Olen eläkkeellä oleva äijä.( kuvassa ruskaretkellä Tiukujärvillä ).  Näitä äijiä on Uusisalmessa (=Salmessa) ollut aina. 
Olisinko siten vain geneettinen jatke sukupolvien kierrossa?   Pysyvänä maamerkkinä 
Salmen äijistä on jokirannassa oleva Äijänoja. Se on sinänsä merkittävä työsuoritus senaikaisin työkaluin ja menetelmin. Se on valtava oja, jota pitkin myös  kevättulvavedet ovat virranneet Ounasjokeen.

 Minun työhistoriani on sangen moninainen ; 

  Synnyin Ravun merkeissä joskus ennen talvisotaa samalla asuinpaikalla, missä asustelen nykyäänkin oravat, jänikset ja muut luonnonelävät pihapiirissä seuralaisinani . Samassa  pihassa asuu myös sisareni, eläkkeellä oleva suomenkielen ope omassa rakennuksessaan Tässä pihassa on asunut sama Salmen suku kai jo 1700-luvun alusta alkaen.
   
  
[ Jos tästä tarinasta tulee nyt vähän liikaa minäkeskeinen, niin se kai on tarkoituskin. Minäni ympärille olen kerännyt omaa elämänhistoriaa, sukua, vanhoja esineitä ja asioita, tarinoita ja muisteluksia kotiympäristöstä sekä yleensä asiaa elämäni varsiteiltä.
 Lisäilen monenlaista asiaa vähitellen, jos mieleen tulee jotain sen arvoista. Vielä kehottaisin etenemään sisältöä järjestyksessä ja kiirehtimättä vähän liiankin runsaan kuvamateriaalin aukeamiseksi kunnollisesti, silloin mitään ei jää näkemättä. Etukäteen KIITOS...]
       

    Saksalaiset polttivat vanhat rakennukset syksyllä 1944, ja äiti ja me  lapset jouduimme Ruotsiin evakkoon Avaträskiin sekä myöhemmin Dorodeaan, ja isä oli rintamalla. Olin silloin (9-10)-vuotias.
Kuvassa olemme Dorodean
parakkikylän kentällä. Taustalla näkyy Lääninsairaala, mutta parakkiasunnot ovat vasemmalla näkymättömissä.
Kuvassa keväällä 1945 vasemmalta; Vesa, Aino, Eila-serkku, Sisko, Tytti ja Unto.



  Tämä kuva on kai markkina-aikaan vuodelta 1947. Huomaa kyllä sodan jälkeisen ajan
leiman niin pukeutumisessa kuin veljesten ilmeestäkin. Ainon tekemät "golfarit" ja pusakka ovat kyllä samaa kaavaa, ja kenkiäpä ei tarvitakkaan kesäiseen aikaan 
(= "variksen saappaat").



Tässä on minun aivan ensimmäinen todistukseni. Olen päässyt kansakoulun 1.luokalta keväällä 1943. Laulusta näyttää olevan jo silloin välttävä 5.



Koulua tuli käytyä vuoteen 1955, jolloin pääsin Kittilän Yhteiskoulusta ylioppilaaksi.
Sitä ennen oli kaikenlaista työtä. Kotona piti osallistua mitä erilaisimpiin askareisiin äijin isännöimällä suurehkolla, lappilaisella maatilalla. Samassa talossa asui siihen aikaan vielä useita sukupolvia; isovanhemmat, tätejä ja setiä perheineen.



Kukkaa rintaani asettaa suomenkielen lehtori Aino Vainikainen, joka oli Kittilässä opettajana kymmeniä vuosia. Hän oli vilkas, karjalaissyntyinen ja aina hyväntuulinen ihminen,  joka oli elossa ainakin vielä pari vuotta sitten Naantalissa yli 90-vuotiaana. Hän ehdotti silloin aikoinaan, että nimekseni sopisi Vesan sijasta paremmin
Visa. Olin hyvä aineenkirjoittaja, ja olin kai siinä mielessä hänen mallioppilaansa. Toisaalta hän sanoi kerran, että hän unohtaa minun nimen kokonaan, koska istuskelin ikkunanpuoleisessa pulpettirivissä usein omissa mietteissäni katsellen ikkunasta metsään avautuvaa näköalaa. En tainnut olla kovin aktiivinen, ja havahduin usein vasta, kun opettaja mainitsi nimeni.
Tästä huolimatta selviydyin kyllä luokalta toiselle enkä tainnut saada juuri ehtojakaan, eli minussa oli kai jonkinlaista visamaista peräänantamattomuuttakin vielä siihen aikaan.

                                        Pihapiiriäni kesällä 2001.
       
 





31.8.2004.Marjareisu.( minun omalla murthella )

---”Lähimmäpä met siskoni kans mustikhan tänä aamuna tuonne Vuotsukkavaarhan, ja tietenki Mustin piti ottaa matkhan, että seki sais samalla vähän jalotella.
Ja kyllä se ihastuki, ko se näki, että mie ajoin Tytin pihhan, sillä johan se arvas, että nyt lähethän methän.
Tytti luuli, että eihän Musti ennää jaksa mihinkhän, ko se on jo muka vanha (11,5v)
Mutta mitä sitä hulluja...

Mielhen muistu Mustin nuoruuen reisut minun kans, ko met kahessa vaeltelimma mettien rauhassa, milloin Tiukupuljujen kuruissa tai korkeimpien puljujen harjantheilla, mistä näky kauas Tiukuvuomille keväisten muuttohanhien lepopaikoille.


Voi sitä elämisen riemua, ko maisemat muuttu hetkessä ystävän laukkoessa ja kurkistellessa aina minua, milloin jostaki ikihongan takkaa tai taas aivan toishalta Kirkaslammen vastakhaiselta rannalta.

Mustilta unohtu nykki koiravanhuus, ja se oli ko nuorena ja hyppi karhukoiran ketteryyellä Hangasojan poikki puolelta toiselle.
Mutta huomasin kyllä sittekki, että ei se aivan ollu ko nuorena.
Se tuli lähelle meitä meän kootessa puolikypsiä marjoja  ja makkoili vähän aikaa läähättäen ja kattoen surullisesti koiransilmilhän.
Vishin se arvasi, että nuoruus valu siltä vähitellen ja ihanimmat ajat kairoilla taisivat olla takanapäin.

Oli miten oli, mustikoita ei nyt löytyny, ja met kokosimma puolikypsiä puolukoita sosemarjoiksi jotaki sankollisen ja sitte kotia taas mettäautotietä alkavan syksyn ruskan keskellä.

Ja arvaappa väsyttikö Mustiaki, ko se ummisti silmät kopishan kaunhissa syysilmassa!
Ja se eli varmasti unessa ajassa, ko se nuorena vielä laukko kumman sarvipään perässä yli Sarvivuoman miljoonien sääskien inistessä rimmen hethen ympärillä.
Oli nekki kyllä ihania aikoja..”---

Tässä Musti miettii kai menneitä nuoruuden aikojaan tassut sievästi järjestyksessä oma koppi ja ikivanha Salmen riihi taustana, vai muisteleeko se enää niitä ?
On syyskesää 2004....






kesä (visa) 29.06.01 09:22

Näin jo keltaisen rentukan,
sinivuokkoja.
Juhannuskukka oli nupulla.

Se on tätä kesää.
Pysähdyin; et saa vielä mennä.
Kesäpolku rantaa myötäili
ja vei syvälle kesään.
Hengitin joentuoksua,
ja ajattelin vain
tätä hetkeä ja vain
tätä kesää, kesää.
 

 

 

 

 ________________________


Alla olevassa kuvassa ollaan mokuina Oulussa tykistön tiedustelupatteristossa 20.10.1955. Totinen on ilme, mutta kai olo jossakin määrin helpotti myöhemmin. Kuvan takapuolella on teksti; -" Totinen kuva ajalta, jolloin vielä muistaa eilisen päivän, vapauden ja siviilin. Huominen, mitä tuonetkin, olet kuitenkin ohi menevää.-"
  Niinhän se olikin, aliupseerikoulun joutui käymään Ylämyllyllä
Joensuun kaupungin liepeillä. Samalla peltoaukealla, jossa Väinön Linnan Tuntemattomassakin pidettiin sulkeisharjoituksia, meitäkin "äkseerattiin" päivittäin.
  Ja elokuvan Tuntematon sotilas ensi-iltanäytös oli Joensuussa, jonne meidätkin sitten kuskattiin. Olimme siis ensimmäisiä elokuvan nähneitä tuona vuonna 1956.
  Ja minustakin tuli koulun jälkeen ryhmänjohtaja Oulussa ja pääsin osaltani pitämään sulkeisharjoituksia seuraaville alokkaille. Se olikin sitten sotilasurani kohokohta.


  




Oulu nykyaikaan..(klikkaa nimeä!)





