Muistikirja Augusti ja Beada Uusisalmi.
     Kuulutettu lokakuun 18.pv, vihitty marraskuun 1. pv 1896. Sen jälkeen lasten syntymäajat ikäjärjestyksessä, isän kuolema tammikuun 22. pv 1904, Eeron kuolema syyskuun 30. pv 1915, Ida syntyi nuorimpana lokakuun 1. pv 1914, Yrjö kuoli lokakuun 17. pv 1918.
    Tärkeimmät tapahtumat, työt, vuodenajat, säät jne. on merkitty jokseenkin tarkoin.
Viimeinen merkintä on heinäkuun 22. pv 1928.
Siinäpä on kappale Beadan ja Augustin elämänkaarta. Parhaat nuoruus- ja keski-iän vuodet kohti elämäniltaa.
Kaikki on kirjoitettu jokseenkin selvällä käsialalla, jota voi lukea hyvin näin 104:n vuoden jälkeenkin. Ei olla kouluja käyty, taito on täydytty jotenkin oppia.
  32 vuotta parhainta ihmiselämää toiveineen ja pettymyksineen itse tehdyssä vihkosessa löytyi vintinkomerosta äijin vanhojen papereiden unohdetusta kätköstä saksalaisten jälkeen jättämästä kranaattilaatikosta ( vasemmalla ).

 "Hän, joka työn jumalia palveli, muistelee vielä raunioiltaankin; olen elänyt."

Ilmari Junttilan perh. muistovärssy Aukusti Uusisalmen muistoadressissa v 1947 kuvaa hyvin isoisäni elämänkulkua.

  
    
   Salmen suvun puumerkki: harava ja viikate poikittain ristissä.

Augusti osasi kirjoittaa jo silloin, kun hän lunasti Uusisalmen tilan vanhemmiltaan Matleena ja Antti Uusisalmelta vuonna 1892 20-vuotiaana, joten hänen ei tarvinnut käyttää puumerkkiä. Jälkipolvessa se ehkä olisi ollut joskus tarpeen. 

     .









Kuva 121.png


Isoisäni Augusti kertoo käyneensä kristinuskon
kasteella heinäkuun 22.pv v 1928.
Hän kävi todella kastetilaisuudessa Ounasjoella,
jossa oli myös muita kittiläläisiä saarnaaja Heiskasen toimiessa toimeenpanijana tilaisuudessa.

""Tutkimuksen aiheena on uskonnollinen liike, heiskaslaisuus, joka levisi Kittilän eteläisiin 1920-Juvun puolivälissä ja muutaman vuoden kukoistuksen jälkeen laantui olemattomiin.
Tutkimuksessa etsitään syitä heiskaslaisuuden nopeaan leviämiseen ja myös sen laantumiseen. Toiseksi tutkitaan, mikä oli heiskaslaisten ja samalla alueella eläneiden kommunistien suhde. Kolmantena tutkimustehtävänä on heiskaslaisuuden sijoittaminen Kittilän uskontohistoriaan.
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on käytetty heiskaslaisuudesta kertovaa arkistomateriaalia sekä heiskaslaisuudessa mukana olleiden haastatteluja.
Kittilän eteläosiin oli muodostunut uskonnollinen tyhjiö 1920-luvun alkupuolella. Tämän tyhjiön täytti muutaman vuoden ajaksi heiskaslaisuus, joka voimakkaan johtajan, maallikkosaarnaaja Aatu Heiskasen, tarmokkaan työn tuloksena valtasi eteläisten kylien asukkaiden mielet. Samalla alueella asuneet kommunistit suhtautuivat myötämielisesti heiskaslaisuuteen ja varsin suuri osa heistä liittyikin heiskaslaisten joukkoon. Tarkasteltaessa Kittilän uskontohistoriaa laajemmalla aikavälillä huomataan, että heiskaslaisuus oli vain yksi lenkki ketjussa, joka koostuu säännöllisesti kolmenkymmenen vuoden välein Etelä-Kittilän alueelle levinneistä uskonnollisista yhteisöistä.

