hukassa. Puolueiden tulisi
    palata juurilleen. Katsottaisiin, mistä liike on lähtenyt, mistä tullut ja miksi,
    esittää Ylitalo. Hän puhui Kittilässä kansanedustaja Toivo Frimanin ja
    Reino Uusisalmen muistojuhlassa.
    Hän toivoi puolueiden toimintaan enemmän sisältöä. Hänen mielestään ei ole
    mikään ihme, jos kansa näkee puolueiden toiminnassa keskeisenä ajatuksena
    vallan tavoittelun ja vallassa pysymisen. Päätöksien sisältö tehdään pienessä
    virkamiespiirissä ja poliittiset päättäjät leimaavat päätökset.
    - Tämä ei ole meidän demokratian ihanteen mukaista toimintaa, muistuttaa Ylitalo.
    Hän kävi tilaisuudessa läpi Frimanin ja Uusisalmen kansanedustajauraa ja siihen
    liittyvää puolue- ja ammattiyhdistystoimintaa.
    Politiikka ei ollut silloin samaa mössöä, vaan totista taistelua heikompiosaisten
    puolesta aikana, jolloin oli voimakkaita vastakkaisasetteluja.
    Molemmat kansanedustajat joutuivat kärsimään myös vankeusrangaistuksia
    aatteellisuudestaan ja toiminnastaan.
    Kittilän ensimmäinen itsenäisyyden ajan kansanedustaja oli Ville Kiviniemi.
    Tilaisuudessa keskityttiin kuitenkin Salmen sukujuhlan nimissä
    Edvard Reinhold Uusisalmeen ( 12.7.1898) ja Toivo Frimaniin (4.7.1910 - 16.3.1987).
    Frimanin syntymästä tuli juhlapäivänä kuluneeksi 100 vuotta.
    Salmen suvun taustoja ja elämää esittelivät Sini Siitonen ja Vesa Uusisalmi.

     

    Ryhmän Kittilän Salmen Sukuseura kuvat


    Eduskuntavaalit v.2011.



     

     


     

    www.youtube.com

    Kaamoksen lähtökohtana on yksinäisen ihmisen kokemus kaamoksesta, sen kauneudesta , sen valoista ja pimeyden ikävästä.
    Elikkä Kaamoisesta kaikkineen. Se alkaa kuvilla ja musiikilla, joka kuvaa päivää , ilman päivänvaloa. Musiikki on yksitoikkoista
    ja synkkää.Musiikkia.. melkein sanoo ; valoton päivä.




    Välitalon suvussa on yhtymäkohtia Salmen sukuun esim.
     

    1. 9.sukupolvi

      Elsa Wälitalo ( taulusta V 1. Isä :Erkki Klaesinpoika Wälitalo )
      s.26.2.1778 , k.4.3. 1856.

      Puoliso : Erkki Antinpoika Salmi s. 30.11.1775 , k.19.8. 1832.
      Vihitty 24.11.1808.

      Lapset :

    2. Erkki s.28.5.1809 , k.19.4.1832
    3. Antti s.20.11. 1811 (kts taulu V 1.2.2.)
    4. Niilo s.24.11.1813
    5. Elsa s.19.1.1816
    6. Juho s.22.1.1818
    7. Abram s.10.11.1820 , k.7.10.1838
    8. Brita Kaisa s.23.1.1823

      Asuivat Salmen tilalla n:o 7 Kittilässä. Leskeksi jäätyään Elsa Wälitalo
      asuu poikansa
      Antin perheessä Salmen talossa. Perunkirjoituksen mukaan hän oli
      viimeksi asunut poikansa Juhon luona.

      Taulu V 1.2.2.

      10.sukupolvi

      Antti Erkinpoika Salmi ( taulusta V 1.2. Isä:Erkki Antinpoika Salmi ) s.20.11.1811.

      Puoliso : Johanna Sofia Nordberg ( Isä : Kittilän kappalainen Johan Nordberg )
      s.28.7.1818 Kemijärvi.

      Lapset :

    9. Johan Carolus s.1.6.1843 , kuolee lapsena
    10. Katriina s.12.1.1845
    11. Sofia Matilda s.28.1.1847
    12. Maria Hedvig s. 21.6. 1849
    13. Kristiina Vilhelmiina s.3.6.1849
    14. Kustaa Erkki s.6.4.1853 ( katso taulu V 1.2.2.6.)
    15. Hilda Emelii s.20.6. 1857 , k.1864
    16. Amanda Henriette s. 8.8. 1859 , k.1864
    17. Frans Adolf s. 30.6. 1861 , k.1861
    18. Aina Margareetta s.17.9.1862

      Taulu V 1.2.2.6.