Tässäpä alempana on taas kaksi opiskeluaikani kohdetta vuoden 1957 jälkeen.



Seison elokuussa 2003
opiskelijaravintola Porthanian edessä. Silloin hamassa nuoruudessani kävin minäkin siinä usein ruokailemassa vähillä markoillani. Ravintola on yliopistoa miltei vastapäätä Fabianinkadulla, ja siinä olevissa pyörivissä ovissa oli maalaispojalla aluksi tekemistä selviytyäkseen sisään luontevasti, koska sellaista ihmettä ei ainakaan Kittilässä löytynyt.
 Mutta sekin taito opittiin myöhemmin pakon sanelemana.
Oi noitakin aikoja, siitä on jo 46 vuotta.




Tässä taas on  myös eräs opiskeluaikani käyntipaikka Manala.
Se on pohjois- pohjalaisen osakunnan ravintola Ostrobotnia, joka sijaitsee Museokadulla Eduskuntatalon lähellä.
Yläkerroksessa oli osakunnan kokoontumistilat, jossa tuli luettua päivän lehtiä silloin aikoinaan. Se on ollut jo vuosikymmeniä tällä paikalla.

Kuva on
90- luvulta, ja tuolla ulko- ovella oli jo 50- luvulla toisinaan pitkä jono sisäänpyrkijöitä viikonloppuisin ja jopa viikollakin.
Siellä sitä sitten opeteltiin juomaan olutta ja syötiinkin, etenkin Botnianpannua, joka oli opiskelijan kukkarolle suhteellisen huokea ja samalla runsaskin ateria.
Kun sitten oli saatu kylliksi rohkaisua, mentiin yläkerrokseen tanssimaan. Sehän jäi  kyllä aluksi kyttäilyksi seinän vierustoilla, kun ei sittenkään aina rohjettu oikein hakea tyttölapsia. Mutta kyllä siellä tanssittiinkin sen ajan tangot, valssit ja foksit sitten myöhemmin, kun jotenkin tutuiksi tultiin. Olihan siellä Kittilänkin tyttöjä usein.




      Nuoruuteni ajoilta on jäänyt mieleen myös niin heinänteot ulkoniityillä kuin kouluaikaiset kesätyöt jälleenrakennusaikana.
        Sotaväki oli 1955-56, ja opintoja maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa suoritin vuosina 1957-58 1960-62.

Agronomin tutkinto jäi minulta suorittamatta.
Tein vuosiharjoittelun sitä varten Erkylän Kartanoissa vuonna 1961 ( 7.1- 15.12 ).

Sitä seurasi puutarha- alan opintoja Lepaan ylioppilaspohjainen Puutarhaoppilaitos 1964- 65, harjoittelua ja työskentelyä alalla, kuten tässä vähän alempana olen kertonut.

 Löytyipä tuolta elämänkaareni hämystä todellakin tällainen paperi. Ja sodan jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittu Yliopiston rehtori Edwin Linkomies on paperin allekirjoittaja, ja hän myös kätteli jokaisen uuden tulokkaan henkilökohtaisesti tuolloin 25. p:nä syyskuuta armonvuonna 1957.

E.Linkomies
oli tuimanoloinen mies ja hänen ison kämmenensä puristus tuntui pitkään kädessäni. Hänhän oli ollut yksi sotasyyllisenä vankilassa istunut sodan jälkeen.







S
itten seurasi opettajan viransijaisuuksia , ylioppilaspohjainen puutarhurikoulu Lepaan puutarhaoppilaitoksessa (1964-65), harjoittelijavaihdon kautta Rödovre -Vanlösen kauppapuutarhalla   ( 1966 ) Tanskassa, sitten taas Suomessa Hankkijan puisto-osastolla Helsingissä ja Ahjon kauppapuutarhalla Hyvinkäällä (1967-68). Vuosi 1969 meni suurin piirtein  Malmössa, kauniissa Skånessa  Nårdanön lasinalaisella kukkaviljelmällä.
   Jo siihen aikaan täysautomatiikka hoiti kyllä kasvihuoneissa niin kastelun, ilmanvaihdon, lämpötilan, varjostuksen kuin muut tarvittavat kasvuolosuhteet, ja piti vain tarkkailla, että kaikki pelasi moitteettomasti. 

        Tällaista historiikkia on opiskelu- ja työntekoaikani maatalous- ja puutarha-alalla sekä tietysti myös open viransijaisuudet 3:na vuotena eripuolilla Suomea heti koulun jälkeen ja myöhemmin.


  
    




Mieluisina muistoina ovat jääneet erityisesti mieleeni senaikaiset kesäiset lautta- ja kantosiipialusmatkani yli Tanskan salmien sunnuntaiaikoina. Kööpenhaminassa ollessani matka oli Malmöön päin ja myöhemmin Malmön aikoina taas Kööpenhaminan suuntaan. 
 Olin nuori, aava meri oli ympärillä ja tanskalaiset Garlsberg ja -Tuborg-olut maistuivat siihen aikaan myöskin hyvin.






 Oikeassa hauiksessani olevalla tatuoinnilla on myös oma tarinansa.
Oli kesä 1966,
rakkauden- ja kukkaiskansan aikaa. Ei niin, että hippiaika olisi koskettanut minua sen kummemmin, vaan päivät maanantaista lauantaihin olivat
kiivastahtista työtä harjoittelupaikassani A. Knudsenin lasinalaisella kukkaisviljelmällä.
Mutta lauantai -iltaisin oli tapanani nousta kaupunginosassani Rödovre- Vanlösellä
senaikaiseen Kööpenhaminan metroon mennäkseni Centrumiin.
 Ja siellä tuli tietysti poikettua Nyhavnin katukapakoissa
esimerkiksi. Niitä oli vierivieressä, ja samassa tasossa oli myöskin tatuointiliikkeitä.
Muistan kun tulin tuiskeessa "kuopasta" maanpinnalle, oli vieressä liike tatuointia varten. No ei kun ovesta sisään, ja vastassa oli "taiteilija" esittelemässä mallikuvioita, ja nehän olivat enimmäkseen ajalle tyypillisiä kukkais- ja sydänkuvia. Mitään tekstiä ei onnekseni tullut mukaan, vaikka hän olisi halukkaasti kyllä semmoistakin laittanut.
 Tuloksena käsivarressani on kuitenkin ikuinen muisto hippiajaltani Köpiksessä. Se aika oli jokseenkin rankkaa aikaa myöskin fyysisesti, ja kuntoni oli niin hyvä sen 8 kk:n jälkeen, että siirtyessäni Tanskan salmien yli Malmöön Fårtuna Produkterin lasinalaiselle
viljelmälle, olisin halunnut nostella isoja pyöreitä kiviä niin kuin voimanmiehet konsanaan mutta alemmassa sarjassa.





 Yläpuolella on Kööpenhaminan tivolikolikko vuodelta 1966. Semmoinen on jäänyt muistoksi niistä monista kerroista, jolloin kävin siellä lauantaireissuillani. Se oli otettava huomioon, että kännissä ollessa sai varoa usein suomea puhuvia maanmiehiä. Kööpenhaminaan oli kerääntynyt suomalaisia pikkurikollisia, jotka kyttäsivät humalaisia rosvotakseen näiltä kaiken irtaimen. 
 Esimerkiksi eräs senaikainen ja myöhemmin kuuluisa suomalainen rosvo vaikutti juuri niihin aikoihin tivolin kulmilla, ja taisinpa nähdäkin hänet jonkun kerran juuri tivolissa.

 
 Alhaalla kuvassa olen kai Jugoslaviassa  Dubrovnikissa  turistimatkalla, ja se on luultavasti vuodelta 1987 ja siis myöhemmältä ajalta, mutta tulkoon nyt tässä esille, koska sopii mielestäni tähän alkoholipitoisten juomien jäädessä jokseenkin tämän jälkeen pois taivaltaessani eteenpäin elämäni varsiteillä." Voita näyttää olevan kahta puolta leipää ", ja elämä hymyilee osittain paikallisten virvokkeidenkin voimalla. Paikka on myöhemmin melkeinpä tuhottu sodassa 90-luvulla.





Samassa paikassa ja samalla reissulla, ehkäpä poislähdön aamuna...?









