₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪₪

 


 

Mies menneisyydestä.
Kuva on otettu Helsingin rautatieasemalla pikakuvaamokopissa, ja olisinkohan peräti hieman "maistissa" 50- luvulla? Enpä ole siitä ollenkaan niin vuorenvarma, että olisin kuvassa vesiselvänä??


₪₪₪₪₪₪₪₪




Ja nykyisyydessä.
14.08.2008 vinttikammarissa köllöttelemässä ja noitakin yli 50 vuoden takaisia tapahtumia itseksensä hieman ihmetellen muistelemassa.




hieroja ylojarvi


 Päivitetty 18.10.2015

viruu





 

 




Vesantalo pihapiireineen, siitä etelään Tytintalo ja etäämpänä Vanhatien varressa 
Vakkela ilmasta nähtynä.



 Ikiongan hopeinen kylki loisti Kuusajärvelle menevän vanhan ratsutien varressa, suon maaruska loisti ruskeanpunaisena taustalla ja loi värikkyydellään vastapainon luonnon elottoman tuntuiseen syksyiseen olotilaan. Kuljin hiljalleen, ja  Musti seurasi jossakin lähettyvillä. Tuo honka on nähnyt  varmaan kauan sitten ratsumiehen kulkevan ohitse postia mukanaan saloseuduille.
 Äijin sisaren Fanny- tädin mies Lompolo on monet kerrat kulkenut myös tätä reittiä ollessaan postimiehenä 1800- luvun lopulla.







YLE24 videosali


Kittilän sää  

 

Kittilälehti







 


Tervetuloa teksti- ja kuvamatkalle Paulaharjun kirjan "
Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa" opastuksella.
Olen tähän kerännyt Samuli Paulaharjun (1923) ja Aaro Nuutisen (1933) ottamia valokuvia Kittilästä.
Kuvien laatu on välttävä tai tyydyttävä. Ne kuitenkin kertovat paljon tarkkasilmäiselle sen aikaisesta elämänmenosta
.
Tätä sivustoa pitää kittiläläislähtöinen Pekka Johannes Nykänen LKT. 
Sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri.


Via Pekka Nykanen
03.11.2007 liitetty P.Nykäsen linkki.



06.07.2005. 


  Synnyin Ravun merkeissä joskus ennen talvisotaa tällä samalla asuinpaikalla, missä asustelen nykyäänkin oravat, jänikset ja muut luonnonelävät pihapiirissä seuralaisinani.
 Yllä olevasta päivämäärästä voi päätellä, mikä päivä tämä on minulle - ja myös menneitten vuosikymmenieni  tasaluvun..?? 
 Nyt on syntymäpäiväni...vuosikymmenet ovat takanapäin,  onneksiko???????




Mutta nyt on myös
Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä..





                                                            

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.


Eino Leino: Nocturne 1903



On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.
Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!



Eino Leino.







Ja helleraja
ylittynee viikonloppuna koko Lapissa.





Niittyvilla hikoili Tervolan soilla tiistaina. Helleraja jäi ylittämättä ainoastaan Meri- ja Pohjois-Lapissa. Kemissä ja Torniossa jäätiin noin +23 asteeseen. Utsjoella mitattiin 22,3 ja Ivalossa vaatimattomat 20 asteen lukemat. Pello säilytti asemansa läänin kuumimpana paikkana 28,4 asteella. Tiistaina Rovaniemi oli kakkonen 28,3 asteella. Sodankylässä oli 27,4 ja Muoniossa 26,5. Salla ei jäänyt paljon jälkeen 26,1 asteellaan. Myös Kittilä ja Enontekiö ylittivät hellerajan, 25 astetta, rimaa hipoen.  Kuumimmaksi päiväksi on ennustettu sunnuntaita.



07.07.2005.


http://www.sarestoniemenmuseo.fi/

 

 

11.07.2005

Hellekesän lämpöennätys Vuotsossa +31,4

 

Rovaniemi

Viikonvaihe oli Suomessa helteinen. Lauantaina kuuminta oli Pohjois-Suomessa, sunnuntaina huippuja oli etelässä ja pohjoisessa - mutta kesän lämpöennätys +31,4 astetta kirjattiin Sodankylässä.

- Tämän kesän lämpöennätys tehtiin Vuotsossa, kertoo Ilmatieteenlaitoksen päivystävä meteorologi 
Hicham Sellak
.

- Sunnuntaina Ivalossa oli 28,1 astetta ja lauantaina siellä oli jopa 29,8 astetta. Sunnuntaina myös 
Ylitorniolla oli 28,1 astetta, meteorologi Janne Ylläsjärvi listaa.

- Pellossa päästiin 27,7 asteeseen.

Ilmatieteenlaitokselta kerrotaan, että sunnuntai-iltapäivällä Anjalankoskella oli lämpöä 30 astetta, Turussa puolestaan 29 astetta, Helsingissä ja Tampereella mittari kohosi 27 asteeseen.

Ilmatieteenlaitoksen ennusteen mukaan maanantaina on helteisintä maan eteläosassa, ja myös
keskiosassa päästään hellelukemiin. Pohjois-Suomeen Ilmatieteenlaitos povaa selvästi lähiaikoja viileämpää.

Huh hellettä!

Pari viikkoa jatkuneet helteet ovat olleet ainakin lomailijoiden mieleen. Lapissakin lämpömittari on 
näyttänyt lukemia, joihin on totuttu vain Välimeren maihin tehdyillä lomamatkoilla. Töissä olevat ovat sen sijaan tuskailleet hiki otsalla.

Vaikka lämmin kausi on kaiken todennäköisyyden mukaan vähitellen ainakin tilapäisesti päättymässä, aiheuttaa se varmasti myös vakavampia pohdiskeluja. Ihmisen aiheuttamaa ilmaston muutosta julistaneet 
on usein leimattu vain pahan ilman profeetoiksi, mutta nyt koetut lähes ennätysmäiset helteet voivat
muuttaa myös näitä ajatuksia.

Muutaman viikon hellekausi ei varmasti kerro vielä mistään pysyvästä ilmastonmuutoksesta, mutta jos se herättää siihen liittyviä ajatuksia, niin hyvä on. Jatkuvaan nousuun ja kehitykseen pyrkivän ihmisen ei saa 
olla niin itsekäs, että katsoo olevansa oikeutettu muuttamaan luonnon suuria asioita.

Monet tutkijat ovat jo sitä mieltä, että ihminen on aiheuttanut ja aiheuttaa kaiken aikaa niin suuren 
muutoksen maapallon ilmastoon, että siitä seuraa vakavia asioita. Joku maalaa kuvia suurista tulvista ja rajuista myrskyistä sekä ilmaston ratkaisevasta lämpenemisestä, toinen taas ennustaa jopa ennen kokematonta kylmää kautta pohjoiselle pallonpuoliskolle.

Vakavia ajatuksia ei kannata noin vain työntää sivuun. Siitä huolimatta, nyt on Suomessa suvi ja siitä saa myös nauttia. Näin voivat tehdä ne, jotka ovat jo lomalla ja näin pääsevät tekemään toivottavasti myös ne, joilla loma on edessä.


14.07.2005


Kuparikatto ja punainen risti.

ROVANIEMI

Toukokuussa alkanut Rovaniemen kirkon vesikaton remontti on aikataulussa. Työmaapeitteiden alta alkaa paljastua kirkkaan kuparin värinen uusi katto. Ensi viikon puolivälissä kirkontornin risti otetaan 
alas ja lähetetään Lempäälään entisöitäväksi.

- Ristin punainen väri ja valo säilyvät jatkossakin. Risti tulee takaisin noin kuukauden kuluttua, paljastaa kattoremontista vastaava työmaajohtaja Jouni Someroja Rakennus Oy Paanurakenteelta.

- Kirkon kattoremontti on hankala, mutta hyvä kohde. Se on mielenkiintoinen ja haastava, Someroja jatkaa.

Kirkon entinen katto kesti poikkeuksellisen lyhyen aikaa, vain reilut 50 vuotta. Normaalisti kuparikaton pitäisi kestää ainakin sata vuotta, Somerojan mukaan jopa 300 vuotta.

- Kattoa riepotelleet myrskyt ovat ilmeisimmin syynä lyhyeen kestoon. Edellistä kattoa rakennettaessa 
ei ehkä ole osattu varautua niin voimakkaisiin myrskyihin, mitä 80-luvun alussa täällä on ollut, Someroja arvelee.

Kattoremontin ajan kirkko on ollut työmaasta huolimatta normaalikäytöllä. Remontti on valmis lokakuun loppuun mennessä.











15.07.2005


Kynttilä valvoo kaupunkia.

Jätkänkynttiläsilta on komeillut Kemijoen helmenä jo 16 vuotta. Silta on vielä nuori sillaksi, mutta kosmeettista haittaa on ehtinyt kertyä halkeilun muodossa sen betonipinnoille. Pienestä halkeilusta huolimatta Jätkänkynttilä on Rovaniemen maamerkkinä tunnetuin. Korkeamman siltapylonin huipulle on kiivettävä viidet eri tikkaat yhteensä 47 metrin matkalla. Lapin Kansan uudessa kesäjuttusarjassa käydään paikoissa, jotka ovat yleisöltä suljettu. Ensimmäinen vierailukohde on Jätkänkynttiläsillan kynttilä, paikka Rovaniemen huipulla.






Jätkänkynttiläsillan ylempi pyloni kuvattuna alemman pylonin kynttiläkopista. Pilarin kattona on muovikupu, joka lämmittää kopin kasvihuoneeksi kesällä.



Välitasanteelta voi ihailla vaikkapa vanhaa rautatiesiltaa. Uusi silta toi suuren helpotuksen rautatiesillan liikenneruuhkiin 16 vuotta sitten. Nykyään Jätkänkynttilän yli porhaltaa 13 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.



Jätkänkynttilän huippu avautuu kohti taivasta. Alkuperäisen ajatuksen mukaan kynttilä olisi ollut kaasuliekki, mutta kustannussyistä, suuren huoltotarpeen ja turvallisuuskysymysten vuoksi päädyttiin natriumvaloihin.



Sillan alla kulkevaa tukevaa teräskoteloa pitkin voi kulkea vaikka toiselle puolelle jokea. Siltainsinööri Jouko Karjalaisen mukaan silta ei sortuisi, vaikka siltaa kannattavat köydet katkeaisivat.


Jätkän kynttilät ovat loistavia putkia.

 

Betonipylonien

ulkopinnat

kaipaavat pinnoitetta

 

ROVANIEMI

Jos Rovaniemi tunnetaan jostakin, se tunnetaan yleensä joulupukista. Kun puhutaan rakennuksista, tulee useimmilla mieleen Jätkänkynttiläsilta. Vuonna 1989 valmistunut linjakas ja mieleenpainuva vinoköysisilta on täyttänyt siihen kohdistuneet odotukset.

- Jätkänkynttilä on sillaksi vielä nuori. Nykyiset betonisillat kestävät noin sata vuotta, kunhan korjaukset tehdään ajallaan, toteaa Jätkänkynttiläsillasta Lapin tiepiirissä vastaava siltainsinööri Jouko Karjalainen.

- Kesän alussa tehdyissä tarkastuksissa Jätkänkynttilän betonipinnasta on löytynyt pientä halkeilua. Ongelma on vain ulkonäköön liittyvä, mutta korjaustoimenpiteitä on jo mietitty. Mahdollisesti betonipinnat peitetään sementtipohjaisella pinnoitteella lähitulevaisuudessa. Pinnasta tulisi näin aavistuksen vaaleampi, joka kohentaisi sillan ulkonäköä, Karjalainen arvelee.

Sillalla on pituutta 320 metriä ja sen keskellä kohoavat pylonit nousevat 65 metrin korkeuteen alimmasta perustamistasosta. Sillan kannelta pylonin huippuun kertyy matkaa 47 metriä.

Huipulta löytyy molemmista pilareista kuuden natriumputken sarjat, joissa jokaisessa on kolme putkea. Jätkän kynttilät muodostuvat siis 36:sta loisteputkesta, jotka hohtavat Rovaniemen yllä yötä päivää.

Kynttilöille päästäkseen on kiivettävä pylonivarsien välissä kulkevia huoltotikkaita. Liiallisen kiipeilyinnokkuuden hillitsemiseksi huoltotikkaat alkavat noin neljä metriä korkean, pylonit yhdistävän betonikopin päältä. Sinne johtavat tikkaat sekä kiipeämisessä tarpeelliset turvavaljaat haetaan Pullinpuolen päässä sijaitsevasta huoltoluukusta, joka pidetään visusti lukittuna.

Ämpärit ovat
ankkureita

Kun huoltotikkaita on kiivennyt 25 metrin matkan, tulee vastaan pilareiden väliin sijoitettu välitasanne. Kaiteilla varustettu lava käy Rovaniemen parhaasta näköalapaikasta, kun alla levittäytyy Kemijoki kaikessa komeudessaan, kaupungin talojen katot sekä Ounasvaara. Lavan yläpuolella on tukevan näköinen betonielementti, joka liittää pylonit toisiinsa. Sen sisään varmasti pääsee?

Lukittu luukku estää kutsumattomien vieraiden vierailut betonilaatikon sisään. Sisällä on pimeä huone, jonka katossa olevista aukoista hohtaa valoa katon rajassa. Huone on varsin korkea, noin kahdeksan metriä ja sen seinät ovat täynnä ämpärin muotoisia putkenpäitä. ”Ämpärit” ovat tosiasiassa siltaa kannattelevien köysien ankkurointipisteitä.

- Köysien päähän johtavat letkut ovat köysien huoltoon liittyviä ratkaisuja. Vaijereiden päät täytetään korroosiosuojarasvalla, kun ulkopuolella vaijereita suojaava putki on puolestaan täytetty sementtilaastilla. Näin epäpuhtaudet ja vesi eivät pääse turmelemaan köysiä, Karjalainen selvittää.

- Siltaan liittyvän symboliikan lisäksi pyloneihin kiinnittyvät vinoköydet mahdollistavat pitkän keskiaukon. Rakenteesta saadaan siro ja hoikka, jolloin ulkonäkö on parempi ja rakentamiseen käytetyt massat minimoitua, kertoo Karjalainen.

Kynttiläkoppi
suojattu muovilla

Betonilaatikon yläosassa on jälleen tasanne, josta johtaa aukko oikealle ja vasemmalle - toinen lyhyempään pyloniin ja toinen korkeampaan. Pilarin huipulla oleva kynttiläkoppi on aurinkoisella säällä kuin kasvihuone, sillä pylvään pää on suojattu korkealla muovikuvulla.

- Kynttiläloisteputket kestävät käsittääkseni useita vuosia. Niiden vaihto ei ole tiepiirin vastuulla, vaan sähköurakoitsija vaihtaa ne tarpeen tullen, Karjalainen kertoo.