      11.sukupolvi

      Kustaa Erkki Antinpoika Salmi s.6.4.1853

      Puoliso : Maria Johanna Salmi ( Ranta ) s.30.11.1852 Muonio

      Lapset :

      1. Iida Johanna Kaarela ( Vanhasalmi ) s.5.10.1888, k.8.2.1957.Vihitty 10.3.1914.
      Puoliso : Aleksanteri Kaarela s.14.3.1886 , k.24.8. 1965. Asuivat Sirkassa , tila Kuusikko.

      Lapset :

      1.1. Aina Johanna ( katso Kyrön taulu 748 ) s.2.10.1914 , k.27.2.1991

      1.2. Vilho Aleksanteri s.16.12.1917 , k.27.10.1982

      1.3. Pauli Erkki s.28.12.1921 , k.22.3.1937

      1.4. Saimi Maria ( katso Kyrön taulu 749 ) s.18.8.1924

      1.5. Maire Iida s.27.4.1927

      1.6. Martti Kalevi ( katso Kyrön taulu 750 ) s.1.10.1929

      Elsa Wälitalon miehen Erkki Antinpoika Salmen veli Juho Antinpoika Salmi
      s.16.9.1784 , k.30.10.1875 ottaa nimen Ryssä ja hänen poikansa
      Juho nimen Palo . Juho Palo on syntynyt 25.10.1818 . Asuivat Kittilässä ,
      tila Palo 4½. ( Kyrön taulu 154 ).

    19. Margareta Matilda s.20.10.1858
    20. Aina Susanna s.30.9.1889.

    21. Margeta s.6.2.1767 Tämän lapsen syntyessä isän sukunimi on Carinniemi
    22. Nikolaus s.25.9.1768 ......

      Jne........

     

    1.  

       


      Minulla on muistikuva tuosta, vaikka, olin vasta tuolloin vauvaiässä, sillä
       kuulin vanhempieni ja naapurien siitä kertovan. Vastapuolen tarkkailija
      täytyi olla aivan lähinaapuristosta, ja heidät kyllä myös ehkä tiedetään. Arkistot
      ovat auenneet, joten tiedot ovat todenperäisiä..kyseiset henkilöt ovat tietysti
      edesmenneitä ja ehkä heidän lähisukulaisensakin.
       Alempana on etsivä Toivo Keskitalolle Ek- valpon arkistosta vastaus;


      salainen

      salainen




       
         

      Total DataBase.ged

      Entries: 4781 Updated: Sat Aug 25 20:42:39 2001 Contact:
      Pentti Nystrom


      Index | Individual | Pedigree | Download GEDCOM


      Ahnentafel, Generation No. 1


      1. Signe Elina UUSISALMI was born 28-12-1914 in Kittilä. She was the daughter of 2.
      Juho Tuomas UUSISALMI

      and
      3. Elviira VIUHKOLA.


      Ahnentafel, Generation No. 2


      2. Juho Tuomas UUSISALMI was born 19-12-1887 in Kittilä, and died 16-07-1971 in Kittilä.
      He was the son of
      4. Tuomas UUSISALMI and 5. Helena Juhontytär KORTENIEMI.