 Kulkuni jatkuu kaikesta huolimatta, ja sielunkaverini yksinäinen susi seurailee toisinaan yllättävän uteliaana vaihtelevaa menoani.>>>>>>>

 
                 
Kaupungin valot (klikkaa)


     
      
Vuoden 1969 loppupuolella tulin taas Suomen Helsinkiin,  ja menin sieltä vielä Tukholman liepeillä olevan Hässelbyn kaupunginosassa olevalle myös lasinalaiselle kukkaviljelmälle. Sieltä saavuin uudeksi vuodeksi melkein suoraan äitini kanssa Kittilään. 
      Äiti oli ollut lapsenhoitajana nuoremman sisareni luona Helsingissä heidän asuessaan Suomenlinnassa ja sitten myöhemmin itse kaupungissa. Sisko kävi töissä ja suoritti valtiotieteitten lopputenttejä. Äidillä oli myös kova halu kotiin.
       Kotipiha rakennuksineen oli autio ja tyhjä .Ajattelin, että palaan kyllä takaisin etelään. 
   Tuli kaunis kevät 1970
ja kesä ja mainio marjasato metsiin. Marjastelin ja myin marjat Holopaisen Timon kauppaan. Siihen aikaan pääsi vielä hommasta hyville tienesteille.
       Muistan erään puolukankeruureissun Tiukupuljuihin. Kannoin 3,5 km:n takaa yhdellä kerralla 7 sangollista 2:ssa eräpussissa toinen eräpussi satularepussa ja toinen repun  "katolla"
  Punnittuna marjoja oli 42 kg. Kunto oli silloin vielä todella niin sanoakseni rautaa.
       Syksy oli sitten taas edessä. Kotini lähistöllä alettiin pystyttää
lennätinmastoa. Puhelinmestari Kujala valvoi töitä, hän tunsi minut entuudestaan ja kysyi 
puoliksi leikinpäiten minua perustustöihin ennen lumen- ja talventuloa. Ja niin jäin Kittilän lennätinlaitokselle. Nimi muuttui  myöhemmin Teleksi ja nyt se on Sonera.
       Jäin eläkkeelle 1990 oltuani n.20 vuotta laitoksen palveluksessa. Olin alkuaikoina  enimmäkseen reippaissa ulkoilmahommissa ja pidin niistä. Kujalan Hannes ehdotti, että tarvittaisiin kielenkääntäjää. Otin sen vähän niin kuin leikinlaskuna ja sanoin, että eihän täällä mitään semmoista vakanssiakaan ole , vaikka senkinsortin taitajaa olisi varmasti monta kertaa tarvittu . Osasin kyllä silloin vielä esim. saksaa ja ruotsia jonkin verran ja englantia koulussa opitun määrän. Hannes entisen ylivääpelin itsevarmuudella sanoi naurussa suin, että tämmöinenkin virka voidaan kyllä helposti perustaa. Mene ja tiedä , mutta myöhemmin laitos kyllä sitten koulutti niin pitkälle, kuin oli intoa ja kykyä riitti.
       
Vuoden 1984 syksyllä ATK teki tuloaan myös Telelle linja- ja pylväsrekisterin 
muodossa. Vuodetkin alkoivat jo tuntua; oli rasitusvaivaa selkärangassa ja muutakin fyysisen puolen haittaa. Teknikko Jorma Pudas
kysyi silloin, olisinko halukas kyseiseen hommaan. Ensin pitäisi  käydä Pohtimolammella  (2-3):n päivän kurssi . No se käytiin ja oli myös hyödyllinen ja muutenkin muistelemisen" väärti" , kuten lennättimen kurssit ylipäätään tahtoivat olla. Ja näin aloin tämän jälkeen päivittää linja- ja pylväsrekisteriä ja koota tietoja  ympäri pitäjää. Sitä tein useana vuotena eläkkeellesiirtymiseen asti. Tein kyllä samalla välillä aina monenlaisia muitakin telealan töitä ammattitaidon lisäännyttyä. 
       On sanottava, että tietokonetyöskentely oli alkuaikoina vuoden 1985 jälkeen vielä lastenkengissä nykyiseen verrattuna.
Tässä alhaalla on Kittilälehdessä julkaistu kuvani siltä ajalta ja muutakin sen ajan alan "kehitysnäkymistä";

       ” Teletoimisto jo muuttotöissä.”
-Teletoimisto on muuttamassa uuteen taloonsa.
Teletalossa toimii jo puhelintoimen tekniikasta huolehtiva henkilökunta. Puhelinpalvelut hoidetaan vielä postitalon tiloissa helmikuun loppuun saakka.. Tilaaja- asioita ollaan valmiita jo hoitamaan uudessa toimistossakin.
Viralliset avajaiset pidetään runsaan kuukauden kuluttua eli 26.3.
Teletoimiston palveluksessa on 50 ihmistä. Monen työskentelyolosuhteet ovat olleet melko puutteelliset tähän saakka. Teknillinen puoli onkin viipymättä ryhtynyt muuttotöihin. Teletoimisto on siirtynyt samalla uuteen puhelinpylväsaikaan. Tuntuu yllättävältä, että puhelinlinjat tulevat jälleen pylväitten varaan. Linkeistä ollaan luopumassa, koska ne ovat vanhentuneita.-

Näin uumoiltiin vuonna 1985, mutta toisin on käynyt nopean kehityksen tiellä.


 
      Ei esim. ns. hiirtä käytetty , vaan näppäimillä hoidettiin tämä tehtävä. Olen käyttänyt nykyistä tietokonetta vasta runsaat 1/2 vuotta ja oli aloitettava alusta kaiken opettelu. Siinä  on ollut opettajana ja alkuunpanijana entinen työkaverini Reino Rieme , joka onkin sitten virtuoosi itseoppineena alantaitajana.  
        Äitini kuoli tammikuussa 1996 89:n vuoden  ikäisenä  Sisareni oli sitä ennen 1992 jäänyt eläkkeelle ja rakennuttanut oman talon pihapiiriini. Siinäpä tarinaani, johon mahtuu kyllä puoli vuosisataa.

    Jatkoa edellä kerrottuun: Teknikko Jorma Pudas työskentelee Soneran uudelleenjärjestelyjen johdosta nykyään Oulussa suunnittelutehtävissä. Hän oli nähnyt päätteellä paljon työskennellessään, että sivuni olivat Sonera Plazan Kuukauden kotisivuesittelyssä joulukuussa. Hän oli käymässä Levillä jossakin alan tilaisuudessa ja soitti minulle Kittilän kirkon vaiheilta kännykällä autosta ollessaan paluumatkalla; keitänkö kahvit, jos hän piipahtaa luonani?  Vastasin, että sehän on selvä varsinkin näin yli kymmenen vuoden jälkeen pylväsrekisterihommasta.
     Alla olevan kuvan hän otti minusta digi -kamerallaan ( 17.12.2000 ) säkkipimeässä seisomassa portaillani. Jouluna hän lähetti sen sähköpostina minulle. Jorma kertoi peräti kummia, kun hän sanoi, että Kittilän pylväsrekisteri oli Suomen parhaiten laadittuja, ja että hän on joutunut näiden rekisterien kanssa tekemisiin työtehtävässään. Oliko se sitten ylikehua, mutta olihan hän tietysti itse vastuussa siitä esimiehenä.
      Omastakin mielestä tein työni kyllä osaltani tunnollisesti. Ja aikahan on yleensä hyvä tuomaan asioista esiin ne parhaimmat puolet. Että kiitos vain kehuista Jormalle ja hyvää jatkoa työnsaralla, jota hänellä on kai " nuorena miehenä" vielä " muutamia vuosia.

          



Tässäpä on Telen väen kortti eläkkeelle päästessäni, ja alempana on luettelo silloisesta
talon työporukasta. Voihan sitä vuosien kuluttua silmäillä, että keitä on ollut työtovereinani, kun nimet tahtovat helpostikin unohtua vanhemmalla iällä. Nuoruuden aikaiset nimet ja tapahtumat kyllä säilyvät mielessä.
  Tämä joukko oli vain sattumanvaraisesti valikoitunut ryhmä erilaisia ihmiskohtaloita myöskin yhtä sattumanvaraisessa työpaikassani  Postitelellä eli myöhemmin Soneralla. Ylipäätään he olivat minua nuorempia "asentajia", joista useimpien koulutus käsitti pakollisen peruskoulun Kittilässä jos aina sitäkään, ja sitten oli kyllä myöskin puhelinalan ammatillisen koulutuksen saaneita. Näin ollen oli ehkä puolin ja toisin joskus "kestämistä" ottaen nyt vaikkapa huomioon meikäläisen siihenastisen elämänkokemuksen ja koulutuksenkin.
  Hauskojakin hetkiä on kyllä ollut, mutta jo tuolloin alkoi firmassa saneeraaminen, ja väkeä yritettiin saada lähtemään ja onnistuttiinkin.
Nykyään Sonera ( 2000- luku ), tai mikä se nimeltään nyt lieneekään, on epävarma työpaikka, ja harventuneet työntekijät etsivät kuumeisesti kuulemma uutta työtä, kun ei olla ollenkaan varmoja työnjatkuvuudesta.