Uusheräyksen saarnaaja Aatu Heiskanen vaikutti erityisesti Kittilän eteläosissa kuten Alakylässä, Kaukosessa ja Kallossa, mutta myös  Kelontekemässä ja jonkinverran myös kirkonkylässä. Heiskanen liittyi 1921-1922  vapaakirkolliseen ryhmään, Skutnabbilaisuuteen ja erosi Evankelisluterilaisesta kirkosta, kuten myös  200 seuraajaansa. Saarnaamisen lisäksi Heiskanen suoritti uudelleenkastamisia Ounasjoessa, mikä herätti paikkakuntalaisten keskuudessa suurta ihmetystä.""


HHk



      Isovanhempani lepäävät haudassaan päät vastakkain yhteisen kivipaaden molemmin puolin oma hautakirjoitus kummallakin. ( kuvat yllä ).

IBeada ja Augusti Uusisalmen perikuntaa kuvassa vuonna 1932:
Heidän lapsistaan eivät tuolloin vielä ole naimisissa Kusti (isäni), Mari, Valtteri  ja Ida. Mari ei ole kuvassa. 

Aikuiset lueteltuna vasemmalta oikealle:
Reino ja Sannu (os. Alapieti) Uusisalmi, Kalle ja Helli (os. Uusisalmi) Alatalo, Augusti Uusisalmi (äiji), Valtteri Uusisalmi, Ida Uusisalmi, Kusti Uusisalmi (isäni), Beada Uusisalmi (os. Ala ,ämmi), Sofia Uusisalmi (os. Alapieti), Eelis Uusisalmi , Tyyne Vanhasalmi (os . Uusisalmi) ja Johannes Vanhasalmi.

Lapset lueteltuina alhaalta ylöspäin:
Rauha Alatalo, Margit Uusisalmi, Lauri Uusisalmi, Aarno Uusisalmi, Eero Uusisalmi, Paavo Uusisalmi ja Ilona Vanhasalmi.

  Kuvassa olevista ovat elossa vielä: 
Margit Suhonen( os. Uusisalmi) ja Ilona Koivula( os. Vanhasalmi. )

----Tuo yllä oleva kuva teksteineen on suora kopio kotisivujeni sivulta "Uusisalmen suku" ja vuodelta 2000, ja suvun jäsenistä on kuollut Lauri Uusisalmi ainakin sen  jälkeen Tukholmassa.---- ja ehkäpä muitakin..? 
Reinon tytär Margit Leander elää kuitenkin 80- vuotiaana Tampereella, ja hänellä on jälkeläisiä monessa sukupolvessa ( tänään 4.5.2008 ).

  
  Seuraava korjaus ja samalla lisäys tuli Ida Ylitalon ( os.Uusisalmen)  osalta kotisivujen vieraskirjalla;


Pirjo Haukiputaalta;

   18.6.2006 13.19  Haukipudas
 ----Hei, Olen Ida Uusisalmen pojan lasten Siina ja Tuukka Ylitalon äiti.
Luin kotisivuiltasi lasteni suvun historiaa
.
Huomasin osiossa Isoisän päiväkirja  virheen alussa. Idan, nuorimman tyttären syntymäaika oli tulkittu väärin, Ida oli syntynyt 1.10.1917 ( kuoli 1.10. 1988). 
Kiitokset mukavista lukuhetkistä!----  

Tulipa näin merkattua samalla pari suvun jäsentä lisää, Siinan ja Tuukan, joiden isä on ilmeisestikin serkkuni Eero Ylitalo...

Eeron kuolinilmoitus oli tänään ( 4.5.2008 ) Lapin kansassa;

Eero Ylitalon muistolle

Toimittaja Eero Ylitalo on kuollut. Hän menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen lapsuudenkodissaan Unarin Luusuassa Sodankylässä huhtikuun 19. päivänä.