      3. Elviira VIUHKOLA was born 20-06-1893 in Kittilä.
      Children of Elviira VIUHKOLA and Juho Tuomas UUSISALMI are:
      1. i. Signe Elina UUSISALMI was born 28-12-1914 in Kittilä.
      ii. Kerttu Emilia UUSISALMI was born 19-03-1916 in Kittilä.
      iii. Anja Elviira UUSISALMI was born 16-06-1917 in Kittilä, and died 26-08-1917 in Kittilä.
      iv. Eino Johannes UUSISALMI was born 10-11-1918 in Kittilä, and died 04-04-1982 in Kittilä.
      v. Heino Edvard UUSISALMI was born 19-02-1921 in Kittilä. He married Irja Maria NUOTTILA
      21-02-1954
      in Kittilä. She was born 19-01-1922 in Kittilä, and died 20-04-1988 in Kittilä.
      vi. Sofia Katariina UUSISALMI was born 27-04-1922 in Kittilä. She married
      Lauri Fredrik RISTIMELLA 21-10-1954 in Kittilä. He was born 18-07-1922 in Kolari,
      and died 03-04-1984 in Kittilä. She married
      Unknown_1143 UNKNOWN EI AVIOSSA.
      He was born XX-XX-XXXX.
      vii. Leo Hermanni UUSISALMI was born 19-05-1923 in Kittilä, and died 18-06-1924 in Kittilä.
      viii. Elvi Aleksandra UUSISALMI was born 27-06-1925 in Kittilä, and died 13-10-1985 in Kittilä.
      She married
      Pentti KORHONEN 17-04-1949 in Kittilä. He was born 22-08-1921 in Nilsiä.
      ix. Liisa Maria UUSISALMI was born 06-01-1927 in Kittilä, and died 21-09-1927 in Kittilä.
      x. Kalevi Tuomas UUSISALMI was born 06-05-1928 in Kittilä. He married Living JOENSUU.
      xi. Living UUSISALMI.
      xii. Living UUSISALMI. She married Living NIKKINEN.
      xiii. Living UUSISALMI. He married Living RAJALA.
      xiv. Living UUSISALMI. He married Living RAAPPANA.
      xv. Living UUSISALMI.
      xvi. Living UUSISALMI. She married Living KENTTÄLÄ.


      Ahnentafel, Generation No. 3


      4. Tuomas UUSISALMI was born 11-07-1834 in Kittilä, and died 22-03-1926 in Kittilä.

      5. Helena Juhontytär KORTENIEMI was born 05-05-1850 in Kittilä, and died 22-03-1926 in Kittilä.
      She was the daughter of
      10. Juho Mikonpoika KORTENIEMI and 11. Riitta Maria SUIKKI.
      Children of Helena Juhontytär KORTENIEMI and Tuomas UUSISALMI are:
      2. i. Juho Tuomas UUSISALMI was born 19-12-1887 in Kittilä, and died 16-07-1971 in Kittilä.
      He married
      Elviira VIUHKOLA 07-11-1914 in Kittilä. She was born 20-06-1893 in Kittilä.
      ii. Sofia Emilia UUSISALMI was born 16-05-1890 in Kittilä, and died 15-10-1918 in Kittilä.
      She married
      Simo Pietari PUTAALA 09-04-1916 in Kittilä. He was born 29-01-1876 in Muhos.


      Ahnentafel, Generation No. 4


      10. Juho Mikonpoika KORTENIEMI was born 18-09-1809 in Kittilä, and died 05-06-1894 in Kittilä.
      He was the son of
      20. Mikko Juhonpoika KARINIEMI and 21. Helena MIKONVAIMO.

      11. Riitta Maria SUIKKI was born 06-07-1822 in Kittilä, and died 16-10-1881 in Kittilä.
      Children of Riitta Maria SUIKKI and Juho Mikonpoika KORTENIEMI are:
      i. Kaisa Sofia Juhontytär KORTENIEMI was born 15-09-1847 in Kittilä, and died 02-03-1909
      in Kittilä. She married
      Tuomas Juhonpoika PUDAS 04-05-1880 in Kittilä,
      son of Juho Juhonpoika PUDAS and Maria Christina FORS. He was born 01-09-1855 in Kittilä,
      and died 13-10-1924 in Kittilä.
      5. ii. Helena Juhontytär KORTENIEMI was born 05-05-1850 in Kittilä, and died 22-03-1926
      in Kittilä. She married
      Unknown_287b UNKNOWN EI AVIOSSA. She married
      Unknown_287 UNKNOWN EI AVIOSSA. He was born XX-XX-XXXX. She married
      Tuomas UUSISALMI XX-XX-XXXX. He was born 11-07-1834 in Kittilä,
      and died 22-03-1926 in Kittilä.
      iii. Raakkeli Juhontytär KORTENIEMI was born 05-09-1850 in Kittilä, and died 03-05-1925
      in Kittilä. She married
      Unknown_288 UNKNOWN EI AVIOSSA.
      He was born XX-XX-XXXX,
      and died XX-XX-XXXX.
      iv. Riitta Maria Juhontytär KORTENIEMI was born XX-XX-1851 in Kittilä,
      and died XX-XX-XXXX.
      v. Maria Juhontytär KORTENIEMI was born 06-05-1854 in Kittilä, and died 19-10-1920
      in Kittilä. She married
      Unknown_290 UNKNOWN EI AVIOSSA. He was born XX-XX-XXXX,
      and died XX-XX-XXXX.
      vi. Eriika Juhontytär KORTENIEMI was born 07-04-1856 in Kittilä, and died 28-08-1939 in Kittilä.
      She married
      unknown_291 UNKNOWN EI AVIOSSA. He was born XX-XX-XXXX in ?,
      and died XX-XX-XXXX.
      vii. Juho Juhonpoika KORTENIEMI was born 21-04-1862 in Kittilä, and died 27-12-1895 in Kittilä.
      He married
      Maria Karuliina JERISJÄRVI 15-07-1891. She was born 07-10-1853 in Muonio,
      and died 12-04-1922 in Kittilä.