Rantakokko Olli, Sirkka Aarre, Rieme Reino, Ylipalo Mikko, Mällinen Markku, Kujala Matti, Pudas Jorma, Korpela Seppo, Koivisto Sinikka, Hettula Eero, Pekkala Juha, Paksuniemi Pekka, Pudas Helli, Moilanen tarmo, Mäkinen Riitta, Kenttälä Teuvo, Vaara Yrjö, Hyötylä Henry, Ylipalo Jaakko, Moilanen Terttu, Kähärä Lauri, Ylitörmänen Marjatta, Hyötylä Milja, Niemelä Pentti, Satokangas Jouko, Salmi Rauha, Paaso Jukka, Laurila Erkki, Paloranta Veli, Rantakokko Sakari, Rantatalo Tauno, Sirkka Jussi, Takalo Ulla, Luoma- Kyyny Mauri, Mäntykangas Hely, Trast Maila ja Samuli, Ylipalo Elsa, Uusimäki Aura ja Lauri, Puranen Veli ja Kinnunen Helvi.

Tässä erään lehden kommentti 26.02.2006..

Teleyhtiöt vievät uskon työntekijöiltä..

Kansalaiset ovat jo aikoja sitten tipahtaneet teleyhtiöiden kyydistä. Kova kilpailu ja markkinatalouden vaatimukset ovat johtaneet siihen, että alan työntekijät joutuvat työskentelemään lähes jatkuvassa epävarmuudessa.

Totuttua kaavaa seuraava tulokas on Teleyhtiö Elisa, joka aloittaa ensi maanantaina noin tuhatta henkilöä koskevat y -neuvottelut yritysasiakasyksikössään. Yhtiö arvioi henkilöstön vähennystarpeeksi jopa 210 työntekijää.

Elisan henkilöstöjohtajan mukaan neuvottelut ovat osa yhtiön vuosi sitten julkistamaa tehostamisohjelmaa. Teleyhtiön organisaatiota on tehostettu ja viilattu vuosien varrella moneen kertaan ja aina nämä tehostukset ovat tienneet potkuja sadoille ja taas sadoille.

Samaa kaavaa ovat noudattaneet myös teleyhtiöiden pörssikurssit, tosin toiseen suuntaan. Vähennystarpeesta kertonut Elisa oli heti samana päivänä keskimääräistä selkeämmässä pörssinousussa. Yhtiön osake vahvistui 1,5 prosenttia. Yhtiön mukaan tehostustoimet ovat osa aiemmin ilmoitettua ohjelmaa.

Viikko sitten tuli tietoja siitä, että Telia -Soneran henkilöstön keskuudessa on meneillään kriisi ja suuri osa yhtiön henkilökunnasta on hakeutumassa pois yrityksen palveluksesta.

Kansalaisille teleyhtiöt ovat tulleet tunnetuiksi päällekäyvästä markkinoinnista, jossa asiakkaille tarjotaan paljon ilmaista puheaikaa, edullisia taksoja ja joustavaa palvelua. Tarjousten ryöppy on jo aiheuttanut monille lähes täydellisen sekavuuden ja samalla ähkyn, jossa kukaan ei enää jaksa laskea, mikä liittymä on loppujen lopuksi edullisin.

Aggressiivinen markkinointi ja työntekijöiden huono kohtelu sekä yhtiöiden jatkuva pörssivoittojen tavoittelu on ollut suomalaisen yhteiskunnan kannalta loppujen lopuksi masentavaa. Työntekijäkin tarvitsee hyviä tuloksia saavuttaakseen edes jonkinlaista turvaa siitä, että hän saa pitää työpaikkansa ainakin enemmän kuin seuraavan päivän. Jos työpaikasta tulee vain kilometritehtaan odotushalli, yhtiöiden on turha odottaa enää lojaalisuutta ja motivaatiota työntekijöiltäkään.

Teleyhtiöiden käytös on vienyt suomalaista yhteiskuntaa monta piirua ryöstökapitalismin suuntaan. Toivottavasti tämä on vain välivaihe ja pääsemme rakentamaan vielä yhdessä yhteistä menestystämme sillä tavoin, että osa kansasta ei ole jo lähtökohtaisesti siirretty vain työmarkkinoiden pelinappuloiksi ja voittoja takovien yhtiöiden riiston kohteeksi.

Työmarkkinoiden kovat otteet heijastuvat koko yhteiskunnan vakauteen. Kaikkien sodassa kaikkia vastaan on vain näennäisiä voittajia. Loppujen lopuksi tappion kokevat kaikki kansalaiset samalla kun alan yhtiöt menettävät maineensa luotettavina työnantajina.

Eikö asiaa todella voida hoitaa yhtään vähemmillä poukkoiluilla, pitkäjänteisesti ja
 sivistyneemmin?

 Mutta suomalaisen Soneran kannalta voi sanoa, että yhtiön taru on lopussa. Soneran liiketoimintojen johdossa ovat nyt ruotsalaiset, jotka istuvat Tukholmassa. Kun suomalaiset Telia- Soneran työntekijät tarvitsevat pomonsa apua, heidän on soitettava tai meilattava pääkonttoriin. Sonera-identiteetti on tuhoon tuomittu, jos siitä jotain on ollut jäljellä.

 Telia- Sonera sanoi, että uudelleenjärjestely ei johda "välittömästi" uusiin henkilöstöjärjestelyihin. Ihme kuitenkin olisi, jos Ruotsin konsernijohto ei näkisi uusia säästömahdollisuuksia Suomen Soneran organisaatiossa.

 Asiaa on omiaan kuvaamaan, että esim. viimeisellä Kittilän teletoimiston esimiehellä Ollellakin on työt lopussa ennen lakimääräistä eläkeikää oltuaan sitä ennen jo komennettuna Ouluun joksikin vuodeksi töiden vähyyden vuoksi täällä.
 Eipä olisi hänkään arvannut 90- luvulla, jolloin oli toitottamassa toisten samanhenkisten markkinamiesten mukana hokemaa "tulos tai ulos", että se saavutettu tulos voisi  mennä suorastaan "konnain kukkaroon", kuten tässä alempana ilmenee.

 Nyt Kittilässä on kai firma YIT Primatel, jossa muutama 50- luvulla syntynyt entinen teleläinen tekee hommiaan myös Soneralle.
 Pojat Kittilässä ovat lähdössä eläkkeelle, mutta miten 50- luvulla syntyneillä se onnistuu.

Verkot ja tietotekniikka 

 Käänny puoleemme, kun tarvitset luotettavaa kumppania verkkojen tai tietoliikenneyhteyksien suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon! Teknisiä lähitukitapalveluita tarjoamme kaikkialla Suomessa.  

Suomen johtavana verkkopalveluiden tarjoajana osaamisemme kattaa tietoliikenneverkot, sähköverkot, laitetilat, voimalaitteet, ATK-sisäverkot, turvaverkot ja kulunvalvontajärjestelmät. Tarjoamme myös kattavat palvelut näytteilleasettajille ja tapahtumanjärjestäjille.



Päivän uutiskommentti
http://images.talentum.com/x.gif

Vielä kerran Sonerasta, tunteella
[Sami Rainisto 16.11.2006]


Ei siitä ole kovin monta vuotta, kun koko maailma oli avoinna Suomen teleihmeelle ja valtioyhtiöiden kruununjalokivi Soneralle.

Eilen keskiviikkona yksi luku päättyi Soneran värikkäässä historiassa.

Soneran tie itsenäisenä yhtiönä päättyi jo vuonna 2002, kun ruotsalainen Telia otti vaikeuksissa olleen Soneran haltuunsa ja syntyi Telia-Sonera.

Silloin vielä Suomi säilyi yhtiön organisaatiokaaviossa omana maayhtiönään. Eilen Telia- Sonera mylläsi organisaatiokaavionsa uuteen uskoon. Vanhat maaorganisaatiot ruksittiin yli - jäljelle jäivät rajat ylittävät liiketoiminta-alueiden mukaiset organisaatiot.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Ei nyt ihan Nokia

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

"Nyt tämä on samalla tavalla organisoitu kuin Nokia tai ABB", Suomen Telia-Soneraa johtava Juho Lipsanen kommentoi eilen Telia-Soneran uutta organisaatiomallia.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Totta se on sikäli, että Nokia ja ABB:kin on organisoitu liiketoimintojen mukaan kansalliset rajat ylittäen.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Mutta ihan yksi yhteen organisaatiomallit eivät mene. Telia-Soneran organisaatiossa on kummajainen: Euraasia-liiketoimintayksikkö.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Se on vähän kuin jos Nokiakin olisi organisoitu neljään osaan: peruskännykät, multimediapuhelimet, verkot ja Turkki.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Telia-Soneran perustelee jakoa niin, että toiminta Euraasiassa on luonteeltaan niin erilaista, että se kannattaa pitää omana yksikkönään.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Asian voi nähdä myös niin, että kun se on erotettu omaksi yksikökseen, siitä on helpompi tarpeen tullen luopua - etenkin jos Telia-Sonera ei pääse enemmistöasemaan Turkin ja Venäjän osakkuusyhtiöissään.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Sitähän tämä ei tarkoita, etteikö Suomessa olisi yhtiössä jatkossakin toimintaa.