Vaikka huipulla oleva koppi onkin ontto pylväs, ovat pilarit muutoin umpinaisia. Ne juurtuvat suoraan siltakannen ja Ounaskosken läpi peruskallioon. Samoin Pullinpuolelle kiinnittyvät vaijerit ovat juntattu kallioon kiinni. Loppusilta kelluu elastisesti laakereiden päällä.





Päivä, josta alkoi atomisodan pelko

Ensimmäisestä atomipommikokeesta on huomenna lauantaina kulunut 60 vuotta.

Yhdysvaltain New Mexicon osavaltion aavikolla päivä on juuri alkamassa, kun ilmassa välähtää aurinkoa kirkkaampi valo. Värien myrsky syöksyy vuorten rinteille samaan aikaan kun ilmoille kohoaa sienipilvi.

Heinäkuun 16. päivä vuonna 1945 oli päivä, joka muutti maailmaa ratkaisevasti. Kello 5.29,45. ilmassa räjäytetty ensimmäinen atomipommi, The Gadget, lumosi tuhoavalla kauneudellaan tarkkailijatkin.

- Koko maa valaistui kirpaisevasta valosta, joka oli monta kertaa kirkkaampi kuin keskipäivän aurinko. Se oli kultainen, purppura, violetti, harmaa ja sininen. Se valaisi jokaisen läheisen vuorijonon jokaisen huipun, rotkon ja harjanteen kirkkaudella ja kauneudella, jota ei pysty sanoin kuvailemaan, kirjoitti koetta tarkkaillut kenraali Thomas Farrell myöhemmin.

Maailmojen
tuhoaja

Räjähdyshetkellä kaikki läsnä olevat tiedemiehet ymmärsivät jo, mitä olivat saaneet aikaan.

- Minä olen kuolema, maailmojen tuhoaja, lausui atomipommin isänä tunnettu tiedemies Robert Oppenheimer hindujen Bhagavadgita-runoelmaa lainaten tulipalloa katsoessaan.

19 kilotonnin pommin räjähdys repi autiomaan pintaan 330 metriä laajan ja kolme metriä syvän kraatterin ja sulatti hiekan vihertäväksi lasiksi. Paineaalto tärisytti maata vielä 60 kilometrin päässä.

Atomipommikoe, koodinimeltä Trinity, oli Yhdysvaltain huippusalaisen Manhattan-projektin tulosta. Natsi-Saksan jaloista paenneet tiedemiehet pelkäsivät, että Saksa saattaisi käyttää 1938 keksittyä atomin halkaisuteknologiaa pommin rakentamiseen.

Historian
kauhistuttavin pommi

- Olemme keksineet maailmanhistorian kauhistuttavimman pommin. Se saattaa olla tuhoava tuli, joka profetoitiin Eufratin laakson aikana, Nooan ja hänen suurenmoisen arkkinsa jälkeen, kirjoitti presidentti Harry S. Truman päiväkirjaansa 25. heinäkuuta 1945.

Vain pari viikkoa tämän jälkeen Yhdysvallat käytti pommia sotatoimissa. Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettiin atomipommit, jotka surmasivat yhteensä noin 150 000 ihmistä välittömästi ja tuhansia myöhemmin säteilyn seurauksena.

Kesästä 1945 saakka maailma on elänyt ydinsodan pelossa. Lähes kaikki atomipommia kehittämässä mukana olleet tiedemiehet kääntyivät sittemmin tuhoisaa lastaan vastaan ja ovat vaatineet, että ydinvoimaa käytettäisiin vain rauhanomaisesti. Ydinaseet ovat Yhdysvaltain ulkopolitiikan yksi suurimmista päänvaivoista vielä tänäkin päivänä, kun pelkona on, että terroristit saisivat ydinaseen käsiinsä. Myös esimerkiksi Iranin ja Pohjois-Korean kiistellyt ydinohjelmat pitävät maailmaa jännityksen alla, vaikka kylmän sodan aikainen ydinasevarustelu onkin päättynyt.



20.07.2005







"--
Kittilän suurista suvuista mukana mm: Hanhivaara-Rajala-Raudus-Lakso-Seurujärvi, Sirkan suvut. Alakylä-Kaukonen-Molkojärvi kylien sukuja: Palovaara-Jäneslampi-Vierelä-Mokko-Ylitalo, Nikkinen, Raudus, Eira, Kiistala-Majava, Tepasto, Hetta, Salmi-Salmijärvi ja nimen perusteella ihmetystäkin herättänyt Ryssän suku, joka esiintyy juuri Nikkinen-Kujala-Salmi-Ala-sukujen yhteydessä. Tornbergin pappis-suku. Mukaan tulee runsaasti sivusukuja, jotka kuuluvat suoraan mukaan. Kirjassa on paljon sukuja, jotka liittyvät näihin sukuihin avioliittojen kautta. Vaikka sukua ei mainita tässä, niin se voi olla mukana kuitenkin.--"

Jos edellä mainituista suvuista joku tietää jotain mielenkiintoista, voi ottaa yhteyttä Paavo Riihitammelaan;

 

Paavo Riihitammela, Kirkkonummi

Kotisivun nimi : 

http://www.saunalahti.fi/riihitps/






21.07.2005




Johan August Uusisalmi, synt. 5.10.1872 Kittilä, kuollut v.1947. 
Puoliso 23.12.1896 Beata Ollintr os Ala, synt.4.8.1870 Kittilä, kuollut v.1945.

(= isovanhempani)

Beada ja Augusti Uusisalmen perikuntaa kuvassa vuonna 1932:
Heidän lapsistaan eivät tuolloin vielä ole naimisissa Kusti (isäni), Mari, Valtteri  ja Ida. Mari ei ole kuvassa. 

Aikuiset lueteltuna vasemmalta oikealle:
Reino ja Sannu (os. Alapieti) Uusisalmi, Kalle ja Helli (os. Uusisalmi) Alatalo, Augusti Uusisalmi (äiji), Valtteri Uusisalmi, Ida Uusisalmi, Kusti Uusisalmi (isäni), Beada Uusisalmi (os. Ala ,ämmi), Sofia Uusisalmi (os. Alapieti), Eelis Uusisalmi , Tyyne Vanhasalmi (os . Uusisalmi) ja Johannes Vanhasalmi.

Lapset lueteltuina alhaalta ylöspäin:
Rauha Alatalo, Margit Uusisalmi, Lauri Uusisalmi, Aarno Uusisalmi, Eero Uusisalmi, Paavo Uusisalmi ja Ilona Vanhasalmi





22.07.2005

Rovaniemeläistä tapakulttuuria ja elämänmenoa

Peukalovoileivästä kesäiseen navetta-asumiseen

Aika on nyt kokonaan toinen kuin se, johon synnyin. Myös aivan toisenlainen kuin se, johon muistikuvani ulottuvat. Siitäkin on kauan. Ulkonaiset tapamme ovat muuttuneet ajan myötä. Rovaniemeläinen tapakulttuuri on seurannut kehitystä eikä kaikki ole suinkaan kehittynyt pelkästään myönteiseen suuntaan. 1930-luvulla tultiin vierailulle spontaanisesti ennakolta ilmoittamatta. Istuttiin pirtin ovipielessä olevalle penkille, otettiin hattu päästä ja pistettiin se polviväliin heilahtelemaan edes takaisin. Siinä haettiin keskustelun alkua, jos aihetta ei liiemmin oltu ennalta ajateltu.

Emäntä keitti kahvit, pyysi peremmälle ja kehotti: "Tehkää hyvin ja topakkaa"! Tapana, vieläpä varsin yleisenä oli kaataa kahvi kupista teevadille ja ryystää se siitä sokerisaksilla pilkottu sokeripala huulilla. Jos oltiin talossa, jossa oli oman varan lisäksi vierasvaraa, paloiteltiin juusto mustan kahvin sekaan kuppiin ja syötiin se siitä lusikalla. Hyvälle maistui. Kahvikuppi pistettiin nurin lautaselle, mikäli ei haluttu enää lisää. Osuuskaupan pirtissä pantiin markka kupin pohjan päälle maksuksi.

Mikä se oli tuo otsikossa mainittu peukalovoileipä? No, tietysti Mäntyniemen ämmin kiireisille penskoille käteen annettu voileipä, johon kesken kaiken oli voi levitetty peukalolla. Toukokuussa, kun lehmät saatiin ulkoniitylle tai metsään, alkoi navetan siivous. Tikulla kaivettiin lattianraotkin ja seiniä myöten kaikki pestiin ja lopuksi kalkkimaidolla valkaistiin hohtavan valkoiseksi. Se oli valkoinen kuin kesämorsio. Kattoon kiinnitettiin roikkuvat spiraalimuotoiset kärpäspaperit takaamaan rauhallisen asumisen. Houkutteleva ja soma se oli asua, viihtyisä ja muistoja mansikin lypsyistä pullollaan. Ei siellä yötä vietetty, vaan rauhallista kesäunta nukuttiin puovissa tai aitassa. Tällä järjestelyllä saatiin tilaa pirtin ja ennen kaikkea kamarin lattioiden maalaukselle. Maali oli tietysti keltaista.

Hautajaisista

tuliaiset kotiin

1930-luvun hautajaiset olivat luku sinänsä. Ennen kuin lehdissä julkaistavat kuolinilmoitukset tulivat tavaksi, lähetettiin sukulaisille ja tuttaville mustareunaiset surukirjeet, joissa kutsuttiin vainajan siunaustilaisuuteen. Hautajaistilaisuudessa vainaja oli yleensä ulkona pihalla avonaisessa arkussa neljän kuusen koristaessa arkun joka nurkkaa.

Ennen sisälle menoa käytiin jättämässä viimeiset jäähyväiset vainajalle. Jos kaipuu ei aina ollut aitoa, oli uteliaisuus sen tilalla. Saattueena ajettiin sitten hevosilla hautausmaalle ja tultiin siunaustilaisuuden jälkeen surutaloon. Naiset ja miehet kokoontuivat eri huoneisiin. Puheenaiheetkin olivat erilaiset. Naisille kylän asiat olivat päällimmäisenä. Kuiskailtiin juorujakin. Saattoipa vainajakin joutua niiden kohteeksi. Miehille tärkeitä olivat hevoset ja maatalouden ajankohtaiset asiat. Jos pappi oli kutsuttu surutaloon, piti hän huolta vainajan muistosta ja virsien veisuusta. Pitopöydissä oli usein paperipusseja, joihin voi kerätä kotituliaiset.

Keskuslämmitys ja vesiklosetit uutuutena

Jo 1920-luvulla päästiin Rovaniemelläkin nauttimaan sen ajan uutuuksista keskuslämmityksestä ja sisäkloseteista. Se oli niin hienoa ja uutta, että sitä oli esiteltävä ylpeydellä vieraille. Ulkohuoneesta, hyysikästä tai kuten hienosti sanottiin "makista", eivät kaikki halunneetkaan päästä eroon. Se johtui ennakkoluuloista hajun ja muiden suoritettavien intiimien toimintojen sopivuudesta sisälle. Ettei vain kateudella olisi ollut oma osuutensa asiaan. Rovalan keskuslämmitys jätkien majoitustiloissa herätti pahennusta kirkonkylässä.

Rovaniemeläisperheet ostivat melko yleisesti vastakirjalla. Kähköset olivat Saastamoisen vakioasiakkaita ja aina kuukausittain kirjatut ostokset ynnättiin yhteen ja maksu käytiin käteisellä maksamassa. Usein itse "Roopertti", kauppaneuvos Rob Saastamoinen, pyysi istumaan nahanvärisiin mahtaviin "pormestareihin" ja kyseli kuulumisia. Herraskaiselta se tuntui sisuskunnassa, mutta anna vain, oli se siksi harvinaista tuolloin. Maitotinki oli Poikelalta Ylikylästä. Sieltä tuotiin aamulla tuoretta maalaismaitoa pöytään.

Kotisairaanhoidon rohdot ja hoitokeinot olivat yksinkertaiset.

Vilustumiseen ja yskäänkin oli hyväksi kamferintipoilla kostutettu sokeripala. Flunssaista oloa helpotettiin voitelemalla jalkapohjat pikiöljyllä ja "paahdettiin" niitä kakluunin hiilloksen lämmössä. Haavoihin ja muihinkin tulehduksiin oli Laitisen "VETO" ylivoimainen parannuskeino. Onni Laitinen oli legendaarinen rovaniemeläislääkäri, joka oli voiteen keksijä. Hinkuyskäinen pistettiin pakkaslakanoista rakennettuun telttaan. Omakohtaiset kokemukseni puoltavat hoidon käyttöä. Korvasärkyyn oli tupakansavu pillitupakasta puhallettuna ja pumpulilla korvakäytävä peitettynä varmin parannuskonsti.

Nuorten harrastuksista nelimaali oli pesäpallon muunnoksena suosittu. Mynkröönää, eräänlaista ruutuhyppelyä, naruhyppelyä ja konkkaa. Kepposista oli narun päässä tielle "pudonnut" lompakko harmiton ja suosittu leikki, joka saattoi päättyä kyllä nolostikin. Siinä piilossa oleva kepposen tekijä vetäisi löytäjän nenän edestä lompakon itselleen ja juoksi oitis pakoon.

Avopareista käytettiin nimitystä polkka- ja susiparit. Polkkaparilla saattoi olla lehtolapsi. Heitä ei katsottu aina suopein silmin. Tupakointi oli kaikkialla yleistä ja tavallisimmat savukemerkit olivat Klubi, Työmies, Kerho, Fennia ja hienoimmista merkeistä North State ja Twendy Gold. Rovaniemellä oli yksi tupakkakauppa Kauppalantalon kellarikerroksessa. Iltaisin nuoriso kokoontui Kinon kulmalle, nykyinen Sampoaukio ja vaelsi 1940-luvulla Koskikatua alas elokuvateatteri Inarin eteen, nykyinen hotelli Vaakuna. Herrat tarvitsivat pirssiä ja silloin sen voi tilata esimerkiksi Aapo Helpiltä tai Hiukan Osakarilta. Edellisellä oli Buick ja Oskarilla Chevrolet.

Harvat kuntohiihtäjät merkitsivät nimensä Koskenkylässä Pallarilla kirjaan ja niinpä koko lenkki sai Pallarin lenkin nimen. Sauvakävelijät olivat ounasvaaralaisia hiihtäjiä, joille saarenkyläläiset nauroivat niin, että Alakulpin Olavin kertoman mukaan heidän piti valmentautua sauvoineen ennen aamulypsyä. Muuten heidät leimattiin täyshöperöiksi kesäkelillä sauvoineen liikkuessa. Hiihtämisestä puheen ollen, suksia ei aina katkeamisen jälkeen uusittu, vaan ne pläkitettiin. Peltiseppä pisti ohuesta peltistä paikan ja se kyllä kesti eikä menoa haitannut.

Esko Kähkönen

Kirjoittaja on Lapin radion

entinen ohjelmapäällikkö.



Onko hillauho ennenaikaista?

Jänkkä oli valkoisenaan hillankukista keväällä ja samana vuonna marjasato samoilta paikoilta. Kuva on Riikonjärven 
päästä 1980- luvulla.