      Ahnentafel, Generation No. 5


      20. Mikko Juhonpoika KARINIEMI was born 04-04-1790 in Kittilä, and died 31-05-1828 in Kittilä.
      He was the son of
      40. Juho Juhonpoika KARINIEMI and 41. Riitta JUHONVAIMO.

      21. Helena MIKONVAIMO was born 23-01-1777 in Sodankylä, and died XX-XX-XXXX.
      Children of Helena MIKONVAIMO and Mikko Juhonpoika KARINIEMI are:
      10. i. Juho Mikonpoika KORTENIEMI was born 18-09-1809 in Kittilä, and died 05-06-1894 in Kittilä.
      He married
      Riitta Maria SUIKKI XX-XX-XXXX in Kittilä. She was born 06-07-1822 in Kittilä,
      and died 16-10-1881 in Kittilä.
      ii. Mikko Mikonpoika KARINIEMI was born 20-08-1811 in Kittilä.
      iii. Antti Mikonpoika KARINIEMI was born 08-04-1814 in Kittilä.
      iv. Riitta Mikontytär KARINIEMI was born 08-12-1816 in Kittilä.


      Ahnentafel, Generation No. 6


      40. Juho Juhonpoika KARINIEMI was born 17-09-1761 in Kittilä, and died XX-XX-XXXX.
      He was the son of
      80. Juho KARINIEMI and 81. Elsa KARINIEMI.

      41. Riitta JUHONVAIMO was born 17-12-1762 in Kittilä, and died XX-XX-XXXX.


      Children of Riitta JUHONVAIMO and Juho Juhonpoika KARINIEMI are:
      i. Juho Juhonpoika PUDAS was born 28-10-1787 in Kittilä, and died XX-XX-XXXX.
      He married
      Maria JUHONVAIMO XX-XX-XXXX in Kittilä. She was born 11-04-1789
      in Kittilä, and died 01-07-1857 in Kittilä.
      20. ii. Mikko Juhonpoika KARINIEMI was born 04-04-1790 in Kittilä, and died 31-05-1828 in Kittilä.
      He married
      Helena MIKONVAIMO XX-XX-XXXX. She was born 23-01-1777 in Sodankylä,
      and died XX-XX-XXXX.
      iii. Elin Juhontytär KARINIEMI was born 20-03-1792 in Kittilä.
      iv. Margeta Juhontytär KARINIEMI was born 06-12-1794 in Kittilä.
      v. Aaprami Juhopoika VUOMAJÄRVI was born 20-01-1798 in Kittilä, and died 13-03-1862 in Kittilä.
      He married
      Riitta Leena JUHONTYTÄR XX-XX-XXXX in Kittilä. She was born 16-11-1794
      in Kittilä, and died XX-XX-XXXX.
      vi. Niilo Juhonpoika KARINIEMI was born 20-09-1803 in Kittilä.


      aurinko

      arkku

      tyttö

      tytti

      Sisareni Tytti viimeisessä hänestä otetussa kuvassa 6.8.2013
      81- vuotiaana.
      ( 3.6.1932 - 4.10.2013 )

      kuolee

      miepää

      Vasemmalta edessä; Pekka ja Vesa Uusisalmi, Sisko Palovaara.
      Takana Vuokko, Sonia (Vuokon ja Petrin tytär),
      Petri Palovaara, Minna Henriksson, Jorma
      Palovaara.
      Kuva Tytin siunaustilaisuudesta Kittilän kappelissa 26.10.2013

      Tytin

      Hautakivi paikoilleen 17.7.13

      Akuusi
      Yksi tädeistäni istutti nämä 2 kuusta 1920- luvulla..toinen on kasvanut toisen edelle.
      Isotätini Kaisi, joka asui koko ikänsä
      veljensä Augustin talossa,
      kertoi äidilleni hänen ollessaan nuori miniä, että kuusten väliin olisi tosiaan
      haudattu jotakin (vastasyntynyt lapsi ??) Uskon häntä, sillä Kaisi- täti oli hyvin
      rehellinen ihminen, ja kyseisessä paikassa oli juuri Kaisin ryytimaa.