Nyt voi olla kuitenkin hyvä hetki muistella niitä aikoja, jolloin Sonera oli vielä kunniansa huipulla.

Unelmia maailmanvalloituksesta

1990-luvun lopulla syrjäisessä Suomessa kupli pieni teleihme - muukin kuin Nokia, joka oikeasti oli tehnyt kansainvälisen läpimurron.

Posti- ja Telelaitoksesta irronnut Telecom Finland (myöhemmin nimi muuttui Soneraksi) oli yhtiö, josta monet toivoivat jatko-osaa Nokialle. Yhtiöllä oli edelläkävijän maine uusien kännykkäpalveluiden kehittäjänä, ja se sijaitsi sopivasti Nokia-maassa.

Sonera oli tehnyt hyviä investointeja ulkomaisiin operaattoreihin, etenkin Turkkiin. Yhtiön johtoon nousi Kaj-Erik Relander, joka teki päätöksiä vauhdilla.

Talouselämän laaja reportaasi Kaj-Erik Relanderista syksyllä 1998 kirjoitti seuraavasti:

"Soneran maailmanvalloitus on Kaj-Erik Relanderin käsissä. Relander vastaa johtoryhmässä kansainvälisistä toiminnoista sekä media- ja sisältöviestinnästä. Lyhyesti sanottuna kasvualoista. Jo nyt Relander on liittynyt suomalaisten teollisuusjohtajien raskaaseen sarjaan. 2000-luku näyttää, mikä leima häneen lopulta lyödään: onko hän varomaton tuhlari vai kaukonäköinen visionääri. Älyä hänellä on, mutta onko malttia?"

Sen jälkeen Soneran nousukiito jatkui. Pörssilistautuminen vuonna 1998 oli jättimenestys - pörssikurssi pomppasi taivaisiin. Soneran tarinaa tukivat tulevaisuudenlupaukset Zed ja SmartTrust.

Esimerkiksi Merrill Lynchin analyytikko arvioi vuosituhannen vaihteessa Zedin arvoksi yli 100 miljardia markkaa eli 16 miljardia euroa.

Niistä ei tullut toivottuja jättimenestyksiä. Mutta Soneran alamäki ei johtunut Zedin ja SmartTrustin lässähtämisestä.

Tarvittiin yksi katastrofaalisen huono päätös tuhoamaan kaikki muu hyvä, mitä yhtiössä oli saavutettu. Sonera sijoitti yli 4 miljardia euroa kolmannen sukupolven matkapuhelinlupiin Euroopassa. Etenkin Saksan lupahuutokaupassa 
mopo karkasi käsistä.

Summa on edelleen historiallinen: edes viime viikolla Tanskaan myyty Sampo Pankki ei maksanut niin paljon kuin Soneran umts-lupa.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Tämä on Requiem (=sielunmessu) Soneralle.

http://images.talentum.com/x.gif

http://images.talentum.com/x.gif

Huuman haihduttua ilmeni, että huutokaupan voittaminen ei ollutkaan lupa painaa rahaa. Sonera joutui raskaaseen velkalastiin. Johto ja hallitus riitautuivat. Kaj-Erik Relander sai lähteä, Harri Koponen tuli johtoon. Syksyllä 2002 Sonera ja Telia menivät yhteen, Soneran kannalta pakon edessä.

Suomella olisi ollut ehkä aiemmin mahdollisuus myydä Sonera mehukkaampaan hintaan. Myyjät kuitenkin ahnehtivat liikaa, eikä kauppoja tullut. (Lue Talouselämän reportaasi keväältä 2001: Myyjien ahneus kaatoi kaupat Sonerasta.)

Hyvin voi kysyä, olisiko Soneran kohtalo ollut erilainen, jos kaikki muu olisi tehty samalla tavalla mutta umts-huutokaupasta maltettu pysyä poissa.

Mitä jos...?

Ehkä Telia ja Sonera olisivat silti päätyneet yhteen: yksi iso operaattori Euroopan pohjoislaidalla voi pärjätä paremmin kuin kaksi keskisuurta. Ilman umts- seikkailua Suomi ei olisi välttämättä jäänyt soittelemaan fuusiossa toista viulua.

Neljä viime vuotta Suomen Sonera on urheasti sinnitellyt Telia- Soneran osana. Maayhtiöllä on ehkä jonkin verran ollut valtaa määrätä asioistaan; nähtäväksi jää, miten uusin organisaatiomuutos vaikuttaa Soneran toimintaan Suomessa.

Suomen toimintoja johtanut Juho Lipsanen siirtyy johtamaan uuden Telia-Soneran yrityspalvelutoimialaa. Suomessa on Lipsasen mukaan yrityspalveluista erityisosaamista , jota nyt voi entistä paremmin myydä koko Telia- Sonerassa.

Lipsanen sanoi myös, että tapahtunut ei merkitse Soneran hautajaisia vaan pikemmin uutta alkua. Mutta eikö hautajaisissa pappi sano arkun äärellä aivan samaa?

http://images.talentum.com/x.gif

 

  Lisää aiheesta
  » Soneran taru päättyi [15.11.2006]
  » Telia-Sonera voitelee omistajia [31.10.2006]
  » Telia-Sonera repeää [27.10.2006]
  » Pelko palasi Soneraan [16.4.2004]






"
Babyface" Olli-Pekka.

 

 

 

Olli-Pekka Heinonen vetämään viisuprojektia???!!!

Toukokuu 24th, 2006 by Mulvaman

Yleisradio on jo aloittanut ensi vuoden Euroviisujen suunnittelemisen, sillä aikaa ei ole tuhlattavaksi. Ensi alkuun Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner nimitti Eurovision laulukilpailu 2007 -projektin vetäjiksi TV-toimialan johtajan Olli-Pekka Heinosen ja Radio Suomen ohjelmajohtajan Ville Vilénin.

uutislinkki

Soneratunari” Heinonen vetämään viisuprojektia… näin voi tapahtua vain Suomessa. Uskomatonta vaiko normaalia toimintaa maassa, jossa töppäyksen tehnyt poliitikko palkitaan ’pakasteviralla’ tms. sen sijaan että saisi ikuisen porttikiellon johtaviin asemiin politiikassa, yhteiskunnassa, talouselämässä jne. Toivottavasti viisut eivät tule maksamaan valtiolle yhtä paljon kuin Soneran Umts- kaupat (4 miljardia euroa ???!!! eli 4000 miljoonaa euroa).

Olli-Pekka Heinosen valinta Euroviisut 2007-projektin johtoon on sikäli outoa, että vain päivää aiemmin pääministeri Matti Vanhanen mainosti viisujen järjestämistä ’kansallisena haasteena’. Miten kyseessä voi olla koko kansan hanke, jos johtamaan valitaan henkilö joka on aikoinaan toiminnallaan menettänyt kansan syvien rivien (lue veronmaksajat) luottamuksen? Onko neljä vuotta tarpeeksi pitkä aika Soneran UMTS-kauppa munauksien (Heinonen toimi kauppojen aikana hallituksen liikenne- ja viestintäministerinä) unohtamiseen? Miljardi euroa per vuosi?

Suomessa näköjään jatkuu päättäjien ylimielisyys kansalaisia kohtaan. Turha itkeä maksamattomien lupamaksujen perään, jos kerran toiminta on tällaista luokatonta kabinettitason vehkeilyä. Suomessa on 5 miljoonaa asukasta, olisi luullut että näiden 5 miljoonan ihmisen joukosta olisi löytynyt joku ’nuhteettomampi’ ja vähintään yhtä pätevä (ellei pätevämpikin) henkilö vetämään euroviisuhanketta Ville Itälän aisaparina, henkilö jolla on aidosti koko kansan tuki takanaan.


Sonera- kirjakin löytyi aikoinaan netistä
(ja myös useimpien kuntien kirjastoista pokkariversiona), Olli-Pekka Heinosta koskevat maininnat kirjassa eivät ole järin mairittelevia.. lainaus kirjasta: Valtio omisti kesällä 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %. Näin ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli käytännössä Soneran ylin vallankäyttäjä. Relander tiesi tämän ja halusi sitoa Lipposen hallituksen ydinministerit omien päätöstensä takuumieheksi.

Relander suhtautui äärimmäisen ylimielisesti liikenneministeriöön ja koko valtio-omistajaan. Olli-Pekka Heinonen oli Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera-keskusteluun mukaan. Olivathan ne isoja ”business-asioita”. Heinonen ei Relanderin näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä juuri mitään. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli höynäyttää, oli sitten kyse optioista tai umts- luvan hankkimisesta. Hyvä asia Relanderille, katastrofaalinen asia veronmaksajille ja osakkeenomistajille.”