Paras hillavuosi Lapissa sataan vuoteen, julistavat tiedotusvälineet. Kuitenkin tuo uutisointi nostaa karvat pystyyn useissa paikoin Lappia. Totuus on, että löytyy laajoja alueita joista huonoinakin hillavuosina on löytynyt hillaa omiksi tarpeiksi ympäristön asukkaille.

Tuntuu tämän kesän sato olevan samoilla alueilla lähes nollan luokkaa, ja paikalliset tiedot läänin pohjoisosista kertovat, että sadon määrä on lähes tuntematon, joten uhoaminen lienee vielä liian aikaista.

Puhtaan ja hyvälaatuisen hillan keräyksen lisäksi tulee myyntiin kerääjien muistaa yksi tärkeä asia, ja se asia on, että hillasadon paljoudesta uhoamisen yksi tärkeimmistä tavoitteista on innostaa uusia kerääjiä soille ja pitää kerääjälle maksettava hintataso mahdollisimman alhaisena. Välittäjien pitäessä hintatasoa alhaisena se karkottaa samalla uudet nuoret kerääjät hillasoilta rämpimästä. Kerääjälle maksettava hillan kilohinta tulisi olla, sadosta riippuen, vähintään 7-10 euroa, sillä ne tulevat kovan työn ja pitkien automatkojen takaa. Vain harvat pääsevät keräämään kesämökkitontin laidasta alkaen.

Jos ikää riittää, niin ehdin nähdä senkin ajan, että hillat jäävät soille keräämättä, kunhan tämän hetken ahkeroijat joutuvat kuntonsa mentyä lopettamaan.

Nykynuoret eivät jaksa kerätä myyntiin (peruskuntoa ei ole) - omiksi tarpeiksi kylläkin.

Että maksakaa kunnon hinta hillasta, jotta saadaan uusi sukupolvi innostumaan asiasta, ettei tarvitse ulkomaalaisia tilata marjasatoamme keräämään, myymään ja viemään valuutta pois maasta.





23.07.2005


Naiskiemurat vievät presidenttiehdokkaan Matti Vanhasen mietteliääksi.




Lankia: Juorulehtien uutisissa asiaa

 

’’Elämässä sattuu kaikenlaista’’

STT

Helsinki

Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia myöntää, että pääministeri Matti Vanhaseen liittyvissä juorulehtien uutisissa on varmasti jossain määrin asiaa takana. Hän ei kuitenkaan usko, että juorumylly vaikuttaisi dramaattisesti keskustapuolueen vaalikampanjan valmisteluun. - Puolueessa ei ole ollut minkäänlaista puhetta, että presidenttiehdokasta vaihdettaisiin, vakuuttaa Lankia.

Lankia luottaa siihen, että keskustaväki osaa erottaa yksityiset asiat yhteisistä asioista. Hän ei kuitenkaan halua väheksyä niitä tunteita, joita juorulehtien uutiset ovat herättäneet.

- Puoluesihteerille ei kuitenkaan toistaiseksi ole tullut ensimmäistäkään soittoa, jossa asiaa olisi aktiivisesti moralisoitu. Kun kyse on taakse jääneistä vuosista, keskustaväki kunnioittaa Vanhasen oikeutta yksityisyyteen, eikä lähde julkisia tilityksiä peräämään. He luottavat siihen, että mies hoitaa hommansa ja on luottamuksen arvoinen poliitikko, uskoo Lankia.

- Ainakin minun lähtökohtani on se, että kampanjaa suunnitellaan edelleen. Totta kai pitää myös noteerata, mitä lehdistössä on kirjoiteltu. Jotakinhan sen takana on ollut.

Lankia ei pidä mahdottomana, että Vanhasen henkilökuvaan harmaana poliitikkoja tulisi uusia piirteitä. - Olennaista on, mitä Vanhanen itse tässä asiassa tekee. Mielestäni hän on julkisuuteen toimittamansa tiedon kautta halunnut viestittää, että elämässä on sattunut kaikenlaista. Tämähän on taakse jäänyttä vaihetta, josta nyt juorulehdissä kohistaan. Se ei vaikuta hänen elämäänsä ja toimintaansa tästä eteenpäin, sanoo Lankia.

Kalli: Huhumyllyn

vaikutus vähäinen

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ei myönnä tietävänsä asiasta juuri sen enempää kuin muutkaan kansalaiset, vaikka sanookin keskustelleensa Vanhasen kanssa puhelimessa muutama päivä sitten.

- Julkisuus tältä osin tulee varmaan vielä jatkumaan, mutta minun ennusteeni on, ettei se pidemmässä juoksussa vaikuta sitä eikä tätä, arvioi Kalli.

Julkisuudessa on arveltu, että kohu voisi lisätä sympatiaääniä tai antaa väriä Vanhasen harmaaksi luonnehdittuun imagoon. Kalli ei kuitenkaan usko huhumyllyn luovan positiivista kuvaa.

- Jos toiset ottavat asian kielteisenä ja toiset myönteisenä lopputulos on plus miinus nolla, laskee Kalli.

Kääriäinen: Puoluejohto

ei saanut selvityksiä

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen ei osaa arvioida, onko tämän kaltainen huhumylly tuonut sen enempää kielteistä kuin myönteistäkään julkisuutta.

- En ole seurannut koko tapausta, joten sitä on mahdotonta kommentoida, toteaa Kääriäinen.

Kääriäisen mukaan Vanhanen ei ole myöskään antanut asiasta mitään selvityksiä puolueen johdolle.

- En ole ollut missään sellaisessa palaverissä, missä asiaa olisi käsitelty. Vanhanen päättää itse, mitä hän näkee parhaaksi informoida, sanoo Kääriäinen.

Kääriäinen pitää kuitenkin melko selvänä, että Matti Vanhasesta tulee keskustan presidenttiehdokas, kun puoluekokous ensi syksynä asian ratkaisee.

- Puoluekokoukseen kokoontuva väkihän asian lopulta päättää, mutta minä en näe minkäänlaista syytä poiketa aiemmista suunnitelmista, vakuuttaa Kääriäinen.




Lankia: Vanhas-kohussa on asiaa takana
 
 Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia sanoo pystyvänsä siteeraamaan vain pääministeri Matti Vanhasta (kesk) kysymykseen, pitääkö 7 päivää -lehden uutisointi Vanhasen ja lehden haastatteleman "Kaarinan" ex-suhteesta paikkansa.

- Yleisesti ottaen on niin, että ei ole savua ilman tulta, mutta minkä verran on tulta, minkä verran savua, mistä sen tietäisin, Lankia pohtii IS:lle.

- Minä puoluesihteerinä ja me puolueväkenä joudumme luottamaan Matti Vanhasen omiin arvioihin tilanteen luonteesta ja siihen, että kysymys on menneen talven lumista, taakse jääneistä asioista, oli niissä todenperäisyyttä minkä verran tahansa.

- Ei ole mitään muuta kiinnekohtaa kuin luottaa siihen, että Vanhanen itse tietää elämänsä tilanteen.

Lankia on tyytyväinen Vanhasen torstaina Ilta-Sanomille, Iltalehdelle ja Helsingin Sanomille antamaan kommenttiin liittyen 7 päivää -lehden uutisointiin.

- Mielestäni hän on julkisuuteen toimittamansa tiedon kautta halunnut viestittää, että elämässä on sattunut kaikenlaista, sanoi Lankia perjantaina STT:lle.

- Hänen lausuntonsa oli minusta tilannetta vakauttava ja selkeyttävä. Luotan täysin siihen, että hän itse arvioi, minkä verran hän niitä asioita käsittelee, ja hänellä on oikeus mitoittaa se. Minusta kommentti ei vaadi lisätilityksiä, painotti Lankia IS:lle.




24.07.2005

 

Torilla käy kauppa vesikelilläkin

Rovaniemi

Lauantaiaamun sade ei häirinnyt Rovaniemen torilla työskenteleviä hillan sisäänostajia Simo Salosta ja Ari ”Väiski” Isojärveä, sillä kauppa kävi vesikelistä huolimatta.

- Tänä aamuna on tullut hillaa 400 kiloa ja kello on vasta puoli kymmenen. Eilen tuli noin 2 100 kiloa, Salonen kertoo.

- Tässä onkin ollut vähän paniikki, koska kannet alkavat loppua kesken ja ämpärit ovat täynnä hillaa.

- 8 000 kiloa olemme kaiken kaikkiaan ostaneet ja kaikki on mennyt, mitä on ostettu.

Isojärven ja Salosen työ ei ole kevyttä. Päivät alkavat aikaisin ja venyvät iltaan.

- Aamulla kello seitsemän aikoihin aloitetaan työt ja illalla seitsemän tai kahdeksan aikoihin lopetetaan, Salonen sanoo Isojärven nyökytellessä.

- Mutta onhan tämä ihan hyvää vaihtelua. Kun ensin painaa pari kuukautta vihanneshommia etelässä ja sitten tulee tänne, niin se on ihan piristävää



25.07.2005

Jaakko heitti kylmän kiven

 Kansanperinteessä Jaakko on perin merkillinen mies. Kun hän naulaa tuohen puuhun kiinni, saa hän kauran kasvamaan, ja heittäessään kylmän kiven järveen lopettaa hän kesän uimakelit.




30.07.2005






 
Otin tämän kuvan tähän esille, koska se on kuvattu ennen sotia. Siinä näkyy Kittilän kirkko taustalla, ja siitä oikealla maantien varressa on vanha Ollila, joka oli äitini syntymäkoti. Kirkon kohdalla tien vastakkaisella puolella on pappila, jonka arenttaatturina oli äitini isä Oskari Takala.
 Olen kertonut tästä varsinaisilla kotisivuillani sukusivulla.






31.07.2005



 
Vaiherikkaassa nuoruudessani osuin Rovaniemen mlk:n Auttikönkään asutusalueen Pajulammen kansakoululle opettajan viransijaiseksi ( 1959- 60 ). Koulu oli 2- opettajainen, ja minusta vähän päälle kaksikymppisestä ylioppilaasta tuli lukukaudeksi peräti johtajaope.
 
Pekka Pörhönen oli koulun talonmies. Olimme Pekan kanssa opettajakollegaa turkulaista ylioppilasta Leila Lindholmia vastassa postiautolla. Hän oli vielä minua nuorempi ja luuli silloin nelikymppistä Pekkaa tietenkin johtajaopettajaksi aluksi.
Niin me sitten menimme koululle, ja Leila sai tyhjän yläkerran lukaalin ja minä vastaavan alakerrassa. Siellä vain meni 8 kk hiljaisessa erämaakylässä.
Seuraavan kerran törmäsin Pekkaan 80- luvulla, kun hän kävi nykyisen avovaimonsa kanssa kylässä naapurissani Vakke- sedän ja hänen vaimonsa Anjan luona. Anja ja Pekan toinen puoliso Aira olivat nimittäin sisaruksia. Ja Pekka kävi vielä Airan kanssa kolme kertaa naapurissani ainakin, hautajaisissa. Ensin kuoli Vakke, sitten Anja ja viimeksi heidän vanhempi poikansa Rainer.
 Ja nyt allaoleva oli tämän päivän Lapinkansassa.
Pekka ei ole juuri kovin paljoa vanhemman näköinen täyttäessään ensi kuun kahdeksantena päivänä 
 
85 vuotta. Karjalaismallinen päähine peittää hänen kaljunsa, ja täysin kalju hän oli jo 1959. Oli kuulemma uusinut ajokorttinsakin hiljattain.






Pekka Pörhösen
käsissä syntyy tuttavien iloksi muhkeita varsiluutia. Päässä komeilee karjalaisista juurista kertova päähine.

Kenenkenpä pagisen kui ei ole davarissa?

Pekka Pörhösen elämään

kuuluvat kädentaidot ja karjalaisuus

Elina Melamies

Rovaniemi

- Ka, kenenkenpä pagisen kui ei ole davarissa? Kenen kanssa puhuisin kun ei ole kaveria, pian 85 vuotta täyttävä Pekka Pörhönen toteaa karjalainen lakki päässään. Suojärvellä, Kotajärven kylässä syntynyt mies valittelee että karjalaisuus on hänestäkin hiipumassa, kun muut murteen taitajat ovat niin harvassa.

Karjalaisia juuriaan Pekka Pörhönen ravitsee osallistumalla Karjala-seuran järjestämään toimintaan. Karjalasta juontuu myös hänen ortodoksisuutensa. Pörhösen jokakesäiseen ohjelmaan kuuluvat pyhiinvaellusmatkat muun muassa Valamoon.

Karjalaisuudestaan huolimatta Pekka Pörhönen on päättänyt olla ottamatta kantaa Karjala takaisin -keskusteluun.

- Olen käynyt kotipaikalla kolme kertaa, mutta ei kiinnosta. Hrustshevin aikana alueelle tehtiin suurta peltoa. Tunnistin kotipaikkani mansikkamaan suojaksi istuttamistamme kuusista. Raivausmiehet olivat pitäneet siinä leiriä, ja muutama kuusi oli vielä jäljellä, hän kertoo.

Pekka Pörhönen on ainoana elossa perheensä kahdeksasta sisaruksesta. Hän on kulkeutunut elämässään kauaksi Kotajärven kodistaan, joka aikoinaan sijaitsi vajaan kymmenen kilometrin päästä Venäjän rajaa. Sodan sytyttyä hänen kotikylänsä evakuoitiin jo toisena päivänä. Hän kaivoi muiden vuonna 1920 syntyneiden kanssa asemia työvelvollisena Suojärvellä ja Korpiselässä. Pian hän meni 14 muun pojan kanssa vapaaehtoisena rintamajoukko-osastoon ja kyyditsi haavoittuneita.

- Se oli kovaa työtä nuorelle miehelle. Kaksi sotilasta muistan kuolleen rekeen, Pekka Pörhönen muistelee.

Sotien jälkeen Pekka Pörhönen opiskeli maanviljelysteknikoksi Tarvaalassa. Hän aloitti työn pehtoorina Keski-Suomen kotitalousopettajaopiston tilalla vuonna 1950. Työpaikka jäi kuuden vuoden jälkeen kun kaupunki kaavaili aluetta tonttimaakseen.

85-vuotias

3.8.2005

Pekka Pörhösen koti on sijainnut Rovaniemen seudulla jo vuodesta 1957. Salmijärvi on siintänyt hänen takapihaltaan neljäntoista vuoden ajan. Hän saapui pohjoiseen rakentamaan Pirttikosken säännöstelypatoa ja haki Rovaniemen maalaiskunnassa auki ollutta talonmiehen paikkaa. Työ vei Pajulammen koululle Auttiin ja edesmennyt vaimo pääsi saman koulun keittäjäksi.

Pekka Pörhönen toimi maalaiskunnan palveluksessa kirvesmiehenä ja vahtimestarinakin. Hän oli mukana myös rovaniemeläisten muistiin jääneellä Ounasjoen siltatyömaalla sillan romahtaessa.