      Elämä on täältä lähtemistä ja uuden syntymistä;
      Suville ja Jormalle syntyi 18.12.13 klo 4:40 poika, yhdeksän
      pisteen tyyppi..

      jomppe

      Poika on nyt ristitty, kastettu ja 2:lle jalalle nostettu nimellä
      Toivo. Maaliskuu 2014..

      Topi

      Toivo syö ensimmäistä vesimeloniaan. 2 alahammasta on,
      ja ylhäältä on tulossa 2 lisää.


      melooni

      Serkukset Sonia 15 ja Toivo 1,5 31.5.2015

      Sonia

      Kuva vuodelta 1999...Voi kai sanoa, että ote (Vesan)
      vauvasta vaikuttaa hieman tottumattomalta,
      mutta neiti on kuitenkin nykyään jo 16- vuotias Sonia.

      sonia

      Hieman hämärä kuva Pekasta (veljeni poika) loka-
      kuussa 2015.

      pekkaaa



      ins

      Korutont on kerrontaa..



      27. marraskuuta 2012 21:24


      Lähteenä H J Hällströmin "Karta öfver ULEÅBORGS HÖFDINGEDÖME. Författad år 1833"

      kitiilaaakittilaaa

      Kittilän telel
      lä linjatöissä 1970- luvulla Risto Ojala ja mie. Kuvassa
      on taljat valmiina peräkärryssä; lankoja ollaan fiiraamassa ja
      haalaamassa ja sitomassa suurtaajuuslinjalle


      kitt.tele


      Tässäpä toisenmoinen kuva; Olen Kööpenhaminassa
      puutarhaharjoitteluaikoina Rödovre-Vanlösessa

      vapaa-aikaa viettämässä keskustassa v.1966.
      Sätkä näyttää olevan huulilla ja vieläpä täydessä "kostyymissa".
      Mainitussa kaupunginosassa sijaitsi Knudsenin lasinalainen puutarha.




      Kopis

      http://www.kuvakokoelmat.fi/


      Mejän kylällä asu joskus ennen Letiini.
      Tiijjä sitte miten se skriivathan oikhein, mutta ihmiset sanot sitä Letiiniksi.
      Venäläinen soli ollu alkuijhans, orttotoksi mikä lie.
      Mutta pirun hyvä seppä ja puuseppä soli ollu, oli teheny riihikonheita sun muita , venheitä
      rekijä , ja huonekalujaki.Siis pietty mies elläissäns, muttako kuoli siittä ei ennää pijettykhän.

      Seurakunta kieltäyty antamasta Lettiinille hautapaikkaa " uskovaisten hautuumaalta".
      No oli onneksi talvi, niin että Lettiini jääty ja tinkaa saatethin jatkaa, mutta kirkkoherran päätä ei käännetty :
      mejän hautuumaahan  ei orttotokseja kuopata ! Soli ehoton tottuus.

      No Lettiini jouvuthin hautaamhan 40 kilometrin päässä olevhan kirkosta eronheitten hautuumaahan,
      ja hautaaminen annethin urkolla.
       No Akselipa tietenki sai urakan ko teki halvimman tarjouksen.
      Akseli Friman oli kirvesmies ja tunnettu koiranleuka, mitäsitä hulluja että olis lähteny Lettiinijä viemhän 40 kilometrin päähän.
      Se tuli kevättalvinen tuiskuyö, se se Akseli haki kaverins , ja kahesthan vejethin Letiinin
      poronreellä tuiskussa kenenkhän näkemättä hautuumaalle.
      Ei kuitenkhan aijan sisäpuolelle , mutta heti siihen ulkopuolelle suuren kuusen alle kaivethin hauan.
      Sinne ne panit Letiinin  ja peitelthin kuopan , ja tasotethin lumen , ja yöllinen tuisku huolehti lopusta.