Sonera kirja ei välttämättä ole 100% totta, mutta ei myöskään täyttä puppua, koska muutoin kirjan oletettu kirjoittaja (Herra Pelle Peloton) istuisi lukuisien oikeusjuttujen seurauksen aika pitkän tovin telkien takana. Lukekaa kirja ja pohtikaa, miten voi olla mahdollista että kirjassa lukuisaan otteeseen mainittu, silloin hallitusvastuussa ollut liikenne- ja viestintäministeri Heinonen, voidaan (automaattisesti?) valita vuoden 2007 vaativimman kansallisen kulttuurihankkeen johtopaikalle. Toivottavasti viisujen järjestelyissä Herra Heinosella ole käytössään valtion kassan suhteen avointa piikkiä, muutoin kisat voivat tulla aika kalliiksi veronmaksajille.

Kuvatekstisuorakulmio: Ei se siitä muutu..

 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kyllä se on nyt hilkulla, että meikä pääsee
 
huh huh, mitä touhua.

"Ja tulosta taikka ulos", sanoi pomokin aikoinaan innoissaan kuin pikkupoika.. 
Eiköhän mies itsekin ole nykyään jokseenkin ulkona?

Sananmukaisesti hän olikin tullessaan tuolla hiihtoladulla vastaani.
Reippaalla mielellä hän kylläkin jutteli kaikenlaista sanoen olevansa
”hilkulla” eläkkeelle "pääsemisessä" oltuaan sitä ennen
eläkeputkessa jo jonkin aikaa.

Pomoaikoinaan hän oli niin kysytty mies ettei juuri joutanut juttelemaan, ettäpä sitä rataa..

Mutta nyt hän ei voinut kätkeä suorastaan onnellista ilmettä, kun oli päässyt siitäkin "tuloksen tuputtamisesta"..

Hiihtomies on hän...jess..





Nyt se on hilkulla, tuumasi hihtomies..


Jotain tehostamistoimia piti muka silloin aikoinaan tehdä, mutta ei osattu sanoa, mitä ne nyt sitten olivatkin.




 ####

 Tämä uutinen oli tämän päivän Lapinkansa- lehdessä ( 17. 3. 2007 ) oikein K - E. Relanderin kuvan kera. Puolen vuoden vankeustuomio on ehdollisena, joten ei hän sitä tule "lusimaan", ja siitä vedotaan varmaan Korkeimpaan oikeuteen asti.

Kaj-Erik lusimaan

Helsingin hovioikeus päätti pitää Soneran entisen toimitusjohtajan Kaj-Erik Relanderin vankeustuomion ennallaan.

Kaj-Erik lusii puoli vuotta törkeästä viestintäsalaisuuden rikkomisesta. Hän teki rikoksen selvittäessään Soneran tietovuotoepäilyjä teletunnistetietojen avulla.

Sitä ennen hän ehti hassata yhtiön rahat johonkin, myi 3G-puhelimien lisenssit Saksaan ja tulehdutti firman työilmapiirin.
Ihan hyvin yhdeltä mieheltä.



Sonera kirja ei välttämättä ole 100% totta, mutta ei myöskään täyttä puppua, koska muutoin kirjan oletettu kirjoittaja (Herra Pelle Peloton) istuisi lukuisien oikeusjuttujen seurauksen aika pitkän tovin telkien takana. Lukekaa kirja ja pohtikaa, miten voi olla mahdollista että kirjassa lukuisaan otteeseen mainittu, silloin hallitusvastuussa ollut liikenne- ja viestintäministeri Heinonen, voidaan (automaattisesti?) valita vuoden 2007 vaativimman kansallisen kulttuurihankkeen johtopaikalle. Toivottavasti viisujen järjestelyissä Herra Heinosella ole käytössään valtion kassan suhteen avointa piikkiä, muutoin kisat voivat tulla aika kalliiksi veronmaksajille.

 

 

Sonera- kirjan syyttäjä lyö hanskat naulaan, jospa Sonera- kirja on sittenkin täyttä totta!!!!!!

 

19.11.2009 Lapin Kansa.

STT, MIA PELTOLA

Helsinki

Kohutun Sonera-kirjan tekijäksi epäillyn Timo-Pekka Silénin vapauttava tuomio kunnianloukkauksesta näyttää jäävän pysyväksi.

Jutun syyttäjä Heikki Poukka on päättänyt lopettaa syytteen ajamisen. Päätöksen taustalla on korkeimman oikeuden ratkaisu, jonka mukaan hän ei saa käyttää todisteena kahta kirjettä. Syyttäjä katsoo, että ilman kirjeitä ei ole riittäviä todisteita Siléniä vastaan.

Myös jutun asianomistaja, Soneran entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander on valmis lopettamaan jutun käsittelyn. Asiasta kertoi ensimmäisenä Nelosen uutiset.

Korkein oikeus kielsi keskiviikkona kahden kirjeen käytön Sonera-kirjan kirjoittajan selvittämisessä. Syyttäjä on halunnut hyödyntää kirjeitä tekijän paljastamisessa, kun taas kustantajan mielestä niitä ei voi käyttää todisteena.

KKO:n ratkaisussa on kyse kohua herättäneestä teoksesta Minne hävisivät Soneran rahat, joka ilmestyi internetissä vuonna 2002.

Soneran ex-toimitusjohtaja Relander koki nimettömänä julkaistun kirjan loukkaavaksi ja pyysi keskusrikospoliisia tutkimaan, kuka tai ketkä ovat laatineet sen ja onko joku syyllistynyt rikokseen.

Kunnianloukkausepäilyjä tutkinut KRP yritti saada lähdesuojaan vetoavan kustantajan paljastamaan kirjoittajan. Kun kustantaja kieltäytyi vastaamasta tältä osin kysymyksiin, poliisi lähestyi oikeutta. Oikeus katsoi, että kustantaja Art Housen toimitusjohtaja Heikki Haavikko on velvollinen kertomaan internetkirjoituksen laatijan. Haavikkoa kuultiin esitutkinnassa todistajana.

Haavikko kääntyi korkeimman oikeuden puoleen ja toimitti sinne kaksi vuodelle 2003 päivättyä kirjettä osoittaakseen, että hänellä on vaitiolo-oikeus asiassa. KKO päätti, ettei kirjoittajaa tarvitse kertoa.

Kirjeillä iso merkitys

Rikosepäily eteni käräjäoikeuteen, jossa kirjan kirjoittajaksi epäiltyä Siléniä syytettiin törkeästä kunnianloukkauksesta. Syyttäjä vetosi avaintodisteinaan kirjeisiin, joilla kustantaja oli perustellut vaitioloaan. Kirjeet olivat päätyneet poliisille samalla, kun KKO oli pyytänyt siltä vastausta Haavikon valituksesta lähdesuoja-asiassa.

Käräjäoikeus kuitenkin kielsi kirjeiden käytön. Syyte Siléniä vastaan hylättiin, koska häntä ei voitu varmasti todistaa kirjoittajaksi.

Hovioikeus puolestaan katsoi, että kirjoittajaa voidaan selvittää uudestaan käräjillä ja tällä kertaa syyttäjä saisi käyttää kirjeitä todisteina.

KKO otti toisenlaisen kannan. Se katsoi, että todisteeksi nimetyillä kirjeillä on ollut tarkoitus todistella seikkoja, jotka kuuluvat Haavikolle lähdesuojan perusteella vahvistetun vaitiolo-oikeuden piiriin. Haavikko on esittänyt kirjeet osoittaakseen niillä vaitiolo-oikeutensa todistajana. KKO:n mukaan kirjeet eivät ole osoitus, että Haavikko olisi tarkoittanut luopua vaitiolo-oikeudestaan missään suhteessa.

Korkein oikeus palautti jutun hovioikeuteen. Tuoreimman käänteen vuoksi oikeusprosessi kuitenkin päättyy.




 



  Lapin Kansa 26.4.07.

TeliaSoneran potku-uhkista hämmennystä

STT

Helsinki

kaavailemat uudet tehostamistoimet hämmentävät yhtiön henkilöstöä. TeliaSoneran tiistaisen tulosjulkistuksen yhteydessä yhtiön toimitusjohtaja Anders Igel varoitti uusista tehostamistoimenpiteistä jo meneillään olevien jatkoksi.

Suomen TeliaSoneran pääluottamusmiehen Taru Maria Solakiven mukaan varoitus on aiheuttanut hämmennystä, ihmetystä ja masennusta henkilöstön keskuudessa.