- Putosin ja polveni jäi harjateräksien väliin. Vei aikaa saada se sieltä pois, ja juoksin pelätessäni sillan romahtavan lisää. Samana päivänä oli sattunut paha kolari, joten sairaala tuli täyteen. Minut vietiin mankelihuoneeseen ja kesti kauan ennen kuin minua käytiin katsomassa, Pekka Pörhönen muistelee.

Rovaniemessä Pekka Pörhöstä viehätti lappilaisten välittömyys, joka muistutti häntä kotiseutunsa ihmisistä. Hän on löytänyt seudulta eläkepäivilleen mieleistä tekemistä monen seuran parista. Terveyden salaisuus on hänen mukaan hyötyliikunta.

- Käyn harvoin varsinaisesti lenkillä, mutta hyötyliikuntaa tulee tehtyä paljon. Suuressa pihassa on tekemistä ja pidän kalastuksesta ja marjastuksesta, hän toteaa avovaimon lisätessä ettei häntä marja-aikaan paljon kotona näy. Sota-aikojen muistona selässä pysytellyt sirpalekaan ei ole menoa haitannut. Autoilu sujuu vastikään uusitulla ajokortilla.

Hilloja mies on löytänyt jo monta kiloa ja mieli tekisi poimimaan lisää.

- Kelit ovat vain olleet huonot, suot märät ja itikkaiset, hillastaja toteaa.

Pekka Pörhösen harrastuksiin kuuluvat myös monenlaiset kädentaitoa vaativat työt. Kuksat ja loveleikkuutyöt hän on lopettanut, mutta tuttavia hän ilahduttaa yhä tekemillään saunavihdoilla ja varsiluudilla. Vihtoja hän on tälle kesälle taiteillut jo ainakin 30 kappaletta.

Matkustelun lisäksi Pekka Pörhönen on löytänyt harrastuksekseen myös ristikoiden ratkomisen.

- Aluksi en kyllä päässyt kärryille millään lailla, hän muistelee nauraen.

Pekka Pörhönen juhlii syntymäpäiväänsä oman perheen kesken.

 

Syntynyt: Kotajärven kylässä Suojärvellä, Karjalassa 3. elokuuta 1920.

Kotipaikka: Rovaniemi.

Koulutus: maanviljelyteknikko.

Perhe: Avovaimo. Jäi aikaisemmasta avioliitosta leskeksi, josta neljä tytärtä ja kolme lastenlasta.

Työhistoria: Pehtoorina Keski-Suomen kotitalousopettajakoulussa. Tuli Lappiin rakentamaan Pirttikosken säännöstelypatoa. Toiminut Rovaniemen maalaiskunnan palveluksessa muun muassa vahtimestarina ja kirvesmiehenä. Jäi eläkkeelle vuonna 1983.

Luottamustoimet: toiminut Rovaniemen maalaiskunnan vaalilautakunnassa kolmisenkymmentä vuotta ja ollut myös väestönsuojelulautakunnassa.

Harrastukset: kalastus ja marjastus, puukäsityöt, ristisanatehtävien ratkominen ja seuratoiminta muun muassa ortodoksisessa Diakoniaseurassa, Suojärvi-seurassa, Sotaveteraaniliitossa, Sotainvalidiliitossa, Rovaniemen seudun Karjala-seurassa ja Karjalaisessa liitossa






| Keisarin suku | Toiminta | Toiminnassa mukana | Sukukirjat ja -esineet |
| Ilmoitukset | Linkit | Säännöt |



KEJSAR SLÄKTFÖRENING 

THE KEISARI FAMILY ASSOCIATION

 

päivitetty 31.7.2005
Kommentit ja täydennykset: keisari@japo.fi

10.08.2005






Kalervo Palsa






Taiteilija maalasi myös työtilansa seinät. Tuleva elokuva kertoo miehen kokonaisvaltaisesta taiteelle omistautumisesta.

Palsa-elokuva kuvataan enimmäkseen Prahassa

Elokuvaohjaaja Pekka Lehto tekee elokuvan taiteilija Kalervo Palsasta. Elokuva on ollut suunnitteilla jo pitkään, mutta sitä päästään kuvaamaan vasta tänä syksynä. Kittilän kunta ei ole toistaiseksi tukenut hanketta.
Pekka Lehto on tullut tunnetuksi Andy McCoysta tekemällään puolifiktiivisellä dokumentilla, ja hän on ohjannut myös Aira Samulinin elämänkerran Tango Kabaree. Hän päätyi tekemään elokuvaa, koska pitää Palsaa sekä mielenkiintoisena henkilönä Suomen maalaustaiteen historiassa että mielenkiintoisena suomalaisena miehenä. Lehto on tavannut Palsan pari kertaa ja tuntee hyvin Palsan läheisen ystävän Maj-Lis Pitkäsen.

Surrealistinen teos suljetusta maailmasta

Tulossa on elokuva taiteilijaelämästä ja suljetusta maailmasta, missä Palsa eli. Teos kertoo siitä, kuinka taiteilija loi ympärilleen fantasiamaailman ja laittoi taiteeseen koko elämänsä. Elokuva on kirjoitettu subjektiivisesti, Palsan silmin nähtynä.
- Palsa olisi voinut tehdä tällaisen elokuvan, ohjaaja toteaa ja kuvailee elokuvaa teatterityyliseksi novellifiktioksi.
Taustamateriaali elokuvaa varten on kerätty Palsan päiväkirjoista ja muista merkinnöistä sekä aikalaisten haastatteluista.
Teos ei ole naturalistinen vaan surrealistinen, minkä vuoksi aidot kuvauspaikat eivät ole tärkeitä.
Näillä näkymin kuvausryhmä ei ole tulossa Kittilään vaan esimerkiksi studiokohtaukset kuvataan Prahassa, missä surrealistisilla elokuvilla on vahva perinne.
- Jos jonkun elämä ja taide on joskus ollut surrealistista, niin Palsan, mutta on sääli, kuinka monet ihmiset säikähtävät alastonkuvista niin paljon, etteivät pysty näkemään oleellista, Lehto toteaa. 





Kittilän-kunta
http://www.kittila.fi/web/index.php




Suutari Seppo



14.08.2005

Lapinradion sivut




Mikko Holopainen ( kotisivu )


 

Kittilä: Ihmiset - kotisivuja
Fennica.Net: Kittilä: Yhteisöt ja Ihmiset: Ihmiset - kotisivuja

Uudet   Kaikki aakkosjärjestyksessä  
Edellinen sivu  Lappi Koko maa Ylempään aiheeseen


Yksityishenkilöiden kotisivut

Reino Riemen kotisivut

Filosofiaa, ajatuksia, kokemuksia ja kertomuksia

 

Tyrskyturska - infosivut Norjan merikalastuksesta

Tieto Norjan Merikalastukseta
Kalastus






19.08.2005

 







24.08.2005



 Löytyipä tuolta elämänkaareni hämystä tällainenkin paperi. Ja sodan jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittu
Yliopiston rehtori Edwin Linkomies on paperin allekirjoittaja, ja hän myös kätteli jokaisen uuden tulokkaan henkilökohtaisesti tuolloin 25. p:nä syyskuuta armonvuonna 1957.












Kotoani on hautausmaalle n.500 metriä, sillä asunhan Salmen suvun alkuperäisillä asuinpaikoilla 
Kittilän terveyskeskuksen eteläpuolella.

 Tiettävästi viimeinen haudattu Luukkinan hautausmaalla on Erkki Välitalo 1880- luvulla. ( "kristitty- Erkki" ).



31.10.2007

Totta ja tarua vanhoista hautausmaista



Museovirasto on aidannut Kurjenpolven hautausmaan, mutta sisempi aita kaipaisi pikaista kunnostusta.

Kittilässä on kolme vanhaa, käytöstä poistettua ja hiljaiseloa viettävää hautausmaata, Kurjenpolvi, Luukkina ja Kaitamaa.
Vanhin hautausmaista on Ounasjoen itärannalla, entisen maatalousoppilaitoksen takana sijaitseva Kurjenpolven kalmisto.
Hautausmaan kerrotaan saaneen nimensä, kun vainajaa oltiin kuljettamassa jokea ylös. Suvannolla ruumiin soutaja nukahti, jolloin kuollut sanoi hänelle unessa: ”Hautaa minut siihen, missä näet kurjen ensiksi rannalta maalle hyppäävän.” Aakenuksen suun kohdalla venemies näkikin kurjen hyppäävän itärannalle päin ja hautasi vainajan sinne.
Kurjenpolvea on käytetty jo 1500-luvulla lappalaisten hautausmaana. Vanhimmat haudat lienevät peräisin pakanuuden ajoilta, mutta 1600-luvulla lähemmäs jokirantaa haudatut vainajat oli laitettu jo itä–länsisuuntaisesti kristillisen tavan mukaan. 1960-luvulla tehtyjen kaivausten mukaan tämä kristillinen osasto käsittää hautausmaasta neljänneksen.
Valtio on lunastanut Kurjenpolven muinaisjäännösalueeksi vuonna 1991. Raivaus- ja kunnostustyöt sekä kalmistoaluetta ympäröivien aitojen uusiminen tehtiin vuonna 1993. Samassa yhteydessä suoritettiin arkeologisia kaivauksia. Kaikki 50 tutkittua hautaa olivat esineettömiä. Hautoja oli kahta tyyppiä, toisaalta laajoja, hirsisalvoksella tuettuja kuoppia, joissa oli useita arkussa tai pelkästään laudalle haudattuja vainajia, toisaalta 1–2 vainajan hautoja, joissa oli hirsisalvos ja puukate, mutta varsinainen arkku puuttui.
Paikalla on edelleen nähtävissä hautakuoppia ja runsaasti niitä muistuttavia myös aitojen välissä rantapenkereellä. Viime vuosina sisempi aita on kaatunut ja kaipaisi pikaista kunnostusta.


                                 KITTILÄN SEURAKUNNAN HISTORIA

Varhaisempina aikoina Kittilä on kuulunut Kemin Lappiin ja täällä olleet saamelaiset tulivat kristinuskoon käännytetyiksi 1600-luvun alkuun mennessä. Ensimmäiset suomalaiset talot syntyivät 1630-luvulla ja aiemmin saamelainen Kittilä suomalaistui 1600-luvun kuluessa. Saamelaisten hengellistä hoitoa varten oli rakennettu vaatimaton seutukirkko Hanhimaan ja Lintulan välille lappalaisten  vanhan talvikylän tuntumaan Kirkkokuusikkoon vuoden 1605 seutuvilla kuningas Kaarle IX:n ajalla. Kirkko lienee ollut pystyssä vain kymmenisen vuotta, sillä 1620 se oli jo palanut.

Vuodesta 1673 Kittilä kuului Kuusamon eli Maanselän seurakuntaan, seurakunnan kirkkoherran asuessa aluksi Kemin Laurilassa vuoteen 1691 asti. Jumalanpalveluspaikkana oli kittiläläisillä Sodankylän 1689 rakennettu saamelaiskirkko, joka pysyikin kittiläläisten pääkirkkona aina seurakunnan itsenäistymiseen vuoteen 1854 saakka. Vuodesta 1747 Kittilä oli suuren Sodankylän seurakunnan luoteisosaa ja saavutti Sodankylään kuuluvana kappelikunnan aseman 1825. Samoihin aikoihin Kittilä sai ensimmäiseksi papikseen kappalaisen Johan Nordbergin, joka palveli uskollisesti seurakuntaa 42 vuotta. Hänen hautansa on Puolakarin hautausmaalla nykyisellä sankarihautausmaalla, kirkon takana.

Kun Sodankylän kirkkoherra tuli 1700-luvun jälkipuolella käräjäaikaan tai kesäkirkkoaikaan Kittilään, pidettiin jumalanpalvelukset Holmanlinnassa Kaukosessa. Kittilän kesäkirkkoaika kaksi viikkoa jälkeen juhannuksen juontaa juurensa näistä entisajan Sodankylän kirkkoherran käynneistä ja väen kokoontumisista kesäkirkkoon.

Vaatimaton saarnahuone saatiin Ala-Kittilään nykyisestä kirkosta 3 km:n päähän Rovaniemen suuntaan vuoden 1777 vaiheilla ja samoilta ajoilta on peräisin Ala-Kittilässä sijaitseva Luukkinan hautausmaa, joka syrjäytti käytöstä Riikonkosken alla sijainneen Kurjenpolven hautausmaan. Tätä oli käytetty jo lappalaisten hautausmaana pakanuuden ajalla 1500- luvun lopulla, joskin rannemmaksi Ounasjoki-rantaan 1600-luvun alusta lähtien haudatut vainajat oli laitettu itä-länsisuuntaisesti kristillisen tavan mukaan.

Ensimmäisen oman kirkkoherran Kittilä sai 1870. Tämä oli aikakautensa kuuluisin lestadiolaispappi K. A. Heikel. Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko rakennettiin Yli- Kittilään vuosina 1829 – 31, joten kirkko on saavuttanut jo 175 vuoden iän. Keminmaasta Laurilasta kirkko sai vuodelta 1687 peräisin olevan barokkisaarnastuolin lahjoituksena. Oulun läänin maaherra Abram Stiernschautz lahjoitti oululaisen Johan Gustaf Hedmanin alttaritaulun 1831. Se on kunnostettu Ulla Kiljusen ateljeessa Helsingissä 1977. 





Vanhan talon pihapiiriä ( Paavo Riihitammelan albumista).





Hanhi-Pieti oli täällä pohjolassa aikoinaan kuulu saarnamies.





Olenhan tuossa reessä miekin, vaikka olenkin jäänyt Eeva- Leenan alle
piiloon silloin keväällä 1955.

 



Penkinpainajaiset v1955; Ylh.vas. Erkki Kariniemi, Jukka Rivinoja,
Pertti Rantanen, Jaakko Väisänen. Keskirivi; Eskko Vaara, Lauri
Junttila, Vesa Uusisalmi, Unto Uusisalmi. Alarivi; Eeva-Leena
Keskitalo, Ritva Jussila, Seija Rautiola, Maija-Leena Hanhivaara ja
Anna-Liisa Rauanheimo.


penkin

Samoissa penkkareissa v1955 Rantasen Pertti ja mie

penkinp

Penkinpainajaiskuva Kittilän yhteiskoulusta
vuodelta 1952.
Kuvassa ovat eturivissä oikealta vasemmalle
( silloisilta nimiltään ) Ulla Kiviniemi, Hilkka
Sattanen, TYTTI UUSISALMI, keskirivissä
Urpo Mantovaara ja Eero Virkkula, ylärivissä
Liisa Junttila, Ilona Koivula ja Eila maijanen.


penkki




27.08.2005

Kaimani
antoi kyllä luvan näiden tässä esiin tuomiseen..