      Ko homma oli valmis vaati Akseli että : pittää se Letiinille sanova sana tai kaksiki.
      Niimpä otethin ihan karvareuhkakki päästä, ja Akseli muisteli mitä ne papit ruukaa
      tässä tilanthessa sanova.
      Vishin oli huono muisti vai mikä mutta soli sanonu:

      Kuule sie Letiini , en mie muuta ossaa sanoa ko , jos nuo tuosta aijantakkaa lähtevät liikhelle, niin paina perhän.

      Näin se Akselin kaveri on homman muistellu, ja tietenki täyven rahasumman saathin hautaamisesta, kirkosta eronheitten hautuumaahan.
      Nuo Akselin Lettiinille heittämät saatesanat , viittas tietenki siihen ylösnoushun.
      Jos mie ihan oikhein luulen niin soli Le´ten , mutta meillä siittä tuli Lettiini, Letiini.
      Tämäki tarina on ihan tositapahtuma, vaiika ei sitä helpolla uskoskhan.

      Helmeri oli tunnettu pontikan keittäjä, ja tekiki hyvvää pontikkaa, vaikka sillä oliki puhevika, se vähä piätteli puhuessa, mutta ei laulaessa.
      No Helmeri pukkas polkupyörää , ja oli maka menossa jonnekki, sillä oli sininen vanha Homelite takatelinhellä , ja pyörän molemmissa
      ohjaussarvissa roikku peltikanisteri.

      Toinen oli päältä jäteöljyn sotkema , eikäse toinenkhan ollu ihan puhthan näkönen.

      No tutut ne kyselit , että mihin se Helmeri on menossa puuntekhon.

      Hiff ,hiiiff nole ko ffisilmän lumetta , fnuo pöntöt, hiff fniissä onf fponttikkaa , ja hyvvää onki.
      Niin Helmeri myi markkinapaikalla pontikkaa , ainaki nuo pöntöt tyhjäksi, ja ihan poliisien silmien alla.

      No markkinaväellehän hyvä pontikka kelpas, niimpä sokea soittaja Nenonen runnoiliki laulushan Kittilän markkinoilta:

      Sattasempa teltassa illalla , on väkeä ku pitkällä sillalla.
      Sieltä sitä kuuluupi hulinaa, ja liikemies Rempsun pulinaa.
      Vimpa ryyppää pullosta sorretun voimaa, ruustiina papinmuori siittä häntä soimaa, hirliä harlia hurlia vaan,
      näin Nenonen se soittaa ja laulaa vaan.

      Silloin rakennethin tietä Pomokairan halki Petäjäselästä Peurasuvanthon.
      Ja me sahasimma sirkkelillä puutavaraa rakennustyömaalle, siltaparruja ja lumiaitalautaa aukeille vuomille. Nili oli sirkkelimiehenä, ja mie ja Pauli vuorotellen perämiehenä.
      Sitte kunta palkkas meille losojen polttajan Vimpan.
      Eikä mukavampaa miestä oliskhan voinu palkata, Vimpalla jutut piisas niin omista ko muittenki sattumuksista.
      Vimpa oli myöskin ilmiömäinen korttimies, ja hänellä oli korttipeleissä käsittämätön muisti.
      Soli taattu asija , että piittiä ko pelathin , niin viimiset kortit jokka minulla oli käessä Vimpa luetteli, ihan oikhein kertaakhan erehtymättä.

      Jaa sullon , patakasi ja ristiseiska, ruutu kurko ja hertta kuutonen käessä.
      Tiesi piru myös sököä ko pelathjin , jos kaverilla oli jotaki vai luhvasko.

      No sitte yhtenä iltana jätkät alko sökölle, ja Vimpa katto kaihoisasti vieressä, soli ihan rahaton.
      Minulta se tahto lainhan muutamaa kymppiä tai satasta, no lainasin Vimpalle kaksattaa markkaa.

      Ensimmäisen potin se häves, mutta sitte alko voittamhan , välillä pikkutappioita, mutta isot potit se vei kaikki. Ja makso minulle sen kaksattaa niinko oli luvannu.
      Peli jatku ja pöyvässä olit joskus isokki potit liikhellä, ja muutama kuorma-automieski liitty pelhin.
      Rahakasa Vimpan eessä kasus, siinä oli varmasti kohta satatuhatta markkaa, ja mie sanoinki sille , että heitä nyt pois. Eihän korttipöyvästä saa poistua voittojen kans, sehän oli vishin joku semmonenki kunniasääntö siinä pelissä.