- Firmalla menee hyvin ja kriisihoitoa tulee. Tämä tuntuu toisaalta kauhean ristiriitaiselta. Luvut kertoo omaa kieltään, mutta kun esimerkiksi tarkastellaan Suomen tilannetta, niin porukka on tehnyt hyvää työtä viime vuonna ja alkuvuoden. Ja sitten tulee, että kiitos vaan, mutta mikään ei riitä, Solakivi sanoi keskiviikkona.

Yhtiön toimitusjohtaja Igel oli keskiviikkona käymässä Suomessa yhtiön osakkaille järjestetyn tiedotustilaisuuden tiimoilta. Hän oli paikalla myös tilaisuudessa, jossa yhtiön henkilöstölle tiedotettiin osavuosituloksesta ja muista ajankohtaisista asioista.

- Kun Igeliltä kysyttiin, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, niin hän ei osannut sanoa. Tässä lähetetään viesti organisaatiolle, että tehostamistoimia pitää tehdä, mutta ei osata sanoa, mitä ne ovat, Solakivi ihmettelee

Solakiven mielestä asiaan pitää saada selvyys mahdollisimman pikaisesti.

TeliaSonerassa on jo parhaillaan menossa mittava kulukuuri. Viime viikolla yhtiö ilmoitti aloittavansa Suomessa yt-neuvottelut Broadband Services -yksikössään. Neuvottelujen kohteena on 160-180 työtehtävää, mutta ketään ei yhtiön mukaan irtisanota.


  Lapin Kansa 3.5.07.

Ruotsin hallitus myy TeliaSoneraa

Tukholma Ruotsin valtio ryhtyi keskiviikkona vähentämään omistustaan . Hallitus ilmoitti keskiviikkona myyvänsä 8 prosenttia yhtiön osakekannasta. Myynti kuuluu keskusta-oikeistolaisen hallituksen yksityistämispakettiin, jonka tarkoituksena on lyhentää valtion velkaa.

- Me olemme analysoineet tilanteen ja katsomme, että nyt on sopiva ajankohtaa vähentää omistusta TeliaSonerassa hallitusti. Me säilytämme pääomistajuuden yhtiössä, ja meillä on täysi vapaus kaikenlaisiin strategisiin päätöksiin, sanoi rahoitusmarkkinaministeri Mats Odell lehdistötilaisuudessa.

Odell perusteli myyntiä myös sillä, että Suomen hallitus on jo pitkään toivonut, että myös Ruotsi vähentää omistustaan TeliaSonerassa. Vuodenvaihteessa Ruotsin valtio omisti yhtiöstä 45,3 prosenttia ja Suomen valtio 13,7 prosenttia. Osake-enemmistö säilyy edelleen Ruotsin ja Suomen valtioilla.

Ruotsin hallitus on antanut myynnin kahden sijoituspankin, Deutsche Bankin ja UBS Investment Bankin, tehtäväksi. Osakepostin myynti on määrä olla hoidettu torstaihin kello 17 mennessä. - Hinta määräytyy sen mukaan, mitä sijoittajat tarjoavat. On hyvä, että TeliaSoneran omistus laajenee, Odell sanoi. Odell ei halunnut arvailla, keitä uudet omistajat ovat. Hallitus oli hänen mukaansa informoinut TeliaSoneran johtoa myynnistä vapunpäivän iltana. (STT)

 

 

 

 

 

TeliaSoneran hallitus erotti Anders Igelin

Julkaistu: 12.6.2007 08:59

Päivitetty: 12.6.2007 14:04

TeliaSoneran hallitus erotti Anders Igelin

Anders Igel

TeliaSoneran hallitus erotti Anders Igelin

Kim Ignatius

 

TeliaSoneran hallitus on päättänyt erottaa toimitusjohtaja Anders Igelin. Igel jättää tehtävänsä heinäkuun lopussa. Yhtiön johtoon nousee väliaikaisesti varatoimitusjohtaja Kim Ignatius.

Uutistoimisto Startelin mukaan yhtiön hallitus päätti maanantaina vaihtaa toimitusjohtajan, sillä Igel ei enää nauti riittävästi hallituksen luottamusta.

Päätös oli yksimielinen, TeliaSoneran hallituksen puheenjohtaja Tom von Weymarn kertoi Startelille. Luottamuspulaan ei von Weymarnin mukaan ollut yksittäistä syytä.

"Kyse oli monista asioista ja myös johtamisesta ja johtamistavasta."

 

Hallituksen tiedotteen mukaan TeliaSonera on siirtymässä uuteen vaiheeseen ja tulee hyötymän uudenlaisesta johtajuudesta.

Igel oli TeliaSoneran toimitusjohtaja Telian ja Soneran vuonna 2002 tapahtuneesta fuusiosta alkaen.

”TeliaSonera tarvitsee vahvaa ja motivoivaa johtajuutta, joka keskittyy kasvuun, uudelleenjärjestelyyn ja arvon kasvattamiseen, yhtiöstä tiedotettiin tiistai-aamuna.

 

Valtion omistajaohjauksesta vastaavan puolustusministeri Jyri Häkämiehen mukaan Suomi tukee TeliaSoneran hallituksen ratkaisua Igelin erottamisesta.

Häkämiehen mukaan toimitusjohtajaa koskevat ratkaisut ovat täysin TeliaSoneran hallituksen käsissä.

Suomi sai toimitusjohtajan vaihtumisesta ennakkotiedon eilisiltana. Suomen valtio omistaa TeliaSonerasta vajaat 14 prosenttia.

Lisää aiheesta:

Myös Baldauf esillä TeliaSoneran johtajaveikkauksissa (14:45) (5:19)

KOMMENTTI   Pitkään odotettu lähtö (12.6. 19:04)

TeliaSonera nousi pörssissä (12.6. 10:19)

"TeliaSonera tarvitsee vahvaa ja motivoivaa johtajuutta, joka keskittyy kasvuun, uudelleenjärjestelyyn ja arvon kasvattamiseen, yhtiöstä tiedotettiin tiistai-aamuna."

Suomeksi sanottuna TS etsii kipeisiin leikkauksiin valmiin toimitusjohtajan kasvattaakseen osakkeenomistajien omaisuutta.




 

Sentraalisantrojen aika tuli digimiehelle tutuksi

 

50-vuotias: Aarne Lampela on nähnyt alan kehityksen

 

Mauno A. Virtanen, Lapinkansa 29.08.09.

Sodankylä

Sodankyläläinen Aarne Lampela on vasta viisikymppinen, mutta voi hyvällä syyllä väittää, että on käynyt läpi koko puhelinliikennealan kaikkine vaiheineen. Työuransa varrella hän on valitettavasti päässyt myös todistamaan, kuinka suuri osa alan väestä on saateltu työpaikan ovesta ulos.

Kun Lampela vuonna 1982 Mauri-myrskyn aikoihin siirtyi Inarista Sodankylään, oli Teletalon hommissa yli kahdeksankymmentä työntekijää. Nykyisellä yhtiöllä Relacomilla on Sodankylässä enää neljä työntekijää. Yhtiö käy tälläkin hetkellä YT-neuvotteluja, ja koko Suomessa vähennystarve lienee sellainen, että joka kolmas menettää työnsä.

Lampela valmistui puhelinasentajaksi Rovaniemeltä vuonna 1977. Hän sai töitä silloisen Posti- ja Lennätinlaitoksen leivissä Inarissa. Vieläkin on muistissa, kuinka yksi ensimmäisiä tehtäviä oli Inarin käsikeskuksen laajentaminen. Silloisille sentraalisantroille piti asentaa yksi työpöytä lisää.

Sittemmin työura jatkui vikatöissä ja keskuksen asennuksissa. Käsikeskukset poistuivat 70-luvun lopussa ja Lampelakin oli automatisoimassa muun muassa Karigasniemen keskusta.

Uusi vaihe alkoi taas, kun relekeskusten aika loppui ja digitalisointi astui kuvaan mukaan. Tätä kesti sitten aina vuoteen 1996, jolloin viimeisenä digitalisoitiin Menesjärven keskus. Noihin aikoihin Lampela suoritti tietotekniikan teknikon tutkinnon.

Kehitys ei suinkaan päättynyt tähän, vaan nyt pieniltä paikoilta puretaan digikeskukset ja puhelinliikennettä ryhdytään hoitamaan langattomilla yhteyksillä. Voi sanoa, että alalla on eletty kiivasta kehitystä, ja kaiken tuon Lampela on omakohtaisesti kokenut.

Monen firman palveluksessakin mies on ehtinyt olla. Ensin tuli Posti- ja Lennätinlaitos, sitten Posti- ja Telelaitos, sitten pelkkä Tele. Seuraavaksi työnantaja oli Sonera, sitten R&K -yhtiö, Primatel, YIT ja Relacom, jonka leivissä Lampela edelleen töitä tekee.

Lappi on tuttu

Eri puolilla Lappia työskennellyt Lampela tuntee maakuntaa paremmin kuin moni muu. Jopa yksittäiset talot ja niiden asukkaat ovat työuran aikana tulleet tutuiksi.