 Mainittakoon, että Könkään kylän Salmen talolla on samat sukujuuret kuin 
Ala-Kittilän Salmen talolla, joka sijaitsi nykyisen Kittilän terveyskeskuksen seutuvilla.
Ja jälkimmäinen  jakautui sitten aikoinaan Salmijärven, - Vanhasalmen - ja Uusisalmen taloksi, 
jonka tilan mailla allekirjoittanut Vesa Uusisalmi yhä asuu.
Könkään Brita Samuelin tytär Salmi synnytti aviottoman pojan 1835, josta tuli 
Junttilan suvun kantaisä Juho Samuel Junttila.

salme

salme

sal3

Sukutaulut eivät ole aivan peräkkäisiä, mutta selviää niistä kai
esim, että Kaisa (Charin) on Kittilän Salmen talosta sukujaan ja
siirtynyt Hossalle Salmen paikkaan.







05.10.1884 Åbo Tidning nro 270 sivu 2
J. S. Junttila valittiin maapäiville Lapin edustajaksi 1884
20.9.1884 valittiin Lapin tuomiokunnan edustajaksi maapäiville lukkari J. S. Junttilla Kittilästä kolmella äänellä. Fredrik Paksuniemi sai yhden äänen. Edellisen kerran Junttila edusti Lappia vuoden 1877 maapäivillä.

Helena Junttila on Vesa Junttilan edesmenneen veljen Esko Junttilan tytär, ja hän on menestynyt kuvataiteilija. Alla olevalla kotisivulla voitkin tutustua häneen ja hänen  taiteeseensa paremmin.



Helena Junttila

Terttu Junttila kirjoitti isästään kirjan jouluksi 2009.
 

Taiteilijakodin monet muistot


 

Kirjat

Terttu Junttila: Muistelmia taiteilijaisästäni Einari Junttilasta. Mediapinta 2009.

Kittilän taidemaalari Einari Junttila mainitaan usein täysin itseoppineena. Usein muiden ITE-taiteilijoiden tapaan hänen taiteellista suvereniteettiaan on haluttu korostaa, vaikka tutkimus on selvittänyt Einari Junttilan saaneen opetusta ja vaikutteita jo nuorena esimerkiksi Lapissa maalausmatkoillaan käyneeltä Gabriel Engbergiltä. Kävi hän taideoppia saamassa Helsingissäkin, vaikka tie katkesi muutaman kuukauden kuluttua varojen puutteeseen.

Terttu Junttilan muistelmat isästään on jatkoa useille Kittilän kanttorisuvun vaiheista kertoville julkaisuille. Varhaisin Junttilan sukutarinoiden kirjaaja oli Einarin "löytäjä", saksalainen Günther Thaer novellisarjassaan (Volk der Wälder, 1944) ja aineksia niistä on myös hänen romaanissaan (Vom Angesicht zu Angesicht, 1952).

Myös rovaniemeläinen Marja Tuominen kertoo vauhdikkaasti suvun vaiheista artikkelissaan "Onko Junttilasta lukkariksi?" (1996). Kittilän akvarellistin ja maalarin taiteen laajempia kulttuurimerkityksiä pohditaan kirjassa Einari Junttila 1901-1975, Ei ko maalaa (2002).

Einari Junttilan elämäntarina on dramaattinen, käänteinen ja värikäs. Jos löytyisi hyvä käsikirjoittaja, siinä olisi aineksia vaikka elokuvaksi.

Pienoismaailma

Nyt ilmestynyt muistelma avaa kirjoittajan henkilökohtaisia näkökulmia Einari Junttilaan perheenisänä ja taiteilijana. Yhteenkuuluvuus ja perheonni kukoistavat.

Taiteilijaperheen rikas henkinen elämä muodosti kokonaisen pienoismaailman Kittilän Narikalla, jossa soitettiin urkuharmonilla Wagnerin Tannhäuseria ja pidettiin kiihkeitä piirustuskilpailuja.

Terttu Junttila joutui jatkosodan aikana Ruotsiin sotalapsena ja myöhemmin Lapin sodan evakkoaikana Pohjois-Ruotsin Åseleen. Sinne seurasi myös perheen isä, joka seitsenlapsisen perheen päänä kotiutettiin jatkosodan aikana.

Sotien jälkeen Junttilan talosta tuli suosittu vierailujen kohde, kulttuurietappi ja eräänlainen yksityinen kulttuurikeskus. Siellä vierailivat Lapin matkoillaan niin Valkoinen peura-elokuvan (1952) filmiryhmän elokuvatähdet kuin maaherra Kaarlo Hillilä. Lettipäinen pikkutyttö kuunteli, kun kirjailija Yrjö Kokko kertoi hänen isälleen sodan kauhujen vastakohdasta, Pessi ja Illusia-sadun synnystä.

Terttu Junttilan näkökulma on isäänsä jumaloivan, viattomuutta hehkuvan ja nuoruuteensa kasvavan tytön. Hän kiinnittää lapsen tavoin huomiota yksityiskohtiin ja tulee kertoneeksi usein enemmän itsestään kuin aiheestaan. Tarinat johtavat joskus lapsuuden tai mielikuvituksen animismin poluille, todellisuuden elävöittämiseen ja sieluttamiseen. Vahva henkisyys johtaa visionäärisyyteen.

Muistelmissa tulee esille panteismi, käsitys siitä, että Jumala on kaikkialla. Luontoa ja kukkia rakastavalle Einari Junttilalle taide oli myös terapiaa, kertoo Terttu Junttila.

Kultaa ja köyhiä aikoja

Seitsenlapsisen perheen elättäminen oli usein vaikeaa taiteilijalle. Kultaisten lapsuuden muistojen ohella Terttu Junttila mainitsee myös köyhistä ajoista ja niistä jännitteistä, jotka syntyivät Einarin ja hänen kanttoriveljensä Ilmarin välille.

Einari Junttilan tukijoina oli 1930-luvulla saksalaisia ja myötämielisesti Saksaan suuntautuvia suomalaisia, kuten kirjailija Maila Talvio ja säveltäjä Yrjö Kilpinen. Näistä suhteista perheessä vaiettiin tiiviisti sotien jälkeen, eikä muistelmissakaan niistä mainita. Muistan Tertun kertoneen häntä haastatellessani, että Einari Junttilan perheen lapset kokivat sotien jälkeen varsinkin Lapissa yleistyneen saksalaisvihamielisyyden koulukiusaamisena.

Oltiinpa hänen taiteestaan mitä mieltä tahansa, Einari Junttila oli Kittilän ja Lapin taiteen tienraivaaja.

Hänen tyttärensä muistelmat kertovat sellaisesta taidemaailmasta, jonka kansalaisia oli vähän ja harvassa. Siellä asioiden omakohtainen kokeminen korvasi estetiikan luennot ja taidehistoriallista tietämystä tärkeämpi oli nokkeluus. Avajaismaljojen kilistelyn sijaan keitettiin nuotiotulilla nokipannukahvit.


HEIKKI KASTEMAA
Kirjoittaja on helsinkiläinen
taide-kriitikko, joka on tutkinut Einari Junttilan elämää.


Kuvassa Marjatta, Jorma, Maila, Hilja, Einari ja Esko joskus 30- luvulla? Terttu,
Leena ja Vesa eivät ole vielä syntyneet.



Kuvassa Einari maalaamassa.



 

01.09.2005


Ämmänlängillä vettä lehmille..

Vuotsolainen Antti Magga kantaa ämmänlängillä joesta vettä lehmille. Kuva on otettu 1944 Ruotsin Fällforsista, missä kuvan lähettäjä, sodankyläläinen Kerttu Sukuvaara oli evakossa perheineen kotitalonsa lehmien kanssa.

Kuvan Antista lähetti aikoinaan hyvän joulun tervehdyksenä Stryckforsin koulun opettajapariskunta Lisa ja Nisse, joiden kanssa Kerttu Sukuvaaran mies Viljam Sukuvaara oli sodan jälkeen kirjeenvaihdossa.

Kuva olisi annettu Antti Maggalle, mutta tämä sanoi, että se on paremmassa tallessa Sukuvaaroilla, Antti kun oli poikamies.


02.09.2005




Hipsu ja Mutsu olivat kouluaikanani legendaariset suomen - ja saksankielen opettajani. 26.6.1929 muutti Viipurista Kittilän yhteiskoulun suomenkielen opettajaksi maisteri Aino Maria Vainikainen, joka valittiin myös koulun johtajaksi. Hän oli koulun palveluksessa 38 vuotta. 
Koulun toimintaan antoi myös ratkaisevan panoksensa Toini Maria Koivistoinen, joka oli ruotsin - ja saksankielen  opettajana 1930- 63. 

Juuri Hipsu painoi valkoisen lakin ujon ja aranpuoleisen miehenalun päähän v. 1955.

yliop

Ylioppilaat 1950

55

Ylioppilaat 1951

51

40-luku



04.09.2005





Tanssit Kittilän "Heikkalankankaalla" 1930- luvulla. Äitini tanssii Markus-Jussin kanssa vasemmalla poski poskea vasten korkeakorkoisissaan.
Maankuulu kansanpelimanni Vuoma-Pertti soittaa kaksirivistään äärimmäisenä oikealla kannon päällä istuen.






Kittilään valtatien varteen tehdyt kurjet. Asetelman nimi oli ollut Tulvaa pakoon.

Kuva on "lainattu" kotisivulta;  Kultasilmä Onnenoikku Mosku



07.09.2005

Kuntsin Martti oli kuin suola, joka päti ja sopi joka asiaan ja alaan kouluaikanani, urheiluun, musiikkiin, opiskeluun. Hän oli JOHTAJA ja muutenkin nuhteeton opettajien mallioppilas.
Hän todella voitti erilaiset urheilukilpailut, myös talvella hiihtokilpailut, ei kiroillut ja ei tullut kysymykseenkään,  että  Martti olisi saanut jälki-istuntoa niin kuin me muut kuolevaiset.
Alla hänen eräs urheilullisista saavutuksistaan  v. 1955.

Lapin Kansa 50 vuotta sitten 7.syyskuuta 1955.

Martti Kuntsi saavutti 

Ounaskairan kisoissa uudet rataennätykset 100 ja 400 metrin matkoilla

Tolosen Tempaus r.y. ja Tolosen Kisa-Veikot r.y. järjestivät viime sunnuntaina Ounaskairan kisat Meltauksen kentällä. Osanottajia oli saapunut seitsemästä eri seurasta.

Huonosta säästä huolimatta muodostuivat tulokset verrattain hyviksi. Kittilän Urheilijain Martti Kuntsi teki uudet rataennätykset100:lla ja 400:lla metrillä. Tulokset:

100 m: 1) M. Kuntsi, Kittilän Urh. 11,4, 2) K. Vierelä, sn. 11,5, 3) M. Junttila, sn. 11,8.

400 m: 1) M. Kuntsi, Kittilän Urh. 54,3, 2) K. Niva, sn. 56,1, 3) T. Niemelä, Tolosen Tempaus 56,1.




18.09.2005

Kittilän seurakunta



27.09.2005

Webkamera Leviltä.

 

Levikeskus 1

Levin huippu

Levikeskus 2

Gondolin ala-asema

 

 



Lisää kameroita löydät sivulta: http://www.levi.fi/pages/index.php?id=719&language=fin
jossa on myös

Stream videot

Video 1: Yleinen Levi-esittely
Video 2: World Cup 2004
Video 3: Snow Park, yleistä
Video 4: Ilmakuvaa Leviltä



More webcams on page: http://www.levi.fi/pages/index.php?id=101&language=eng









Mutta
Lapinpoika minä OLIN vain kai juurta noitain...





02.10.2005

 

Marraskuun aurinko Ounasjoella v.2004.

 





Kaamosjänkä - ja kuusikko Ounasjoen rantamilla v.2004.

 

 

Kittilän kirkonkylää lukkarin talosta pohjoiseen 30-luvun lopulla Karhumäen veljesten kuvaamana.









05.10.2005



 

 




Einari Junttila (1901-1975) on Suomen tunnetuimpia lappilaismaalareita. Hän oli syntyperäinen kittiläläinen, itseoppinut lyyrinen realisti, joka tunnetaan nimenomaan akvarellistina, mutta joka maalasi myös öljyväri-ja pastellitöitä. Hän oli vanhin Kittilän tunnetuista taiteilijoista, kutsumukselleen uskollinen, herkkä Lapin luonnon tulkitsija. Einari Junttila eli koko elämänsä Kittilässä ja hänen jalkapatikassa tekemänsä maalausmatkat ulottuivat lähituntureilta Pallaskeroille ja aina Kilpisjärvelle saakka sekä myöhemmin Norjan tuntureille. Hän elätti 9-henkisen perheensä siveltimellä.

Einari Junttila aloitti maalaamisen jo lapsena, kymmenvuotiaana. Hän maalasi tuntemattomana 20-vuotta, kunnes hänet sattumalta löysi turistimatkalla ollut saksalainen taiteentuntija Günther Thaer 1930-luvun alussa. Thaer vei osan tauluista Saksaan, jossa eräs johtava taidelehti kirjoitti loistavat arvostelut Lapin erämaasta löytyneestä taiteilijasta. Einari Junttila oli mukana Suomen kansallistaiteen maailmannäyttelyssä, joka kiersi vuonna 1934 Saksassa; Düsseldorfissa, Berliinissä ja Hampurissa. Näyttelyssä Junttilan työt olivat esillä Väinö Aaltosen veistoksien sekä Werner Holmbergin, Fanny Churbergin, Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Marcus Collin ja Tyko Sallisen töiden kanssa. Tämän jälkeen Einari Junttilan näyttelyt Helsingissä saavuttivat menestystä. Talvisota, sekä sitä seuranneet sotavuodet kuitenkin keskeyttivät osittain kulttuurin kehityksen Suomessa ja huomio kiinnittyi rintamalle, jonne taiteilija myös joutui.

Taiteilija viihtyi samoillen tuntureilla, yksinäisyydessä, maalaten Lapin maisemia ja ihmisiä yli 60 vuotta aina kuolinpäiväänsä saakka. Museossa on nähtävänä myös hänen viimeisenä elinpäivänään maalaamansa taulut. Taidemuseo on Einari Junttilan koti- ja taideympäristö, jonka hän rakensi sodan jälkeen uudestaan 1930-luvun lopulla rakentamansa talon perustuksille. Museo on Kittilän keskustassa Merita Pankin takana. Yhteensä maalauksia on taidemuseossa esillä noin 85. Einari Junttila oli lahjakas pianisti, joka soitti myös urkuharmonia, hanuria, kitaraa ja viulua. Museossa on nähtävillä vanha nuottiarkku, jossa on nuotteja aina vuosisadan alusta alkaen.

EINARI JUNTTILAN TAIDEMUSEO
Sammontie 5, 99100 Kittilä
Avoinna ke-pe 13-17, muulloin sopimuksen mukaan.
Liput 15,-/7,-
Puh. 016-643 687
 

Taiteilijan tuotannosta on koottu pienoisnäyttely, jonka teemana on yksinäisyys. Yksinäisyys-näyttelyn teokset ovat taiteilijan eri tuotantokausilta ja kuvaavat hyvin erilaisia aiheita, useimmiten kuitenkin luontoa ja eläimiä.Yhdistävänä tekijänä näille kaikille teoksille on yksinäisyys, joka kuvaa symbolisesti taiteilijan tuntemaa henkistä yksinäisyyttä Kittilässä. Einari Junttilan taidemuseota hoitaa hänen tyttärensä Terttu Junttila, joka on myös koonnut näyttelyn museon sekä yksityisten ihmisten kokoelmista.