Ylitalo syntyi 4. syyskuuta 1953. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1972 ja lähti saman tien opiskelemaan sosiaalipsykologiaa Tampereen yliopistoon. Pian opinnot keskittyivät kuitenkin journalismiin, jonka hän tunsi omaksi alakseen.

Journalistin uransa Ylitalo loi Kansan Tahdon palveluksessa eri tehtävissä. Aluksi hän työskenteli kesätoimittajana neljänä kesänä vuosina 1975-78.

Vakituinen työsuhde alkoi keväällä 1979 Oulun toimituksessa, mistä hän siirtyi Kemin aluetoimitukseen keväällä 1981 ja palasi Ouluun 1988. Viime vuotensa hän työskenteli toimitussihteerinä.

Ylitalo jäi sairauslomalle syksyllä 1995. Eläkkeelle siirryttyään Ylitalo muutti Haukiputaalta lapsuudenkotiinsa Unariin v. 2001.

Eläkepäiviä hän vietti kalastellen hänelle rakkaalla Unarinjärvellä. Hän jatkoi kirjoittamista Kansan Tahdon ohella muihinkin pohjoissuomalaisiin sanomalehtiin. Hän käsitteli jutuissaan yleensä haja-asutusalueiden ongelmia.

Journalistina Ylitalo oli rohkea ja kuvia kumartamaton. Teräväkynäinen kirjoittaja synnytti varsinkin Kemin aikoinaan vilkasta kunnallispoliittista keskustelua.

Hän oli myös yksi ensimmäisistä, joka nosti esiin pohjoisimman Lapin ns. poliisisotkuja, joita setvitään julkisuudessa vieläkin.

Henkilönä Ylitalo oli boheemi, värikäs ja mielipiteitä jakava persoona. Lähimmät ystävät tiesivät kuitenkin ulkokuoren takana piilevän tarkkavaistoisen humanistin. Ystävät saattoivat luottaa hänen kaikissa elämänsä mutkissa.

Lähimpinä omaisina Ylitaloa jäävät kaipaamaan kaksi aikuista lasta, veljet ja muut sukulaiset perheineen sekä suuri joukko ystäviä.

Ylitalo haudataan Unariin lauantaina 10. toukokuuta klo 12. Muistotilaisuus järjestetään myös Unarin kappelissa.

Pasi Puuperä

Kirjoittaja on Eero Ylitalon pitkäaikainen ystävä ja työtoveri.


















 

     Ilmakuvan ovat ottaneet Karhumäen veljekset joskus 30- luvulla.

Tässä on kuva 30-luvulta jostakin nykyisen Salmen sillan yläpuolelta lähinnä silloisen sairaalan ja Tuomarintalon suuntaan. Keskellä näkyy valkoinen rakennus, jonka nuorempi polvi on nimittänyt Peltosen taloksi, mutta minulla sille on kyllä muistoissani arvokkaampi merkitys. Asuihan tohtori Pekka Peltonen siinä tosin  perheineen ja myöhemmin Pirkkonsa kanssa kuolemaansa asti, kun ei kai saanut aikaiseksi omaa "pytinkiään".
 Tuomarintalo oli nykyisten kerrostalojen paikalla ja vuonna 2005 kevättulvan rasittamana.
 Valkoinen tupa rannan suuntaan on pyykkitupa, jossa ahkerat naiset pesivät sairaalan likavaattet käsin ensin keittämällä rantapaassa.
 Silloinhan oli sillan paikalla lossi käytössä. Taustalla näkyy Kittilän Narikka, ja kirkko myös häämöttää etäällä.
Lähimmät talot tien länsipuolella ovat Korteniemi ja Karjalainen ja siitä pohjoiseen Jukkala.
 Oikealla on Salmijärven rantaa ja Ukonpulju, joka oli siihen aikaan nuorison käytössä usein tanssien jälkeen, kun lähdettiin "rimpsalle".
 Ja siellä pelasivat korttimiehet myös usein, kun haluttiin rauhallinen peluupaikka.
Esim. maankuulun edesmenneen rovasti A.E.Aunon veli Nurro- Kalle oli innokkaana korttimiehenä usein peliringissä mukana. 
 Muistan kun Tuomarintalo paloi 40- luvun alussa, ja senaikaiseen tapaan ihmisketju siirsi vettä sangoilla Salmijärven rannasta. Mutta talohan tietysti paloi, ei auttanut uutterat ponnistelut.
 Senaikaisen sairaalan pihassa olivat viinimarja- ja vattupensaat, joita me poikaset kävimme "verottomassa". Tohtori Lyytikäinen katseli ikkunasta, mutta ei puuttunut mitenkään touhuimimme. Kävi sitten niin, että katkaisin vasemman käteni kellarin päältä laskiessani kelkalla joskus 40- luvun alussa. Silloin Lyytikäinen sanoi äidilleni, että hän kyllä tuntee Vesan, kun on nähnyt ikkunastaan marjapensaiden luona.
 Käteni on vieläkin käyrässä kyynärpäästä ja oikeaa kättä heiveröisempi.