      Mie näin että Vimpa aloko väsymhän , vanha mies ja sairas.
      Mutta väsymyksestä huolimatta pullahti ukko toisens jälkhin korttipöyvästä ja Vimpan nokan alla rahakasa se vain kasus.
      Mutta sitte tuli toisia automiehiä kämpälle, ja liitythin korttirinkhin, ja Vimpa alko pikkuhiljaa häveämhän. Ei se tuurista ollu kiinni äijjäriepu vain väsy, ja olikhan kello jotaki kolmen kiepheillä yöllä ko Vimpa oli kynitty putipuhthaksi.
      No helkatti olsit ny heittäny pois sillonko sinulla oli rahhaa, lähteny nukkumhan, ei ne olis mithän sulle voinhet.

      No miksi ?
      Mitä sitte , minun olis pitäny tilata takxi ja haalata ryyppyporukka kokhon , ja aijjaa taxilla niinkauvonko rahhaa piisas.
      Ny pääsi vähemmällä , ja sai taas kokea sen tunthen ko on voitolla ja "istuu pelin päällä".
      Mitä tarkotat istumisella pelin päällä ?
      No sitä tunnetta , että hallittee peliä ja pelikaveraita, se tullee semmonen tunne , että teki nämä
      mitä tahans , niin tietää mitä ne ajattellee. sitä melkein tietää onko kaverilla kasipari vai viitospari,
      kuningasparin tietää jo kaukaa , son ihan sama jos ne näyttäs korttins.
      Son vallan tunne , tunne että hallittee muita pelaajia , ja saapi nämä luulemhan mitä vain .
      Joskus mie voitin tänäki iltana potin ihan tyhjällä käellä kuningasparia vasthan, mulla oli vain värin senssi, mutta jo ensmäisestä kortista lähtien pittää kaverit saaha siihen uskhon että nyt tuolla on peli käessä. Tai jos jaossa tullee ässäpari, niin pittää saaha kaverit uskomhan, että sillä on ässä ja korkeinthan kolmonen käessä.
      Ja niinko näjit nuo hyppelit aikans, ihan minun pillin tahissa, mutta sitte mie väsähin.

      Mietin monesti nuita Vimpan viishaita sanoja , juopottelusta ja korttipelistä, jossa Vimpa oli mestari.
      Ja monessa suhtehessa Vimpa oli oikeassa, ihmisten hallitteminen henkisellä yliothella on tärkeä taito alallako alalla.

      Melkein heti tuon savotan jälkhin Vimpa joutu sairaalhan , sillä oli keuhkosyöpä.
      Niinko mie olen jo muistellu oli Vimpa kunnanlääkärin Peltosen Pekan kans hyvä tuttu, jo
      sota-ajalta siittä junaseikkailusta lähtien. Niimpä Peltonen sanoki Vimpalle, että lähtö on eessä, eikä se ole mitenkhän kaukana.
      Vimpa vain tuumas , että hällä haluttas vielä käyvvä juomassa muutama pullo jaloviinaa , ennen lähtöä.
      No Peltosen Pekka , arvostettu kunnanlääkäri anto Vimpalle muutaman satasen , tuossa
      tule sitte takasin ko nuo loppuvat.
      No Vimpahan osti pimeästä viinaa, ja ryyppäs nuo sataset jossaki ryyppyremmissä.
      Parin päivän päästä tuli takasin sairaalhan , ja tuumas Pekalle : no jäi sinne paljon minua pahempia, pahempia ko mie olen koskhan ees ollu.
      Sitte se Vimpa lähti sinne mistä runonlaulajakki sanoit ennenvanhan: Äin on sinne menijöitä, mut
      ei ole näkyny takasin tulijoita.