Töitä on seuraavissa kokoelmissa: 
Ateneumin taidemuseo, Helsingin sotamuseo, Kemin taidemuseo, Kittilän kunta (neljä historiallista työtä), Rovaniemen kaupungin taidekokoelma.



06.10.2005


Vanhoja kuvia;

 



Kuvassa on äitienpäivät 30- luvulla. Rakennus on entinen Uusisalmi, jonka saksalaiset  polttivat syksyllä 1944. Tummahiuksinen nainen kolmas oikealta on äitini, ja minä olen hänen edessään ja veljeni Unto oikealla puolella.



Tuossa on vanhaa Kittilän keskustaa 30 -luvulla. Tien laidassa vasemmalla on työväentalo. Nykyinen Sammontie  kääntyy vasemmalle rakennusryhmän edestä.



Tässä tuodaan olympiasoihtua Kittilään Kuntsin Martin kuljettamana v.1952. 
Silloista vanhaa Emäntäkoulua ollaan juuri rakentamassa. Olin minäkin siinä kouluaikanani v. 1952 kesätöissä.



Tässä on kirkkoväkeä palaamassa jumalanpalveluksesta joskus 1930- luvulla. Taustalla näkyy maankuulu Kittilän Puulinna korkeine aitoineen. Ensimmäiset ihmiset ovat kai jossakin nykyisen Liikenarikan kohdalla.



Olisikohan tämä kuva jostakin Narikalta.



Kusti- isä Karhulan "kauniilla savotalla"  v. 1953 Pirkon kanssa.

roomua

Kuva Kittilän Salmen lossilta 1950- luvun alkupuolelta.Lossimies
Pauli Raappana on kapulan varressa, kelontekemäläisiä näyttää
olevan linjurin kyydissä mm. Salli Koskamo. Autonkuljettajana on
Pekkalan Arvo..???

roomu
 

Kittilän Salmen lossi 1950- luvulla. Oikealla sairaalan rakennukset, siitä vasemmalle lossitupa varastoineen, edelleen taaempana tiensuuntaan Ottula, vasemmalla törmällä Tynkkölä ja siitä vasemmalle koivun takana Empan talo ( myöhemmin Panttila ). Olimme poikasina lossirannassa ja lossilla kai sitä hoitavien kiusaksi asti..Käppäilimme kapulavaijeria pitkin yli joenkin. Kädet olivat mustana vaijerin rasvasta, ja kerran pisti vaijerin piikki syvälle käteeni. Siihen tuli "verenmyrkytys", mutta olipa onneksi sairaala lähellä, ja äitini vei minut tohtori Lyytikäisen luo. Hän tunsi minut tietysti heti ja sanoi naurussa suin, että hän kyllä on nähnyt minut useinkin asuntonsa ikkunasta, kun olen ollut sairaalan viinimarjapensaissa kaverieni kanssa..


saalis

Nuottasaaliin jaossa Aakenusjärvellä kesällä 1953; vas.
Vakke Uusisalmi, mie ja Eemeli Lehto

vanha

Etualalla vanha puukoulu, joka tehtiin sodan jälkeen
v 1945. Siinä kävin 7 vuotta Kittilän yhteislyseota ja
tulin ylioppilaaksi v 1955.

kittila

Kittilä yhteiskoulu 1929 -44, jolloin saksalaiset polttivat  sen.



14.10.2005


14.12.1876 Hufvudstadsbladet nro 291 sivu 3
Kirje Lapista. Kittilä 25.11.1876
Keväällä 1876 tulvat olivat Kittilän kirkonkylän kohdalla poikkeuksellisen korkeat. Niinpä oli tuomarin virkatalo täysin veden ympäröimä ja pelättiin tulvan vievän mennessään koko rakennuksen.






On korkeita tulvia ollut jo ajat sitten, kuten yllä oleva Hufvudstadsbladetin kirjoituskin osoittaa, jonka on P. Nykänen vapaasti mukaellen suomentanut omille sivuilleen.
Ja tuossa kuvassa, jonka Karhumäen veljekset ovat lentokoneesta ottaneet Salmensillan paikkeilta 30- luvulla, näkyy etualalla silloisen sairaalan rakennukset ja taaempana tuomarin virkatalo. Se on suurin piirtein nykyisten kerrostalojen seuduilla, ja nämähän olivat pahoin tulvan saartamat toukokuussa 2005.
Alempana kuvassa sotilaat kuljettavat asukkaita veneellä kerrostalojen asuntoihin.



Sotilaat hoitivat kuljetuksen myös Sodankylän tiellä Ounasjoen itäpuolella Kittilässä toukokuussa 2005 suurtulvan aikaan.





Tässä yritetään suojata rivitaloa muovilla.



Tässä tulva on levinnyt yli Vanhatien Ala- Kittilässä.



Tässä Kaukosen tulvakuvassa onnistuttiin pelastamaan muutamia taloja tulvapadon ja pumppujen avulla niin kuin Kittilässäkin. Mutta asukkaiden omaa aktiivisuutta olisi kyllä kuulemma kaivattu enemmänkin.



Tässä alhaalla on kuvia Salmensillan korvasta jokea alaspäin sillalta otettuna. Ounasjoen normaalisti niin korkeat törmät ovat matalia, ja esim. Äijänojasta vesi tulvii pitkälle Reinolan kuruun. (1. kuva) alla. 
10 m syvä Äijänojakin on miltei piripinnassa niin kuin Marskin grogilasi aikoinaan.


--
Joskus 1800- luvulla on kuulemma tuotu tukkilautta uittamalla Äijänojan kautta aina Vanhatien varteen, joten on ollut tulvia ennenkin. Vanhan saksalaisilta polttamatta jäänen Anttilan talon vintiltä on löydetty vanha almanakka, jossa mainitaan veneellä soudetun jokitörmää pitkin Kariniemestä  Välitaloon.--

Alimmissa kuvissa nököttävät leirintäalueen mökit  ja -kioski tulvameressä,  ja Sodankylän tie on veden alla.


































Tämäkin kesämökki Alajoella oli lohduttomasti tulvaveden syleilyssä toukokuussa 2005. Kuvasta huomaa, kuinka tulva on jo hellittämässä, sillä korkein vedenrajan merkki on selvästi nähtävissä mökin seinässä tummana. Omistaja oli edellisenä keväänä suorittanut juuri suuritöisen mökinnoston perustaa korottamalla, mutta nyt syksyyn mennessä ei kai ole edes mökkiä kuivattanut pitämällä  auki ovia ja ikkunoita.  Näin kertoi eräs toinen mökinomistaja jokivarressa. Remontti tuntuu varmaan turhauttavalta ajatellen ehkä tulevaisuudessa uusiutuvia tulvia.





16.10.2005





Evakkokoulun päättäjäiset Lyckselessä.
Koulun päättäjäiset Ruotsin Lyckselessä evakossa toukokuussa 1945.

Opettajat Pipatti ja hänen vaimonsa sekä oppilaat takaa vasemmalta Kaisu Siirtola, Inkeri Pipatti, Helena Holopainen, Seija Siirtola, Sirkka Lonnakko, Martta Rieme, Kerttu Karvinen. Edessä vasemmalta Lea Ala, Raili Alakunnas, Vuokko Ahola, Sanni Alakunnas ja Annikki Rieme.

Opettajapari oli Kittilän kansakoulussa opettajina ennen evakkoon lähtöä ja vähän aikaa sen jälkeenkin. Pipatin rouva opetti minua alaluokilla. Tunnen kaikki kuvassa olevat oppilaat suurin piirtein, koska he ovat minun ikäluokkaani. Itse olin evakossa Avaträskssä.

Tässä on ensimmäinen todistukseni kansakoulussa vuodelta 1943 keväällä, ja sen on kirjoittanut juuri opettaja Aino Pipatti, ja alla on myös huoltajan eli äitini allekirjoitus.



Tässä alla on myös todistus myöhemmältä ajalta eli vuodelta 1951. Se on raittiuskilpakirjoituksesta Kittilän yhteiskoulusta ja oikein "Kiittäen hyväksytty". Joskus myöhempinä aikoina en tainnut aina elää Yleistutkinnon edellyttämällä tavalla.
Alempana mies grogilasi kädessä on 80 -luvulla entisessä Jugoslaviassa.







16.10.2005

Visakoivu
on visainen niinku mieki...







17.10.2005

Aakenustunturilta ollaan tulossa Frimannnin Reiman kanssa, ja paluukyytiä odotellaan v.1953. Huomaa sen ajan hiihtovarustus! Päässä on "pystykorva", laatikkokamera Kodak roikkuu rinnalla, jalassa on "sinnihousut"  ja koulupusakka on päällä reissussakin. Suksisauvat olivat omatekoiset, rottinkia ja irtosompia sai ostaa Osuuskaupasta, ja sukset olivat koivupuiset "rotanloukkuineen".
Hiihdettiin kymmeniä kilometrejä päivässä silloinkin jo ilman latuja pitkin tuntureita.







20.10.2005

Punaista lapinalppiruusua esiintyy harvinaisena korkeilla ylätunturikankailla, tässä valkoisen liekovarpion seuralaisena.






25.10.2005

Tässä on vanha kuva suunnilleen vuodelta 1947. Siinä on Hangasselän väki eli äitini veli Eljas Takala perheineen. He asuivat siihen aikaan Hangasselässä Kittilästä 12 km länteen erämaassa  ja harjoittivat karjanhoitoa ja porotaloutta, sekä  metsänmyynnistä saatiin myös leivänlisää.
Vasemmalta Eljas, Vertti, Elli, Vappu, Veikko, Anja, Martti sekä Elina vatsassaan vielä nuorimmainen Jaakko.





26.10.2005

Kuva on vuodelta 1935, eli se on syntymävuoteni. 
Kaikki kuvassa olevat kilpahiihtäjät ovat jo vainajia.


Löysinpä listan hiihtäjistäkin.

Edessä vasemmalta;
Anni os. Karjalainen ( Lonnakko ),  Aino os. Särkelä ( Nykänen ), Mari os. Uusisalmi ( Friman ), Tyyne os. Uusisalmi ( Vanhasalmi ), Aukusti Ahola ja  Lennart Ala.

Takana vasemmalta;
Veikko Marjala, Olli Nurro, Abiel Anttila, Valde Ahola, Uuno Anttila, Veikko Ahola, Reino Uusisalmi ja  Akseli Autto.

Kysymyksessä oli Lapinmaan viestihiihto välillä Kittilä- Kaukonen ( Kittilän joukkue ).







Tässä on entisaikojen hiihtaajatar.






Lapin Kansan verkkolehti
Julkaisupäivä: tiistai 1.11. kello 5.01.


Kittilän kevättulvista
on otettu Lapissa opiksi. Viranomaistyötä tiivistetään ja suojaustöihinkin on saatu vauhtia. Sen sijaan korvaukset seisovat. Maksajalla ei ole rahaa eikä edes väkeä ja asiantuntemusta tulvakorvauksia hoitamaan.

Kevään suurtulvat saivat vauhtia suojautumiseen.

 

Tulvatorjuntaan voisivat tarttua myös yksityiset ihmiset.

Merja Vehmas

Rovaniemi

Kevään suurtulvat Kittilässä ja Ivalossa ovat saaneet vauhtia aikaan. Ympäristökeskuksen suunnitelmat suojarakenteiden rakentamiseksi ovat nopeutuneet. Tulvavallit Ivaloon saadaan ensi kevääksi ja Kittilään vuoden 2007 aikana.

Myös viranomaisten yhteistyö on laitettu suurennuslasin alle. Lapin lääninhallitus järjesti eilen yhdessä Lapin ympäristökeskuksen ja Lapin pelastuslaitoksen kanssa tulvatorjuntaan ja pelastustoimintaan liittyville tahoille kohdistetun seminaarin, jossa tarkasteltiin, mitä kevään tulvien hoidosta opittiin.

Yhteistyön lisääminen viranomaisten välillä on tarpeen, sillä jatkossa suurtulvia ja myrskyjä on odotettavissa ilmaston lämpenemisen vuoksi entistä tiheämmin.

Lääninvalmiusjohtaja Jari Aalto painottaa erityisesti ennakoinnin ja toiminnan etupainotteisuuden lisäämistä pelastuspuolella. Voimavaroja on hälytettävä ja keskitettävä nykyistä aiemmin. Evakuointiin on lähdettävä riittävän ajoissa eikä sitä pidä arkailla sen vuoksi, että se voi olla turhaa.

- Johtamisjärjestelmää on myös kehitettävä. Paikalliset päälliköt toimivat pitkälle reaaliajassa, mutta tilannekuvaa siitä, mitä tuleman pitää, ei oikein saatu, Aalto sanoo.

Myös tiedottamisessa on parantamisen varaa. Radiossa tiedotteita saatiin kiitettävästi läpi, mutta viikonloppuisin ei tällaista mahdollisuutta ollut. Lapin ympäristökeskukselta kaivataan puolestaan nykyistä selkokielisempiä tulvaennusteita jaettavaksi muuallekin kuin nettiin.

Tiepuolellakin on ongelmia. Kun kunnossapidosta vastaa neljä eri urakoitsijaa, ovat vastuukysymykset hieman levällään ja hidastavat varautumista esimerkiksi silloin, kun tie pitää mahdollisesti kaivaa auki. Seminaarissa todettiin, ettei tiehallinto kevään tulvien aikaan oikein tiennyt mitä pelastuspuoli tekee.

Yksityiset kansalaisetkin voisivat toimia oma-aloitteisemmin suurtulvan ollessa tiedossa. Omatoiminen suojautuminen ei saa lääninvalmiusjohtajalta korkeita pisteitä.

- Kiinteistöjä ei suojattu kovinkaan pontevasti ja autot jätettiin uiskentelemaan tulvaveden varaan sen sijaan että ne olisi ajettu tulva-alueelta pois. Monet vain katselivat, kun viranomaiset tekivät työtä sen sijaan, että olisivat itse pyrkineet suojaamaan omaisuuttaan, Aalto sanoo.

- Se on jonkinlaista uusavuttomuutta. Toisaalta kaikki tapahtui yllättäen eivätkä ihmiset oikein uskoneet, että koetun kaltaista tulvaa voisi tullakaan.

Uhkaakaan ei otettu tiedottamisesta huolimatta tosissaan, vaan väki heräsi vasta sitten, kun sotapoliisit ilmestyivät teille.

Suojaustyöt etenevät.

Kittilässä tehdään parhaillaan tulvasuojauksen yleissuunnittelua palvelevaa tulvavarakartoitusta.