Tohtori Lyytikäinen.





Ämmi ja Reino kuolivat molemmat samana vuonna 1945, äiji 1947 ja isäni 1953.
Kovia kokenut Pirkko- tammamme eli näitä myöhempään. Sen kohtaloksi oli joutua makkaratehtaalle isäni kuoleman jälkeen v.1954.
Serkkuni Aarno jätti maanpäälliset automiehen hommansa vasta 1985.
Kuvassa hän on  kesän vihreyden ympäröimänä joskus 60-luvulla.

.


Näitäpä muistelen minä Vesa, Kustin poika hämärtyvänä lokakuun iltana 2003.


                                                             
Tämä alla oleva pyöräilijä vanhassa liki 100- vuotisessa kuvassa pitäisi olla
kuitenkin edesmenneen Helli- tätini albumin mukaan Kusti.

No on kai sitten, ja pyöräkin on kyllä kovin antiikkinen. Luulen kyllä, että kuvassa ehkä sittenkin on Kusti elikkä Kustu, joksi äijillä oli tapana nimittää häntä.







Kuvassa on äitienpäivät 30- luvulla. Rakennus on entinen Uusisalmi, jonka saksalaiset  polttivat syksyllä 1944. Tummahiuksinen nainen kolmas oikealta on äitini, ja minä olen hänen edessään ja veljeni Unto oikealla puolella. Sisareni Tytti on myös jossakin edessä lapsijoukossa. Nuorempi sisareni Sisko syntyi vasta 1940.
Salmen vanhasta päärakennuksesta ei ole juuri koko kuvia, kun sukukuvassakin näkyy vain osa rakennuksen etupuolta. Kuvassa on sukulaisia ja lähiseudun naisia lapsineen. Kaisi- täti näkyy oikealla äidin takana ja Tyyne- täti vaaleassa puvussa edessä vasemmalla. Lisäksi tunnistan Hilma- ämmin, Vuomajärven Huldan, Sattas- Sandran, Korteniemen Kaisin, Seipi- Kaijan ja poikansa Anton, Särestön Saimin ja tyttärensä Kertun jne.

Vasemmalla näkymättömissä on toinen eteinen l."porstua", jonka kautta mentiin talon nurkkakamariin ja Kaisi- tädin saliin.
Me kuljimme näkyvissä olevan porstuan kautta vasemmalla olevaan asuntoomme, "köökkiin" ja kamariin. Sieltä oli ovi myös nurkkakamariin.








Kusti lentoväessä 1926. Kaikki sodat läpikäynyt mies on vielä alkutaipaleella 20- vuotiaana eikä tiedä, mihin koettelemuksiin tulevaisuus hänet viekään.






Kuvassa evakkoajasta on hurahtanut 8 vuotta ja olen heinänhakureissulla Pirkon kanssa Koskenalla v.1953. Pirkko on tässä kuvassa jo 15 vuotta vanha ja minä hieman vanhempi, 17- vuotias. Isäni kuoli myöhemmin samana vuonna Vapun päivänä.











Alkuun

     .

 




.