Hän käsitteli aikoinaan myös laskutusvalituksia ja tuossa vaiheessa pääsi kokemaan myös monenlaisia inhimillisiä reaktioita.

-Kun meni johonkin taloon, kävi väki aluksi todella kuumana, mutta yleensä keskustelujen jälkeen tilanne rauhoittui ja loppujen lopuksi vieraalle saatettiin tarjota ruoka ja kahvit, Lampela muistelee.

Lampela ei kaihda sanoa, että on aina työskennellyt alalla, jonka väkeä ei huomata silloin, kun kaikki pelaa hyvin. Kun taas joku menee rikki, ei alan väki saa osakseen ainakaan kehuja, vaan pikemminkin päinvastaisia, joskus rajujakin arviointeja.

 

Aarne Lampela matkustaa syntymäpäiväkseen Pariisiin, mutta aikoo tarjota tuttavilleen kahvit 8.8.

Kuka?

Aarne Lampela

Syntynyt: 30.7.1959 Inarissa

Ammatti: tietoliikenne-

asentaja

Koulutus: puhelinasentaja/tietotekniikan teknikko






Jäkälää Honkavaaran rakasta.

  10.4.2001.  Jatkoa taas aikaisempaan kerrontaani:

Olen nyt ATK:n eläkeläiskurssilla ( 2.), ensimmäinen osa oli jo syksyllä. Opettajamme Kari Haapakoski opettaa ansiokkaasti " vanhempaa väkeä " tietotekniikan saralla, ja edelleen kukin omaksuu opin parhaansa ponnistaen aivonystyröillään. Joskus ollaan kyllä
 " ulalla " ainakin minä omakohtaisesti, mutta jotakin uutta jää aina mieleenkin. Niin ainakin toivon käyvän itseni kohdalla. Ja onhan tämä parempaa " ajan tappamista " kuin tuijottaa pirtin nurkkia tai mennä vaikkapa kaljoille krouviin.
     Kari on jäänyt ylemmässä kuvassa vasemmalla vähän liian " alakertaan ", mutta muuten hymyä kyllä löytyy " passelisti ".
     Tytöt kuvissa Inkeri ja Maija sekä Inkeri ja Valma osaavat myös hymyillä, mutta pojat meikämies ( Vesa ) ja Tarmo eivät liian totisina sopisi tähän nauravaan sakkiin.



   




 
 







_______________________________________________________________


 

  Ystäväni
ja entisen työtoverini puoliso Liisa soitti minulle murheellisen viestin tänään iltapäivällä. Reino Rieme oli kuollut eilen 29. tammikuuta 2004 Rovaniemen keskussairaalassa pitkään jo sairastettuaan ( 7 vuotta).
Kopioin tähän hänen kotisivujensa alussa olevan kuvauksen omasta itsestään sairauden jo rasittaessa häntä.
Uskon, että Liisa ja heidän poikansa Jukka eivät pane tätä pahakseen.

    Reinon muistoa kunnioittaen tässä hänen omakuvansa kotisivuillaan;
Reino Riemen sivut

_________________________________________________________ 

http://personal.inet.fi/koti/reino.rieme/kuvat/reino.jpg


Olen tässä kuvassa n.10 vuotta nuorempi,
joten ikä on kyllä tehnyt tehtävänsä.


Henkilötietoni:

Reino Kalevi Rieme s. 21.08.-49
Himmeriikintie 6, 99130 SIRKKA

Olen entinen teleasentaja. Nykyisin firman nimi on Sonera
tai mikä lieneekin? Olen palvellut teleä n. 25 v. eri tehtävissä, 
aina linjanrakentajasta, työnjohto- ja suunnittelutehtävien 
kautta piirtäjäksi asti.
Piirtäjäksi siirtyminen tapahtui sairauteni vuoksi.
Nuoruusvuosina metsätyötkin tuli tutuksi minulle.
Myöskin terästeollisuudessa olen ammattinimikkeeltä valaja.
Kyllä monenlaista työtä on tullut pienen ikäni aikana tehtyä.
Vuonna -97 jouduin jäämään sairaseläkkeelle, joten
olen nykyään sukkajalassa "hipsutteleva ukko parka".

Harrastukseni:
Tässä luettelen vain muutamia asioita
joita harrastan.
Tietokoneella leikkiminen, lukeminen,
maalaaminen öljyväreillä, metsästys,
kalastus ja nikkarointi.

Muuta:
Loppuaika joka harrastuksiltani jää, menee vaimon ja poikani kanssa.
Kyllä heille aikaa pitääkin löytyä, sillä hehän ovat minun tärkein voimavarani.
Ilman heitä, ei olisikaan mitään mieltä elämällä.

_________________________________________________________________







Tässä Reinon maalaus Erämaaoja. Hän oli taitava maisemamaalari myöskin.


Liisan kuvagalleriasta;
(omalla luvalla ”lainattu”)


- ”Reino, Minä ja Panu kellutaan juhannuksena
Kapsajoella
sääskien syötävänä. -”





Olemme tulossa Kilpisjärveltä ja kohtasimme välillä petoja,
 jotka oli jo aiemmin kesytetty.



                      
                               
             







Mauri
oli työtoverini Kittilän Telellä, ja tämän päivän Lapinkansassa oli hänen kuolinilmoituksensa. 




Etusivulle





Oikeutta Eläimille - Yleistä turkistarhauksesta


Minun paikkani (klikkaa!)











Kuoleva unelma

    
Uusisalmentie maaliskuussa 2010.
Taustalla Vanhatien toisella puolella näkyy Vanhasalmen perikunnan paikka.

uusi

 

Kittilän Salmen lossi 1950- luvulla. Oikealla sairaalan rakennukset, siitä vasemmalle lossitupa varastoineen, edelleen taaempana tiensuuntaan Ottula, vasemmalla törmällä Tynkkölä ja siitä vasemmalle koivun takana Empan talo ( myöhemmin Panttila ). Olimme poikasina lossirannassa ja lossilla kai sitä hoitavien kiusaksi asti..Käppäilimme kapulavaijeria pitkin yli joenkin. Kädet olivat mustana vaijerin rasvasta, ja kerran pisti vaijerin piikki syvälle käteeni. Siihen tuli "verenmyrkytys", mutta olipa onneksi sairaala lähellä, ja äitini vei minut tohtori Lyytikäisen luo. Hän tunsi minut tietysti heti ja sanoi naurussa suin, että hän kyllä on nähnyt minut useinkin asuntonsa ikkunasta, kun olen ollut sairaalan viinimarjapensaissa kaverieni kanssa..

lossi 


k

Revontulet Kittilän yllä v.2011..kuvannut Miika Sirkiä

kitt

kaa

Aurinko näyttäytyy kaamosaikaan, Kittilä joulukuu 2012
Kuva: leuku_sm_0681

suutarixxx

Suutari ja suutarin kaveri, Oulu 1973 Kuva: leuku_ko_0849

..

takka

Paninpa takkaan tulet, vaikka aamulla oli enää -17..

Olen unessa useasti

sinun kaduillas, koulutie. koski
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.

Syysaamu kirpeä koittaa
Yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.

Talot matalat kahtapuolta –
miten tunnen ne tarkalleen!
Yli niiden mäeltä tuolta
kohoo kirkko tornineen.

Ja mun matkani keskitiellä
näky ihana, aamuinen:
tytön sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.

Vie jalat kuin karkelossa
läpi pienen puistikon.
Sen penkillä kuutamossa
ens runoni tehty on.



Ja puiston puiden takaa

- miten lempeine silmineen! –
mua katsoo kaunis vakaa
runoruhtinas, piispa Franzén.

Ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään.
Miten tuttu astunnastaan
ja ryhdistä miehisen pään

 

Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.

Ja ma unhotan läksyni vaivan
ja kaikki niin kaunihiks saa.
Mua jossain, kaukana aivan,
elo ihana odottaa. –

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

 

Aatsinki

u 

 

Mikko Holopainen, tietokonemies ja opettaja auttelee minua silloin tällöin näissä ympyröissä.. 

mikko

Entinen Kittilän emäntäkoulun rakennustyömaa v1952, jolloin olin siellä
koulupoikana töissä kyseisenä kesänä. Koulu valmistui samana vuonna.

emantak


Ostinpa Tiinantorilta lumilingon. Se onkin kapine, jota en
ole koskaan käyttänyt, mutta kyllä sen käyttö alkoi pikku-
hiljaa sujua. Lunta on tullut nyt runsaanlaisesti..Kittilässäkin
30 cm. Alla oleva kuitti olkoon tässä värkin takuuta varten, jos
tulee jotain vikaa. Ohjekirjan mukaan sillä on takuu, mutta en
kyllä löytänyt sen pituutta.


lumi







  
Alkuun