- Tulvavarakartat on tarkoitus saada ensi kevääksi valmiiksi. Sen jälkeen tehdään yleissuunnitelma Kittilän vesistöalueen taajama-alueen ja Ylä-Ounasjoen osalta. Sitä seuraa hankesuunnittelu eli vertaillaan eri vaihtoehdot läpi. Vuonna 2007 on vuorossa rahoitus ja toteutus, kun tiedämme tarkkaan, mitä mitä teemme, ympäristötekniikan päällikkö Kari Porsanger Lapin ympäristökeskuksesta sanoo.

Hän pitää todennäköisimpänä ratkaisuna Kittilän taajama-alueella penkereiden rakentamista.


Ivalossa on toimittu samoin kuin Kittilässä. Yleissuunnitelmaa alettiin tehdä jo vuonna 2003 ja se saatiin 2004 aika pitkälle valmiiksi. Nyt Ivalossa on ollut käynnissä hankkeistaminen eli tulvapenkereitten rakentaminen, johon saatiin aloitusrahoitus jo viime vuonna

Ivalon töitä on nopeutettu alkuperäisestä suunnitelmasta kevään tulvatilanteen vuoksi.

Nopeutetulla aikataululla edetään myös Kittilässä, sillä alunperin suojaustoimet piti aloittaa vasta vuoden 2007 aikana.



02.11.2005

 

Seikkailu Euroopan laidalle

Kevättalvella ja kesällä 1799 italialainen Giuseppe Acerbi vaelsi seurueineen Suomen ja Lapin erämaataipaleiden kautta Nordkappiin, Euroopan pohjoisimpaan kärkeen.

Matka halki Lapin kulki Oulun ja Kemin kautta Tornioon. Ylitorniolta, jonne maantie siihen aikaan päättyi, retkikunta jatkoi veneillä Tornionjokea ylöspäin. Könkäästä seurue jatkoi vaikeakulkuista Muonionjokea pitkin Palojoelle. Ennen Kautokeinoon saapumista retkikunta oli ylittänyt soisen raja-alueen jalkaisin. Nordkappiin Acerbi ja Skjöldebrand saapuivat meritse Alattion vuonon kautta heinäkuun 19. päivänä keskiyön epätodellisessa valossa.

Kolme vuotta myöhemmin Acerbi julkaisi matkastaan laajan englanninkielisen teoksen, jossa hän kuvaili Suomen luontoa, ihmisiä ja tapoja. Sensaatiohakuinen matkakirja herätti jo omana aikanaan suurta huomiota. Jälkipolville Acerbi jäi historiaan ensimmäisenä ulkomaalaisena, joka kulki Torniosta maitse Nordkappille ja laati matkastaan kuvauksen.


Kemi | Tornio | Ylitornio | Pello | Köngäs | Kolari | Muonio | Enontekiö | Kautokeino | Alattio | Nordkapp
 | tutkimusharrastuksia | matkakuvia | Acerbin jäljillä
lapinkävijät

 






06.11.2005





Metsän kätköihin on ikään kuin unohtunut kämppä. Sen rakensi sodan jälkeen rintamaveteraani, joka voi ajatella ehkä, että sotaan hän ei kyllä enää lähtisi.
Olisiko se sitten jonkinlainen piilopirtti, jos sota vielä syttyisi. Sodittu ei ole 60:een vuoteen, ja mieskin on ollut jo vainaja kauan.
Lähettyvillä on kyllä myös hyviä hillasoita, jos vaikkapa kämpässä yöpyisi hillastellessa.








Ei ole mahdottoman kaukana Huuhkajajärvikään kämpältä. Nämä kuvat ovat 50 vuotta vanhoja, ja kuvan tytöt olivat mukana luokkaretkellä, jonka teimme me 8.-luokkalaiset kyseiselle järvelle vuonna 1955.
 He olivat Oulun tyttöjä, jotka kävivät lukioluokat Kittilän Yhteislyseossa ja kirjoittivat myös Kittilässä, Ansu ja Muru.
Ansu kuoli verisyöpään kai jo 60- luvun lopussa, mutta Muru elää vieläkin Sotkamossa.



14.11.2005

 



Siinä on maankuulu Kittilän Puulinna, jonka saksalaiset polttivat myös
syksyllä 1944 paetessaan pohjoiseen. Linnan Valtteri ( Kaaristo) oli
linnan vahti, ja hän päästi kerran Mooses-enon yöllä meillä käymään, kun
oli Valtterin nuoruuden kavereita.
Mooses oli pidätettynä metsäkaartilaisuutensa vuoksi muistaakseni.

----Mutta eräs toinen julkinen rakennus sen sijaan on laitettu jotakuinkin keskelle kyläkuntaa. 
Se on Lapin kihlakunnan varavankila, puulinna korkean lankkuaitansa ympäröimänä.
Kukapa olisi tiennyt, että täällä on oikein vankilakin,  mutta tämähän onkin vanha Lapinmaan
hallintopitäjä, puheli johtaja ajettaessa puulinnan ohi hiukan sen pohjoispuolella sijaitsevaan majataloon, 
paikkakunnan ainoaan yleiseen matkustajain yöpymispaikkaan. Siellä saatiin tietää. että puuvankilan 
asukkaana sillä hetkellä oli vain "yksi jumalaton varas, harvinainen otus rehellisessä Lapissa, jossa useimmat 
ovat lukitsemattomina öisinkin." Niin sanottiin. 
Toisinaan kuului tuossa linnassa olleen toistakymmentäkin vankia yht'aikaa, enimmät viina-asioittensa vuoksi. 
Pitkäaikaiset istujat viedään tästä varavankilasta Oulun linnaan kuritustansa kärsimään. 

Kittilän
puuvankila kuului olevan lähes sadan vuoden ikäinen.  Se on rakennettu siis noin puolitoista vuosisataa 
myöhemmin kuin
Kittilän kirkonkylä sai ensimmäiset vakinaiset asukkaansa.----



Siinäpä onkin veljekset kuin ilvekset eli
Urkki ja Reitari vielä voimiensa
päivinä joskus 70-luvun lopulla.



Tällä sivulla nyt on muutakin kuin linkkejä.
Mutta mitä sitten?
Olenpa tämän näin värkkäillyt.

Tässä alla nyt on esim. ilmoitus sivujeni valitsemisesta
kuukauden kotisivuiksi joulukuussa v.2000.







Salmen puumerkki on ollut käytössä jo 1700- luvulla.
Niin kuin myös Kallo, Mokko, Köngäs, Nilivaara ja Sirkka.

1800- luvulta ovat Johan Kiviniemi, Matti Kaukonen, 
Samuel Ylitalo, Esa Ala, Juho Palo ja Erkki Palo.





OunasjokiLeviKittilä






 

Kyllä oli ihanaa niin kauan kuin muistan jotakin vielä eilisestä illasta.

Sitten Eki lähti jonnekin, ja mä jäin Hietsulle ja oli mukavia kamuja..

Ei ollut puutetta siideristä eikä muustakaan juomanpuolesta..

Mä sanoin yhelle Kakelle, että herätä mut, jos mä koisaan vähän!

Ei se herättäny..

Oivoi, oivoi, olin yksin aamulla ja mun oli jotenkin löydettävä himaan..

No jotenkin pääsin sentään..





Siinäpä on pari,
sanoi Piekkarin Mari.
Eli leikki leikkinä nyt kuitenkin...






Hanneshan se siinä heinänteossa 50- luvulla Karjarannalla.



Tämä mies on kuuluisa jätkä
Nätti-Jussi, josta on lukemattomia
tarinoita Lapin kairojen savotoilta.





Tässä alhaalla on vastapainoksi edellisille kaksi kaamoskuvaa  
Ounasjoki varresta syksyllä 2002.






Vanhoja esineitä ja tarvekaluja entisestä Kittilästä
Samuli Paulaharjun kirjasta;
 
Vanhaa Lappia ja Peräpohjolaa.




















14.02.2006


PUNAINEN RISTI
Klikkaa!








Aihe: Pillun päreet;

Hei,
Käytätkö sanontaa "tuhannen pillun päreenä"? Oletko ikinä tullut miettineeksi
sen alkuperää? Tässä tiedoksi alkuperä: P.llun päreitä käytettiin vielä 1800-luvulla,
ennen laudeliinojen keksimistä, saunoissa naisten alapään suojana. Ymmärrettävistä
syistä olosuhteet maaseudulla olivat tuolloin hygienian kannalta erittäin puutteelliset,
eivätkä miehet yleensä käyneet "esipesussa" ennen lauteille istumista.
Lauteet siis suorastan kuhisivat erilaisia mikrobeja ja bakteereita, varsinkin koliformisia bakteereita.
P.llun päreet eli "v.tukkeet", kuten niitä tuolloin kutsuttiin tehtiin tavallisista männyistä vuolluista
päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan.
Luonnollisesti ne olivat alussa puunvärisiä, mutta muuttivat sitten väriään mitä enemmän niitä käytettiin.
Ihan pärekaton harmaiksi ne eivät sentään ehtineet.
Sanonta "Tuhannen p.llun päreiksi" on syntynyt luonnollisesti siitä, kun miehet ovat arvioineet
puun kokoa ja sen riittävyyttä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Naisille varattiin tietysti oma puu
v.tukkeisiin eli p.llun päreisiin. "Tuo mänty riittää varmasti tuhannen p.llun päreiksi",
on varmasti ollut tuttu sanonta eri puolilla Suomea.
Nyt siis tiedätte... Vielä kun selviäisi p.rseen sudin arvoitus.

Lämpimin terveisin, Elias Lönnrot


 

17.11.2005

 








28.11.2005

 

Lapinkansa.



Alla oleva kirjoitus oli tämän päivän Lapinkansassa. Kirjoittaja on serkkuni  Lapinliiton edunvalvonta- päällikkö Jaakko Ylitalo.

-----Rovaniemestä voisi tehdä suurten kokousten kaupungin.

 

 

Suomessa järjestettävien kansainvälisten kokousten määrä kaksinkertaistui 1990-luvulla kymmenen vuoden aikana. Konferenssijärjestelyissä liikkuu myös raha.

Taloustutkimus Oy:n tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2004 pidettyjen kansainvälisten ja kotimaisten kokousten kokonaistalousvaikutus oli 239 miljoonaa euroa. Tämä summa muodostui kaupallisten kokouspaikkojen antamista kokousmyyntiluvuista sekä järjestökongressien järjestäjien ilmoittamista tiedoista. Kokonaistyöpanos oli peräti 5 433 henkilötyövuotta.

Suomi on suosittu kansainvälisten kokousten järjestämispaikka. Suomi sijoittui peräti seitsemänneksitoista suosituimmaksi 223 mukana olleen maan joukosta. Kansainvälisten kokousten järjestämisessä Lappi sijoittuu neljänneksi kaikista Suomen maakunnista. Eniten kansainvälisiä kokouksia järjestetään Uudenmaan alueella.

Kokouspaikan valintaa vaikuttavat monet seikat. Hyvät liikenneyhteydet ja kokouspaikan toimivuus ovat todennäköisesti tärkeimmät.

Jos kansainvälisen kokouksen osanottajat tulevat eri puolilta maa-ilmaa, niin sillä seikalla, onko kokous Rovaniemellä vai vain pääkaupunkiseudulla ei ole suurta merkitystä.

Kokouspaikan toimivuus tarkoittaa kokous- ja majoituspaikkojen sijaintia sopivalla etäisyydellä toisistaan sekä tietenkin tarkoituksenmukaisia kokoustiloja.

Keskelle kaupunkia

kongressitilat

Rovaniemen keskustassa on lähes 2 000 hotellivuodepaikan keskittymä. Majoitustilaa riittää suurellekin kokoukselle tarvittaessa. Sitä vastoin suuren kokouksen, 500 - 1 000 henkeä, tarvitsemat kokoustilat puuttuvat. Yhä useammat kokoukset tarvitsevat kokoustilojen yhteyteen myös näyttelytilat. Tällaisia kokouksia on peräti 45 prosenttia kaikista järjestökokouksista.

Rovaniemellä on suunnitteilla lähivuosille eräitä mielenkiintoisia hankkeita kuten keskusurheilukentän kehittämiseen liittyvät hankkeet ja Lappia- talon laajennus. Nämä kumpikin voisivat tarjota mahdollisuudet tehdä Rovaniemestä kongressikaupunki.

Pelkistetysti voidaan todeta, että Rovaniemen tapauksessa tarvittaisiin kävelyetäisyydelle hotelleista riittävän suuri tila, joka voitaisiin jakaa siirrettävillä seinillä esimerkiksi kolmeen osaan siten, että kaksi näistä palvelisi kokoustiloina, ja muu alue olisi näyttelytilana. Tärkeää on, että osanottajat voivat vaivattomasti siirtyä hotellin aamiaispöydästä kokoustiloihin. Satojen ihmisten siirtäminen autoilla kokouspaikalle ei käytännössä onnistu.

On todennäköistä, että suuria kokouksia ei järjestetä Rovaniemellä niin paljon, että niiden takia olisi perusteltua toteuttaa kongressikeskus. Sitä vastoin suuren kokouksen toimiva sisätila voi olla hyvinkin pelkistetty laatikko, jolloin se voisi palvella samalla useimpia palloilulajeja talvisena harjoitus- ja pelipaikkana.

Mikäli Lappi- Areena olisi rakennettu 4-montun päälle, se olisi kenties voinut palvella myös suurten kokousten tarpeita. Se kuitenkin vietiin metsään kauas hotellikeskittymästä, joten Lappi- Areenasta ei saada toimivaa kilpailukykyistä konferenssikeskusta.

Rovaniemellä on

monia kilpailuetuja

Kansainvälisten suurten kokousten järjestämisestä käydään eri paikkakuntien kesken kovaa kilpailua. Rovaniemeltä löytyy monia kilpailuvaltteja. Useamman päivän kokousjärjestelyihin liittyy usein oheisohjelmia. Nämä pitäisi olla eksoottisia, edullisia ja helposti järjestettäviä. Rovaniemen ympärillä avautuu suuret erämaat. Pieni siirtyminen sivummalle ja erämaatunnelma voidaan loihtia pienemmälle tai suuremmalle ryhmälle.

Rovaniemi on arktinen kaupunki, mikä sinänsä on jo eksotiikkaa etelän ihmisille. Jos Rovaniemen keskustaan saadaan riittävän suuret kokoustilat, niin keskustan hotellien ja kauppakeskusten yhdistäminen kokoustiloihin katutason alapuolisin käytävin ei ole mahdotonta. Silloin Rovaniemi olisi talvellakin todellinen arktinen, eksoottinen konferenssikaupunki.

Kokouspaikan turvallisuus on varmasti suurten kansainvälisten kokousten järjestäjien mielessä. Sitä ei käytettä ainakaan toistaiseksi minään kilpailuvalttina, mutta järjestäjät ottavat sen huomioon. Rovaniemi tarjoaa moniin suuriin kaupunkeihin verrattuna turvallisen kokousympäristön.