      Kaarle Vuomajärvi En tiijjä ihan tarkoin kuoliko Karinnokhan vai sairaalhan. Kerran yhtenä jouluna , soli kai joulunalusviikko, menin Tikkabaarhin.
      Siellä istu Vimpa kaljalasi nokan alla, vinkkas mulle , tuleppa tänne. Menin istumhan Vimpan vierhen,
      niin silloin Vimpa t
      yönsi mulle kourallisen ryttysiä rahoja, ota tuossa sulle joulurahhaa.Olin tuolloin pikkusen toisellakymmenellä.
      Sanoin Vimpalle , en mie mitenkhän voi nuita ottaa. Ota vain , eise sinunkhan kotiolot ole liian rahakhaita,
      köyhästä mökistä olet niinko mieki, ja mitä mie nuilla ? Juotua ne tullee kuitenki, tai sittekkö sammun niin käännethän.
      Osta nuilla joululahjoja ittelles ja Pertille. No vaivautunhena tottelin, ja ostin jonku kirjan ittelle, Pertille sukat ja ison sikarin.
      Hyvä muisto mulle on Vimpasta jääny, hauska mies selvinpäin ja pikkusievissäki

      Kaarle  Vuomajärvi;

      Rovasti Auno oli yleisesti kunnioitettu , ja tykätty pappi.
      Mutta niinse vain nykyaikaki kieto rovastin pauloihinsa, se piti ostaa auto.
      Ei mithän dollarihymyä , mutta ihan piikkinokka mosse , semmonen ,,,,no tiijättähän te 60 luvun alun mosset, joilla ajethin ennen skandinavia mossea ?
      Mutta se piti kans hommata ajokortti, se oliki visasempi homma se.
      Mutta suomalaisella sisulla rovasti Auno kävi autokoulun, kai vishin kahthenki kerthan.

      Mutta insinööri ajo oliki sitte kokonhan oma hommansa, ajokokhen insinöörinä sattu olemhan legantaarisen kuuluisa insinööri Kyykkä !
      Kyykkä oli kranttu mies , jos auto meni Kyykän käsistä katsastuksen läpi, sen täyty olla varmasti kunnossa. Ja usseimmat ajokokelhat pomppas Kyykän inssiajolla, siinä ei itku eikä parku auttanu, se yksinkertasesti piti osata liikennesäännöt ja hallita ajoneuvo tip top, mitään lievennyksiä ei Kyykkä sallinu.

      No rovasti Auno joutu Kyykän ohjauksessa suorittamhan insinööriajon. Se oliki sitte
      rovastille kova paikka. Ja insinööriajon päätyttyä Kyykkä sanoiki: ei se ny ihan menny, ethenpäinajo jotensaki, mutta perruutus ei onnistunu ollenkhan, niin että mitä tehhän ?
      Rovasti Auno tuumi hetkisen, Kuulkaahan herra Insinööri, kun kerran perruutus ei onnistunu
      niin voitaisiinko ajokorttiin merkitä , että tätä ei voi peruuttaa ?

      Kyykkähän ymmärsi jutun juonen , ja sano voin kirjoittaa ajokortin yhellä eholla. No mikä se
      ehto on ? Kysyi rovasti.
      Ehtoni on semmonen, että ette aja Kittilästä Rovaniemen suunthan metriäkhän, Sodankylän suunthan ja pohjoshen saatta ajjaa mielenne mukhan.

      Ja niin rovasti Auno saiki ku saiki ajokortin. Mutta ,,,niin mutta Aunon piti lähteä kinkerimatkalle
      Pokan kylhän, mutta siinähän käviki niin , että Hän ajoi välillä methän autolla yhessä jyrkässä kurvissa. Ja siihen loppu tuo kinkerimatka, ja ylhens Aunon autoilu, ei rovasti itteihän loukannu, mutta mosse meni senverran lythyn, että ei siittä ennää autoa tullu, eikä Auno ostanu uutta autoa.

      Ja siittä lähtien tuota jyrkkää kurvia joka on ennen Pokkaa on sanottu Papinkurviksi, ja se säilyttää nimens hamaan tulevaisuuteen saakka Papinkurvina, muistona rovasti Aunon autoilusta ja piikkinokkamossesta.








      Kittilän Salmen Sukuseurasalmi

      Tämän kuvan sain Lasse Pantilta sanoin; Salmen törmän tyttöjä v. 2004. On näköjään  Lassen äidin
      Sallin 80 -vuotis päivä. Salli ja Tytti.


      salli ja tytti


      Pöntsö  23.6.1935
      Tuo on kai Rikun talon paikkeilla


      Kuva 92.png



      Vanhoja valokuvia Kittilästä III - Google Docs


      Lappilaiset suvut


      Kittilä kotikuntamme



       
      Alkuun

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     



     


     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     

     




     





     









 


______________________________________________________________


  •