Joulukuun ensimmäisellä viikolla Rovaniemellä pidetään kansainvälinen kaivoskonferenssi, johon osallistuu lähes 450 osanottajaa yli 20 maasta ja kaikista maanosista. Tämä kokous järjestetään joka toinen vuosi. Seuraavan kerran vastaava kokous Rovaniemellä on vuonna 2007 edellyttäen, että Rovaniemeltä löytyy kerta kerran jälkeen kasvavalle kansainväliselle konferenssille toimivat tilat.----

 

Jaakko Ylitalo



1.12.2005

Ystävykset kesäkuvassa

 

Ystävykset kesäkuvassa Rovaniemen Ahkiomaassa 1951. Vasemmalla Kaisu Murtola nyk. Andén (asuu Ruotsissa) ja kuvan lähettäjä Eira Kallo nyk. Onnelainen (asuu Lahdessa). Molemmat rouvat ovat täyttäneet kesällä 70 vuotta ja ystävyys jatkuu edelleen. Näin muisteli kuvan lähettäjä.

Lapin Kansa julkaisee lukijoidensa vanhoja valokuvia.

Kumpikin on kouluaikaisia tuttujanani ja ikätovereitani Kittilän Yhteiskoulusta 50- luvulta.
Satuin huomaamaan kuvan Lapin Kansan Vanhojen kuvien osastosta.





Tässä uinuu Salmen ikivanha riihi omassa rauhassaan marraskuun auringon kajossa.


Kalervo Palsa
• Palsan työt
Valtion taidemuseon kokoelmissa



Uusisalmi, Reino

Täydellinen nimi: Uusisalmi, Edvard Reinhold (Reino Edvard)

pienviljelijä, muurari, kirvesmies

s. 12.07.1898 Kittilä

k. 14.06.1945 Helsinki

SKDL 1945 -1945,   Lapin l. vaalipiiri 1945 -1945,  
Kuollut kesken vaalikauden 14.06.1945 
 

Eduskuntaan siis keväällä 1945...

Vanhemmat:  maanviljelijä Aukusti Uusisalmi ja Beata Ala
Puoliso:  Susanna Kustaava Alapieti 1922-

Koulutus:
 Kansakoulu, kiertävä maamieskoulu, käsityökoulu

Ammatti- ja yhteiskunnallinen toiminta:
Pienviljelijä, muurari ja kirvesmies Kittilässä, vankilassa poliittisista syistä 1930-1931 ja 1940-1944
Kittilän kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnan jäsen

  Kirjoitus setäni Reinon kuolemasta sodan jälkeen eräässä
työväenlehdessä v.1945.











07.11.-07.

Näin se taitaa nyt olla, mietiskeli Jomppe eräänä marraskuun iltana.
Leikki myös sijansa saakoon elämän  armottomuudessa..totinen tosihan se on..
Ja otti huikkia hilpeällä mielellä...

 

22.10.-08

Mutta tässä vuotta myöhemmässä kuvassa Jomppepa onkin vesiselvänä 
ja on sen näköinen kuin ajattelisi jotain hyvinkin syvällistä..
Mene ja tiedä....sanoi kuitenkin, että laita kuva vain näkösille?!




2.10.-09

Tässä kuvassa sama partanaama  näyttää Keurusselältä
saamaansa "krokodiilia".









Sonerakirja löytyi joskus netistäkin  (ja myös useimpien kuntien kirjastoista pokkariversiona), Olli-Pekka Heinosta koskevat maininnat kirjassa eivät ole järin mairittelevia.. lainaus kirjasta: "Valtio omisti kesällä 2000 Saksan umts-luvan hankkimisen aikaan Sonerasta 52,9 %. Näin ollen Heinonen ja Lipposen hallitus oli käytännössä Soneran ylin vallankäyttäjä. Relander tiesi tämän ja halusi sitoa Lipposen hallituksen ydinministerit omien päätöstensä takuumieheksi.

Relander suhtautui äärimmäisen ylimielisesti liikenneministeriöön ja koko valtio-omistajaan. Olli-Pekka Heinonen oli Relanderin mukaan lapsellisen innoissaan päästessään Sonera-keskusteluun mukaan. Olivathan ne isoja "business-asioita". Heinonen ei Relanderin näkemyksen mukaan tajunnut keskusteluiden sisällöstä juuri mitään. Relander jaksoi naureskella Sonerassa sille, kuinka helppoa Heinosta oli höynäyttää, oli sitten kyse optioista tai umts-luvan hankkimisesta. Hyvä asia Relanderille, katastrofaalinen asia veronmaksajille ja osakkeenomistajille."

Sonera kirja ei välttämättä ole 100% totta, mutta ei myöskään täyttä puppua, koska muutoin kirjan oletettu kirjoittaja (Herra Pelle Peloton) istuisi lukuisien oikeusjuttujen seurauksen aika pitkän tovin telkien takana. Lukekaa kirja ja pohtikaa, miten voi olla mahdollista että kirjassa lukuisaan otteeseen mainittu, silloin hallitusvastuussa ollut liikenne- ja viestintäministeri Heinonen, voidaan (automaattisesti?) valita vuoden 2007 vaativimman kansallisen kulttuurihankkeen johtopaikalle. Toivottavasti viisujen järjestelyissä Herra Heinosella ole käytössään valtion kassan suhteen avointa piikkiä, muutoin kisat voivat tulla aika kalliiksi veronmaksajille.







Rovaniemi 1950.





Mauri raivosi kuin hirmumyrsky 22.09.1982..



 
Siitäkö on jo 25 vuotta? 
 Muistan kuinka silloin yht´äkkiä taivas ikään kuin pimeni lännen puolelta, vallitsi pahaenteinen hiljaisuus, sen jälkeen kuului huminaa ja nousevan tuulen mukana alkoi lentää ruskalehtiä ja kevyempiä roskiakin 
Olimme linjatöissä Hormakummussa, ja kohta tulikin puhelinsoitto, että kiireesti tukikohtaan Kittilään valmistautumaan linjanraivaustöihin. Ja niitä töitä riittikin useiksi päiviksi miltei tauotta Lohinivaa myöten.

Lapin Kansa;

Pelkästään Lapin metsätalouden menetykset olivat 300 miljoonaa markkaa.

Esa I. Järvinen..

Rovaniemi

Tasan neljännesvuosisata sitten, keskiviikkona 22. syyskuuta 1982 Lappia raastoi pahimmillaan hirmumyrskyn nopeuksiin yltynyt tuuli, Mauri-myrsky. Sitä luonnehdittiin vuosisadan tuhoisimmaksi.

Puolenpäivän jälkeen nopeasti noussut myrsky kaatoi metsää, repi kattoja ja aiheutti muita omaisuusvahinkoja useiden satojen miljoonien arvosta. Ihmisuhreiltakaan ei vältytty, sillä Tornion Laivaniemessä löydettiin kaksi ihmistä rantaan ajautuneen saarimökkinsä raunioista.

Tarkkoja arvioita tuhojen määrästä oli mahdotonta saada, mutta pelkästään Lapin metsätaloudelle koituneet menetykset olivat 300 miljoonaa markkaa eli 50 miljoonaa euroa. Myrsky lakaisi miljoonittain puita nurin, kolmen miljoonan kiintokuutiometrin eli vuosittaisen hakkuumäärän verran.

Venelaiturit

pirstaleiksi

Mauri-myrskyn aiheutti Yhdysvalloissa Floridan itäpuolella viikkoa aiemmin syntynyt pyörremyrsky Debby, joka matkasi Atlantin yli ja iski lopulta Merenkurkusta Perämeren ja Tornionlaakson yli halki Lapin kohti Ruijaa. Ankarimmillaan maakunnassa mitattiin tuulen nopeudeksi puuskissa 40 metriä sekunnissa.

Raivokkaimmin myrsky ravisteli Perämeren rannikkoa Kemin-Tornion alueella, jossa veden pinta nousi jopa kaksi ja puoli metriä.

Ajoksen kalasatamassa upposi troolari, ja Kemin venesatamat tuhoutuivat lähes täysin. Laiturit hajosivat ja kymmenet purje- ja moottoriveneet vaurioituivat korjauskelvottomiksi. Lisäksi Kemin alueella kaatui tuhansia puita ja lukuisia kattoja repeytyi irti.

Myös Rovaniemellä Mauri-myrsky kaatoi tuhansia puita, pahiten Ounasvaarassa ja Korkalovaarassa, ja kiskoi kymmeniä kattoja. Kaatuneet puut vaurioittivat lukuisia omakotitaloja ja autoja.

Useita katuja jouduttiin sulkemaan kaatuneiden tai kaatumassa olevien puiden tai irronneiden kattojen vuoksi.

Saarimökki koitui kohtaloksi.

Kaatuvat puut ruhjoivat pahoin koko Lapin sähkö- ja puhelinlinjoja. Puhelinyhteyksissä oli ongelmia ja sähköt olivat ajoittain poikki koko Lapissa, osittain vielä myrskyn jälkeisinä päivinä. Myös tie- ja rautatieliikenteessä oli vaikeuksia kaatuneiden puunrunkojen vuoksi. Tv-lähetyksissäkin oli häiriöitä sähkökatkosten vuoksi.

Vaikka tilanteen vakavuus selvisi pääosassa Lappia vasta klo 15-16 tienoilla, pelastustoimiin päästiin kiinni ripeästi ja niistä selviydyttiin viranomaisten oman arvion mukaan hyvin. Ihmisiä jouduttiin varoittelemaan liikkumasta metsissä, sillä tuhoalueiden juurakoiden ja konkeloiden laukominen on ammattilaisillekin vaativaa työtä. Metsänomistajille tähdennettiin oikeita työtapoja ja työturvallisuutta.

Myrskyn uhreina menehtyivät 60-vuotias mies ja 66-vuotias nainen. He olivat lähteneet lähteneet myrskyä edeltävänä päivänä mökilleen Vitakrunnin saarella, joka sijaitsee Tornion edustalla kilometrin päässä rannasta. Matala saari jäi myrskyn nostattaman veden alle ja melko kookas mökki irtosi perustaltaan. Raivoisa aallokko murskasi mökin lähes alkutekijöihinsä ja paiskasi sen uhreineen rantakiville

Uhrien omaisten palkkaama asianajaja ilmoitti seuraavalla viikolla tekevänsä oikeuskanslerille kantelun, jossa perättiin sitä, miksi Ilmatieteen laitos ei antanut myrskyvaroitusta.


 

Ex-kunnanjohtaja Aarne Nikka kritisoi seurakuntapäättäjiä

 

Kirja: Luottamushenkilöiden pyöritys kääntyi tutkielmaksi

Antti Sallinen

Kittilä

Kunnanjohtaja Aarne Nikka on kirjoittanut kirjan kittiläläisittäin kipeästä aiheesta 1970-luvun alussa ilmitulleesta seurakunnan ja sotainvalidien paikallisosaston kavalluksesta. Nikka ei puutu varsinaiseen kavallukseen, vaan luottamushenkilöiden käyttäytymiseen, vallankäyttöön, toimintaan sekä salailuun asian ympärillä.

Nikka seuraa luottamusmiesten toimintaa arkistolähteisiin perustuen aina 1990-luvulle saakka. Tutkielmaksi luonnehtimansa kirjan nimi on Kapsahduksia elämänpoluilta.

Ex-kunnanjohtaja kertoo asioiden käsittelyn mietityttäneen häntä usein. Hän on huomannut asian painavan myös muita. Hän sai tukea ajatuksilleen repiä arvet auki, jotta kaikki asiaan liittyvä näkisi päivänvalon.

Nikan mukaan ei ole tavatonta, että kavalluksia ja väärennöksiä tapahtuu joskus. Rikkeet selvitetään ja asiat saatetaan päiväjärjestykseen. Kittilän seurakunnassa ei Nikan mukaan silloin toimittu näin.

"Harhaanjohtavaa tietoa"

Tuomiokapituliin tehdyn kantelun perusteella seurakunta käynnisti tutkimuksia.

- Tiliselvityksiä ei kuitenkaan tehty tuomiokapitulin ohjeistamalla tavalla ammattitilintarkastajien toimesta. Kirkkohallintokunta palkkasi tilinselvittäjäksi ja oikeudenkäyntiasiamieheksi paikkakunnalle muuttaneen nuoren juristin, jonka kokemus oli riittämätön tehtävään, katsoo Nikka.

Nikan mukaan seurakunta antoi tuomiokapitulille harhaanjohtavaa tietoa ja ajoi tutkimuksen mahdollisimman suppeaksi.

Hänen mielestä tuomioistuimelle ei laadittu asianmukaisia ja uskottavia selityksiä kavallettujen varojen määristä. Määriä ei koskaan tarkoin selvitetty.

- Kirjassani kerron, että seurakunta jätti tekemättä tilit vuodelta 1970, teki väärät tilit vuodelta 1971 ja jätti perimättä tuomitut korvaukset. Seurakunnan lakimiehelle maksettiin palkkiot seurakunnan tileihin kuulumattomilta tileiltä. Kirkkovaltuustoakaan ei pidetty ajan tasalla, kertoo Nikka.

Nikka tuo esille kirjassaan, miten hän on kohdannut omalta osaltaan asiassa vainoa ja taustapeliä joiltakin henkilöiltä. Tavoitteena on ollut, ettei hän puuttuisi asiaan.

Kirjansa jälkimaininkeja Aarne Nikka ei pelkää.

- Kaikki faktat perustuvat pöytäkirjoihin, hän turvaa selustaansa.

Nikka pohtii myös syntyneitä tilanteita.

- Vallan väärinkäytökset ovat mahdollisia siksi, että samat luottamushenkilöt hoitivat luottamustehtäviä yhtäjaksoisesti vuosikymmeniä.

- Demokratian turvaamiseksi olisi tarpeellista rajoittaa seurakunnissa ja kunnissa luottamushenkilöiden toimikaudet kahteen.

- Yhden vaalikauden poissaolon jälkeen voitaisiin henkilö valita uudelleen korkeintaan kahdeksi vaalikaudeksi, esittää Nikka.

- Luottamusmiesten välikausi estäisi kytkökset ja koplien syntymisen.

Kirkkohallintokunta palkkasi

tilinselvittäjäksi ja

oikeudenkäynti-

asiamieheksi

paikkakunnalle

muuttaneen nuoren

juristin, jonka kokemus oli riittämätön

tehtävään.
 

Kuka?

Aarne Nikka

Syntynyt 1931 Ylitorniolla

Kittilän kunnanjohtajana vuodet 1963-94

Nykyisin eläkeläinen, seuraa aktiivisesti kunnan tapahtumia.

Kirjoittanut useita kirjoja Kittilän vaiheista.
 






 

Karkko= Kaarle Vuomajärvi..

 

Tässä linkki Aslakin Kaamoksen kuvaukseen !

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=jc20YhulksA








Kolmen sepän kulmilla bailataan, Helsinki 1970
Kuva: leuku_ko_1083


https://www.facebook.com/uusisalmi


Alkuun